Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä muita, jotka näyttävät ulospäin ok:sti toimeentulevilta, mutta oikeasti elää kädestä suuhun?
26.03.2021 |
Meidän perhe on tällainen. Minä olen terveydenhoitaja ja mieheni...sanotaanko vaikka fyssari (en halua että kukaan tunnistaa). Eli molemmilla amk koulutus "naisvaltaiselta", huonopalkkaiselta alalta. Bruttopalkka molemmilla 2400e. Käteen jää molemmilla alle 2000e kuussa.
Meillä kaksi kouluikäistä lasta.
Rivitaloasunto 80neliötä. Yksi perheauto, mutta työmatkat kuljetaan aina pyörällä.
Emme missään nimessä ole köyhiä, mutta ihan kaikki rahat menee joka kk. Lapsilla yhdet maksulliset harrastukset. Auto- ja asuntolaina.
Olemme "minimalisteja" (ehkä pakonkin edessä). En osta koskaan mitään miettimättä todellista tarvetta vähintään viikon. Meillä on vain välttämättömät. Ostan aina laatua, en kalleinta, vaan kestävää. Lapsillakin muutamat vaatekerrat, mutta kaikki ne "merkkivaatteita", joten joku voisi luulla että meillä on hyvästä rahaa. Todellisuus on se että rahaa ei ole mihinkään eksrtaan.
Esim eilen mietin että esikoinen tarvisi kevät-hanskat. No raha on mitoitettu ruokaan, joten pakko odottaa ensi palkkaan.
Kukaan, edes isovanhemmat eivät tiedä kuinka tiukasti elämme. Minimalistinen kaunis koti ja laatuvaatteet hämäävät.
Onko muita samanlaisia?
Kommentit (36)
Täälllä sama, olen matalapalkka alalla töissä mutta sijoituksista tulee aika rutkasti palkan päälle ja säästöön jää 1-2t kuukaudessa sen suuremmin pihistelemättä... nyökyttelen mukana kun työkaverit valittavat ettei palkka riitä elämiseen.[/quote]
Mikset neuvo työkavereitasi sijoitusasioissa? Tai meitä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on toisinpäin, haluan näyttää köyhältä ja vaatimattomalta, ettei totuus paljastu. Joskus joku saa vihiä ja sitten alkaa se hirveä rahan ruinaaminen.
Tätä en kyllä ymmärrä: rahan ruinaaminen? Tunnen perhesuhteiden takia joitakin miljonäärejä, mutta eipä ole ikimaailmassa koskaan tullut mieleen että alkaisin heiltä pyytää rahaa. Ylipäänsä en ole ikinä törmännyt kaveripiirissä tai missään sellaiseen että suomalainen oikeasti pyytäisi toiselta rahaa. Olen kyllä täältä vauva-palstalta lukenut. Onko tällaisia ihmisiä oikeasti olemassa ja miten ja mihin he sitä rahaa pyytävät? Sen ymmärrän, että esimerkiksi teini-ikäiset lapset saattavat ruinata vanhemmiltaan rahaa, tai ehkä jopa toisiltaan. Mutta aikuiset ihmiset tuppaavat käyttäytymään yleensä toisinpäin oman kokemukseni mukaan ja haluavat tarjota jotteivat vaikuttaisi epäkohteliailta.
Sitä ilmestyy sitten kaiken maailman onnen onkijoita, kun selviää, että jollakin on rahaa yli tarpeen
Joo, tuli aiemmin tehtyä virheostoksia, jotka johtaneet lainoihin, joita maksan edelleen takaisin. Mm. auto, jonka huoltokuluihin upposi ainakin 2000€ parissa vuodessa auton ostohinnan lisäksi.
Vierailija kirjoitti:
Mulla tilanne toisinpäin (tiedän että tätä ei nyt vartavasten kysytty).
Rahaa on oikein mukavasti. Käyn töissä ja olen sen ohella myös yrittäjä eri alalla.
Asun työn ja lapsen takia kaupungissa vuokralla kolmiossa (vuoroviikoin tytär asuu kanssani) suht rupuisella alueella Turussa.
Saaristossa (jossa asun kokonaan ja pelkästään yrittäjänä kun tytär kasvaa) minulla "piilossa" iso omakotitalo, johon kuuluu autotalli, verstas, vanhasta tallista tehty puuverstas, ja vierastalo, metsää, rantaviivaa ja lääniä kokonaisuudessaan n. 20 hehtaaria.
