Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Masennuslääke. Kyllä vai ei?
25.03.2021 |
Mun mielikuvat mielialalääkkeistä perustuu kuulopuheisiin ja internetin keskustelupalsoille.
Ainoa kokemus on lähes 10 v sitten unettomuuteen määrätty Mirtazapin, joka nukutti mut 14 tunniksi ja "hereilläoloajan" olin aivan zombie. Lopetin 2 päivän jälkeen. Tiedän, että tilanne olisi ehkä tasaantunut ajan myötä, mutta tuo oli jotain niin hirveää, etten halunnut edes yrittää.
Olen ollut jo 3 kk sairauslomalla sekamuotoisen masennus- ja ahdistustilan vuoksi. Tilanne pahenee aina iltaa kohti. Päivät ovat pääosin ok, satunnaisia ahdistuskohtauksia lukuunottamatta.
Lääkärin ykkösehdotus oli essitalopraami. Lisäkoukun tilanteeseen tekee voimakas syömishäiriöoireilu. Pelkään lihomista kuollakseni. Olen normaalipainoinen, vaikka omasta mielestä hirveän ylipainoinen eikä yhtään saisi tulla lisää.
Millaisia kokemuksia teillä on masennuslääkkeistä? En halua turruttaa itseäni, vaan pystyä toimintakykyisenä. Tai nyt en kyllä ole ollenkaan toimintakykyinen, elän vain robottina päivä kerrallaan tehden väkisin asioita, joista ennen nautin (pitääkseni itseni kiireisenä ja ahdistavat ajatukset poissa) ja iltaisin mietin kuolemaa ja miten helppoa se olisi kun mua ei vaan enää olisi.
Mietityttää myös, miten koukuttavia nuo ovat ja miten niistä pääsee eroon.
Kommentit (40)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lääke ei poista ongelman perussyytä, auttaa vain helpottamaan oireita.
Jos ihmiset ympärilläsi masentavat, vaihda ihmisiä.
Jos asuinpaikkasi masentaa, vaihda asuinpaikkaa.
Jos työ masentaa, vaihda työtä tai lopeta sen tekeminen.
Jos työttömyys masentaa, aloita opisekelu (työtä ei niin vaan saa).
Älä jää tuleen makaamaan ja turruta tunteitasi lääkkeiden avulla, että kestäisit nykyistä elämääsi.
Kaivaudu pääsi sisään ja yritä selvittää mikä sitä masennusta sinulle aiheuttaa.
Yksikään psykiatri, psykologi, terapia tai yksisarvishoito ei sitä pysty sinulle kertomaan, sillä sinun on löydettävä perussyy itse.
Noita isoja tai pieniäkään muutoksia ei vaan pysty tekemään, jos on liian masentunut. Siksi tarvitaan lääkkeitä. Fyysisissäkin sairauksissa yleensä hoidetaan ensin oireita ja vastan sitten aloitetaan kuntoutus.
Vierailija kirjoitti:
Lääke ei poista ongelman perussyytä, auttaa vain helpottamaan oireita.
Jos ihmiset ympärilläsi masentavat, vaihda ihmisiä.
Jos asuinpaikkasi masentaa, vaihda asuinpaikkaa.
Jos työ masentaa, vaihda työtä tai lopeta sen tekeminen.
Jos työttömyys masentaa, aloita opisekelu (työtä ei niin vaan saa).
Älä jää tuleen makaamaan ja turruta tunteitasi lääkkeiden avulla, että kestäisit nykyistä elämääsi.
Kaivaudu pääsi sisään ja yritä selvittää mikä sitä masennusta sinulle aiheuttaa.
Yksikään psykiatri, psykologi, terapia tai yksisarvishoito ei sitä pysty sinulle kertomaan, sillä sinun on löydettävä perussyy itse.
Joskus sitä syytä ei löydä koskaan. Esimerkiksi mulla kaikki elämässä on ok, mutta siitä huolimatta hemmetin masentunut välillä ahdistuksineen ja unettomuuksineen. Sairastan 2-tyypin bipoa.
Voxra saa ylikierroksille ja ahdistaa, escitalopram saa aikaiseksi aivan jäätävä pahoinvointia joka kestää iltapäivään asti.
Mitä muuta voisin kokeilla? Itsekkin olen tällä hetkellä toimintakyvytön. Opiskelut kärsivät liikaa.
Arvostaisin vinkkejä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä vaiheessa kun löytyi oikea lääke niin elämä pelastui. Sitä ennen 15 vuotta masennusta, joka vei työkyvyttömyyseläkkeelle. Nyt kaksi vuotta lääkitystä takana enkä koskaan ajatellut että voisin elää näin hyvää ja tervettä elämää. ❤️
Minulla pelastava lääke oli Valdoxan. Tätä ennen kokeiltiin myös Voxra, Abilify, Escitalopram, Mirtazapin, Ketipinor ja mitähän vielä.
Ketipinor on ahdistuslääke, ei masennuslääke.
Mutta hyvä että sinulle on löytynyt toimiva lääke! :)
Ketipinor on myös masennukseen. Olantsapiinia käytän ahdistukseen.
Ketipinor on masennukseen bipolaarisilla.
- eri
Niin mitä sitten?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluatko jatkaa vuosia tai vuosikymmeniä siten kuin nyt? Haluatko, että tilanne pitkittyy ja kroonistuu? Jos vastasit kumpaan tahansa ei, kokeile lääkitystä.