Arvokas ostos aikoinaan, mutta olen onnistunut maksamaan velat tästä huomattavasti nopeammin kuin laina-aika oli.
Töissä kaikki olettavat että kyseessä on joku tuulinen mökki tulehtuneella luodolla, enkä ole nähnyt tarpeen tätä tarkentaa. Välillä vähän ihmettelevät kun käyn siellä viikonloppuisin vuoden ympäri, mutta tarkentavia kysymyksiä ei ole tullut, enkä kyllä valehtelisikaan jos joku suoraan kysyisi.
Töissä tietävät että asun lähiössä vuokralla, enkä oikeastaan puhu yritystoiminnastani joka keskimäärin tuplaa kuukausituloni palkkaan nähden.
Ajelen ruosteisella vanhalla autolla työmatkat, mutta lähinnä koska en näe tarpeen hankkia mitään parempaa, kun en autoa käytä työmatkojen lisäksi.
Muut liikkumiset vapaa-aikana menevät autoani lähes tuplasti arvokkaammalla polkuyörällä.
En niin innostu ulkoisesti koreilemaan, töissä työvaatteet päällä jne. joten ei siitäkään mitään osaisi arvata.
Pääosin siis töissä kaikki olettavat että olemme kaikki yhtä persaukisia, kun palkkataso tässä yrityksessä on aika matala.
Pomokin tarjosi lainaksi (minun pyytämättä) 100€ viime juhannuksena, että saa "vähän parempaa" juomaa pöytään kun kerroin lähteväni saareen touhuamaan :D :D -Kieltäydyin kyllä kunniasta arvokkaasti.
Totuus on se, että säästöjä on runsaasti, sijoitan osan kuukausituloista, mestat saaristossa velattomia, ja säästöön jää n. 35% kk-tuloista ilman että edes kummemmin yritän säästää, ja kun huomioon on jo otettu saariston ylläpitokulut.
Vanhempani ja parhaat ystäväni tietävät toki oikean laidan, hyvänpäivnätutuille ja "kavereille" en näe tarpeen asiaa avata.
Että toimiihan se näinkinpäinkin.
M40
Ai että, symppaan sinua ja tilannettasi kovasti. Kiitos että jaoit ajatuksesi!
Oma taloudellinen tilanteeni on vaihdellut vuosien mittaan laidasta laitaan, tällä hetkellä tilanne on hyvä. Arvostan todella paljon sitä vaikeaa aikaa, jolloin elin köyhyysrajalla (tai oikeastaan sen alapuolella), sillä silloin opin todella karsimaan ylimääräiset ja turhat menot pois. Minäkään en tunne tarvetta koreilla vaatteilla, autoilla tai koruilla, tai ylipäätään tehdä numeroa rahasta tai rahattomuudesta. . Pyrin elämään vaatimatonta, yksinkertaista ja luonnonläheistä elämää. Teen paljon itse, tai ostan kierrätettyjä tavaroita ja vaatteita ja muokkaan ne mieleisekseni. Koti on sisustettu omannäköiseksi pääosin kierrätetyistä ja itse tuunatuista huonekaluista. Viihdyn erinomaisesti.
Suurin osa sukulaisista katsoo minua aiemman köyhyyteni vuoksi edelleen nenänvarttaan pitkin ja olettaa, ettei tilanne ole muuttunut. Kukaan ei ole vaivautunut kysymään mitään, enkä ole ryhtynyt heitä valistamaankaan.
Hyvää viikonloppua sinne "tuuliseen mökkiisi jollain tulehtuneella luodolla", nauti olostasi!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on toisinpäin, haluan näyttää köyhältä ja vaatimattomalta, ettei totuus paljastu. Joskus joku saa vihiä ja sitten alkaa se hirveä rahan ruinaaminen.
Tätä en kyllä ymmärrä: rahan ruinaaminen? Tunnen perhesuhteiden takia joitakin miljonäärejä, mutta eipä ole ikimaailmassa koskaan tullut mieleen että alkaisin heiltä pyytää rahaa. Ylipäänsä en ole ikinä törmännyt kaveripiirissä tai missään sellaiseen että suomalainen oikeasti pyytäisi toiselta rahaa. Olen kyllä täältä vauva-palstalta lukenut. Onko tällaisia ihmisiä oikeasti olemassa ja miten ja mihin he sitä rahaa pyytävät? Sen ymmärrän, että esimerkiksi teini-ikäiset lapset saattavat ruinata vanhemmiltaan rahaa, tai ehkä jopa toisiltaan. Mutta aikuiset ihmiset tuppaavat käyttäytymään yleensä toisinpäin oman kokemukseni mukaan ja haluavat tarjota jotteivat vaikuttaisi epäkohteliailta.
Siis ihan pokkana ihmiset sanovat ”sinulla kun rahaa on niin maksatko minulle nämä?” Tai ksuttaranrantain valitetaan miten on nälkä ja jostain kun sais rahaa niin voisi lapsille ostaa kengät........... että kun jotakuta vaan kiinnostaisi lasten hyvinvointi jos ylimääräistä on............
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä siis selvitetään mitä jotkut vieraat ihmiset teistä ehkä olettaa. Olen huomannut että eri paikkakunnilla on aika erlilaiset normit perhille. Toisessa työpaikasa yllätyin kuinka jo auton ja avioniehen ammatin perusteella kuuluin tuettyyn " kastiin ".Ja uusia yllätyksiä tuli aina lisää. Ne työtoverit olivat kaukaa maaseuulta, Suomi on pitkä maa. Ajattelu riippuu paljon siitäkin missä kasvanut.
Vierailija kirjoitti:
Täälllä sama, olen matalapalkka alalla töissä mutta sijoituksista tulee aika rutkasti palkan päälle ja säästöön jää 1-2t kuukaudessa sen suuremmin pihistelemättä... nyökyttelen mukana kun työkaverit valittavat ettei palkka riitä elämiseen.
Mikset neuvo työkavereitasi sijoitusasioissa? Tai meitä!
Miksi neuvoisin? Kuulen jo korvissani vastauksen ”hyvä se on toisten kun jää ylimääräistä johonkin osakkeisiin! Minulle ei jää kuule pennin pyörylää! Hyvä se sinun on pröystäillä!” Tässäneuvo: säästä ja osta osinko-osakkeita, ole hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksette säästä vähän ja sijoita. Näin saisitte paremmin liikkumavaraa talouteenne. Pari kuukautta kunnon seuranta kuluihin ja pieni rutistus säästöissä, niin pääsee jo sijoittamisessa alkuun.
Me elämme pääomatuloillamme. Palkkatulot menevät taas lainojen maksuun ja lisäsijoituksiin. Sijoitukset eivät ihan vielä lainojen 100% hoitamiseen riitä.
Mulla niinpäin, että meidän perhettä on luultu hyvätuloiseksi mieheni ansiosta. Jos olen ostanut jotain kallista, on kommentoitu tyyliin, hyvähän sun kun mies tienaa. Oikeesti minä tienaan meistä paljon enemmän.
No sitten tuli ero. Lunastin ok-talon mieheltä. Tuttavat on jotenkin huuli pyöreenä, kun elintasoni on edelleen sama ja vaihdoin juuri autonkin uuteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täälllä sama, olen matalapalkka alalla töissä mutta sijoituksista tulee aika rutkasti palkan päälle ja säästöön jää 1-2t kuukaudessa sen suuremmin pihistelemättä... nyökyttelen mukana kun työkaverit valittavat ettei palkka riitä elämiseen.
Mikset neuvo työkavereitasi sijoitusasioissa? Tai meitä!
Eri, mutta eivät ihmiset halua neuvoja raha-asioissa. Joskus yritin, mutta aiheutti niin paljon kitkaa että pidän mieluummin omat tuloni salassa.
Olen siis 25-vuotias siivooja. Kuljen töihin talvisin julkisilla ja kesäisin kävellen tai vanhalla vaihteettomalla pyörällä. Syön halpaa ruokaa (bongailen alennuksia, pohdin kilohintoja ja hyödynnän kausituotteita), ostan vaatteet ja huonekalut käytettynä eikä harrastukseni maksa mitään. Tämä on se minkä työkaveritkin tietävät.
Toki näiden lisäksi minulla on sijoituksia, omistusasunto Helsingissä ja opiskelen korkeakoulussa. Raha ei ole ollut ongelma vuosiin, mutta tykkään mieluummin säästää kuin ostaa turhuuksia/merkkituotteita.
Osa vastaajista tuntuu ajattelevan, että apn perhe esittää rikkaampaa kuin on. En kyllä itse saanut sitä käsitystä. Koti on varsin maltillisen kokoinen ja autoja on yksi. Lapsia on hankittu vain kaksi. Kaikkein suurimmat menot on mietitty tulojen mukaan.
Lapsille ostaa yhden merkkihupparin kahden halpiksen hinnalla. Merkkihupparista saa yleensä jotain takaisin, kun se on liian pieni. Minimalistinen sisustus kestää aikaa, ei tarvitse olla parin vuoden päästä laittamassa tapettia "Live, Love, Laugh" tekstin päälle.
Sanoisin, että kunhan korona-aika päättyy, matkustaminen erottaa apn perheen ja tuplasti ansaitsevan toisistaan. Toisaalta, jos on mahdollista tehdä osa-aikaisesti toista työtä, sillä rahoittaisi hyvin kaupunkiloman tai sesongin ulkopuolisen rantaloman kerran vuodessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä. Raha-asiat sotkettuamme, olemme aina pennittömiä viikon ennen palkkapäivää. Nettona kuitenkin kilahtaa melkein 5000 tileille.
Mutta kun on asuntolaina, autolaina, vakuutukset, vanhat velat(kulutusluottoja,luottokortit), lasten harrastukset, elatusmaksut ed. Suhteen lapsista, niin olemme aina aivan peeaa ja jääkaappi huutaa tyhjyyttään ennen palkkaa.
Silti meillä on pk-seudulla oma rivari, kaksi autoa, harrastusvehkeet vimpan päälle, vaatteet hyviä ja uusia. Koira ja kulissit kunnossa.
Omia mokia ja niistä kärsitään
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla tilanne toisinpäin (tiedän että tätä ei nyt vartavasten kysytty).
Rahaa on oikein mukavasti. Käyn töissä ja olen sen ohella myös yrittäjä eri alalla.
Asun työn ja lapsen takia kaupungissa vuokralla kolmiossa (vuoroviikoin tytär asuu kanssani) suht rupuisella alueella Turussa.
Saaristossa (jossa asun kokonaan ja pelkästään yrittäjänä kun tytär kasvaa) minulla "piilossa" iso omakotitalo, johon kuuluu autotalli, verstas, vanhasta tallista tehty puuverstas, ja vierastalo, metsää, rantaviivaa ja lääniä kokonaisuudessaan n. 20 hehtaaria.
Arvokas ostos aikoinaan, mutta olen onnistunut maksamaan velat tästä huomattavasti nopeammin kuin laina-aika oli.
Töissä kaikki olettavat että kyseessä on joku tuulinen mökki tulehtuneella luodolla, enkä ole nähnyt tarpeen tätä tarkentaa. Välillä vähän ihmettelevät kun käyn siellä viikonloppuisin vuoden ympäri, mutta tarkentavia kysymyksiä ei ole tullut, enkä kyllä valehtelisikaan jos joku suoraan kysyisi.
Töissä tietävät että asun lähiössä vuokralla, enkä oikeastaan puhu yritystoiminnastani joka keskimäärin tuplaa kuukausituloni palkkaan nähden.
Ajelen ruosteisella vanhalla autolla työmatkat, mutta lähinnä koska en näe tarpeen hankkia mitään parempaa, kun en autoa käytä työmatkojen lisäksi.
Muut liikkumiset vapaa-aikana menevät autoani lähes tuplasti arvokkaammalla polkuyörällä.
En niin innostu ulkoisesti koreilemaan, töissä työvaatteet päällä jne. joten ei siitäkään mitään osaisi arvata.
Pääosin siis töissä kaikki olettavat että olemme kaikki yhtä persaukisia, kun palkkataso tässä yrityksessä on aika matala.
Pomokin tarjosi lainaksi (minun pyytämättä) 100€ viime juhannuksena, että saa "vähän parempaa" juomaa pöytään kun kerroin lähteväni saareen touhuamaan :D :D -Kieltäydyin kyllä kunniasta arvokkaasti.
Totuus on se, että säästöjä on runsaasti, sijoitan osan kuukausituloista, mestat saaristossa velattomia, ja säästöön jää n. 35% kk-tuloista ilman että edes kummemmin yritän säästää, ja kun huomioon on jo otettu saariston ylläpitokulut.
Vanhempani ja parhaat ystäväni tietävät toki oikean laidan, hyvänpäivnätutuille ja "kavereille" en näe tarpeen asiaa avata.
Että toimiihan se näinkinpäinkin.
M40
Ai että, symppaan sinua ja tilannettasi kovasti. Kiitos että jaoit ajatuksesi!
Oma taloudellinen tilanteeni on vaihdellut vuosien mittaan laidasta laitaan, tällä hetkellä tilanne on hyvä. Arvostan todella paljon sitä vaikeaa aikaa, jolloin elin köyhyysrajalla (tai oikeastaan sen alapuolella), sillä silloin opin todella karsimaan ylimääräiset ja turhat menot pois. Minäkään en tunne tarvetta koreilla vaatteilla, autoilla tai koruilla, tai ylipäätään tehdä numeroa rahasta tai rahattomuudesta. . Pyrin elämään vaatimatonta, yksinkertaista ja luonnonläheistä elämää. Teen paljon itse, tai ostan kierrätettyjä tavaroita ja vaatteita ja muokkaan ne mieleisekseni. Koti on sisustettu omannäköiseksi pääosin kierrätetyistä ja itse tuunatuista huonekaluista. Viihdyn erinomaisesti.
Suurin osa sukulaisista katsoo minua aiemman köyhyyteni vuoksi edelleen nenänvarttaan pitkin ja olettaa, ettei tilanne ole muuttunut. Kukaan ei ole vaivautunut kysymään mitään, enkä ole ryhtynyt heitä valistamaankaan.
Hyvää viikonloppua sinne "tuuliseen mökkiisi jollain tulehtuneella luodolla", nauti olostasi!
Kiitos sanoistasi. Olen juuri nyt viimeisellä lauttarannalla odottelemassa lauttaa matkalla "tulehtuneelle luodolleni" 🤩 Tunnin päästä jo takan ääressä nauttimassa hiljaisuudesta ja odottelemassa saunan lämpeämistä. Nykyään teknologia antaa nostaa talon lämmöt etänä eikä tarvitse ekoja tunteja kantaa puita ja huudattaa kaminoita joka huoneessa, kuten tuoreena omistajana parikymmentä vuotta sitten 😂
Älä välitä mitä muut sinusta ajattelevat, keskity olemaan paras versio itsestäsi vain 🤗
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asustelen velattomassa asunnossa ei-niin-hyvämaineisella alueella. Auto on käytettynä ostettu,10vuotta vanha ja toimiva. Asumiskustannukset ovat alle 300e tässä isohkossa kaksiossa. Osakkeisiin olen sijoitellut 15 vuotta. Vakityö pienipalkkaisella alalla.
Olen aloittajan vastakohta, vanhoissa toppahousuissa ja Kuomissa lastaan alennusruokia ostoskoriin marketissa. Monikohan näyttää ulospäin heikommin toimeentulevalta kuin oikeasti on?
Merkkivaatteiden ostaminen on kyllä karhunpalvelus lapsille. Miksi totuttaa heitä johonkin mihin ei ole varaa?
Ja niin, meilläKIN toisinpäin tilanne. Vain yksi vanhahko auto ja ihan halpista ja kierrätystä vaatteet (itseasiassa tyttärillä äitinsä vanhat neuleet ja ovat ylpeästi erilaisia - tosin ne kasariysärivärit taitaa olla muotia nyt)
Keittiöremonttia ei olla tehty 20 vuoteen ja huonekalut yhtä vanhoja. Ja tuntuu hyvältä että ei tarvitse laskeskella senttejä harrastuksissa tai ruokakaupassa, kun pinnallisista jutuista tulee itsestään säästettyä. Maksetaan vain siitä mistä tulee oikeasti kehollekin hyvä olo.
Me olemme uskova uusioperhe, viis lasta, toinen aikuisista osa-aikatyössä, toinen työtön. Olemme suht köyhiä.
Mutta pakon sanelemana toinen vanhemmista joutuu asumaan kaukana, eli meillä on kaksi vuokra-asuntoa. Kahteen asuntoon ei oikeasti ole varaa, mutta Jumalan armosta on saatu vuokrat maksettua.
Meillä on tämän takia myös kaksi autoa.
Siihenkään meillä ei oikeasti ole varaa, mutta Jumala on pitänyt huolen...
Emme elä puutteessa, vaan meillä on kaikkea mitä tarvitsemme. Lapsilla on kaikkea mahollista. Ainoastaan televisiota ei ole, mutta se ei ole välttämätön asiakaan.
Jumala on johdattanut monessa asiassa, ja saaneet sitä kautta kaiken tarvitseman.
Ulkopuolisen silmissä ehkä vaikutamme varakkailta, vaikka emme sitä ole.