Olin hyvin epäileväinen masennuslääkkeiden suhteen. Jossain vaiheessa kuitenkin oma vointini meni niin huonoksi, että päätin antaa lääkkeille mahdollisuuden. Minulle määrättiin Brintellix -niminen lääke.
Vastoin omia oletuksiani, en muuttunut tahdottomaksi ameebaksi, tai ollut pöhöttynyt ja unelias(en tiedä mistä nämä ennakkoluulot edes tulivat). Tunteet eivät myöskään turtuneet, ainakaan huonolla tavalla. Tunsin oikeastaan olevani oma itseni, mutta ilman masennusta. Ainoa haittavaikutus oli järkyttävä pahoinvointi, jonka takia lopulta lopetin lääkkeen käytön. Otin lääkkeen iltaisin ja aina sen ottamisen jälkeen olo oli niin hirveä, että piti yrittää äkkiä nukahtaa.
Kävin samalla koko ajan terapiassa juttelemassa. Koen, että lääke antoi minulle voimia päästä kaikista pahimman yli, ja sain sen avulla puhuttua ongelmistani. En usko että ilman lääkettä olisin jaksanut kulkea terapiassa ja jutella asioista, jotka ovat vaikuttaneet sairastumiseeni.
En usko, että lääkkeet ovat oikotie onneen, mutta oman kokemukseni perusteella niistä voi olla apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä. Itse hyödyin. Söin vajaan vuoden ja sen jälkeen en ole tarvinnut.
Vierailija kirjoitti:
Voxra saa ylikierroksille ja ahdistaa, escitalopram saa aikaiseksi aivan jäätävä pahoinvointia joka kestää iltapäivään asti.
Mitä muuta voisin kokeilla? Itsekkin olen tällä hetkellä toimintakyvytön. Opiskelut kärsivät liikaa.
Arvostaisin vinkkejä.
Kärsitkö masennuksesta vai enemmän ahdistuksesta? Ahdistukseen auttaa terapia, keskusteluapu, ja jättäisin kaikki päihteet pois; kahvi, nikotiini ja alkoholi. Koetko, että saat tehdä jotain merkityksellistä? Entäs perhe ja ihmissuhteet? Alkaisin itse tutkimaan masennusta ja ahdistusta. Lähimpään kirjastoon kävellen tai pyörällä ja kirjoja, jotka antavat neuvoja. Ja lisäravinteet ja ruokavalio, l-teaniini ja ashwaganda.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Köysi kaulaan niin helpottaa eikö tarvita mitään lääkkeitä
Pelasti mun elämänlaadun. Ainoa mikä harmittaa on että en aloittanut vuosia aiemmin.
Citalopram 10mg/vrk ja mulla on ollut asiat hyvin mielialan suhteen nyt monta vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä vaiheessa kun löytyi oikea lääke niin elämä pelastui. Sitä ennen 15 vuotta masennusta, joka vei työkyvyttömyyseläkkeelle. Nyt kaksi vuotta lääkitystä takana enkä koskaan ajatellut että voisin elää näin hyvää ja tervettä elämää. ❤️
Minulla pelastava lääke oli Valdoxan. Tätä ennen kokeiltiin myös Voxra, Abilify, Escitalopram, Mirtazapin, Ketipinor ja mitähän vielä.
Ketipinor on ahdistuslääke, ei masennuslääke.
Mutta hyvä että sinulle on löytynyt toimiva lääke! :)
Ketipinor on kuuluu kylläkin psykoosilääkkeiden ryhmään. Sitä määrätään kyllä kaikkeen muuhunkin, on nykyajan "ihmepilleri". Itse en voinut sitä syödä kun verensokerit alkoivat nousta(yleinen sivuoire) ja sydän hakkasi hulluna myös. Yritäpä siinä sitten olla tuollaisten oireiden kanssa vähemmän ahdistunut/masentunut/psykoottinen 😅
Vierailija kirjoitti:
Lääke ei poista ongelman perussyytä, auttaa vain helpottamaan oireita.
Jos ihmiset ympärilläsi masentavat, vaihda ihmisiä.
Jos asuinpaikkasi masentaa, vaihda asuinpaikkaa.
Jos työ masentaa, vaihda työtä tai lopeta sen tekeminen.
Jos työttömyys masentaa, aloita opisekelu (työtä ei niin vaan saa).
Älä jää tuleen makaamaan ja turruta tunteitasi lääkkeiden avulla, että kestäisit nykyistä elämääsi.
Kaivaudu pääsi sisään ja yritä selvittää mikä sitä masennusta sinulle aiheuttaa.
Yksikään psykiatri, psykologi, terapia tai yksisarvishoito ei sitä pysty sinulle kertomaan, sillä sinun on löydettävä perussyy itse.
Sä kuvaat nyt masentuneisuutta ja arkeen pettymistä.
Masennus on eri asia hölmö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Narkkarit narkkaa. Toisia auttaa, toisia ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lääke ei poista ongelman perussyytä, auttaa vain helpottamaan oireita.
Jos ihmiset ympärilläsi masentavat, vaihda ihmisiä.
Jos asuinpaikkasi masentaa, vaihda asuinpaikkaa.
Jos työ masentaa, vaihda työtä tai lopeta sen tekeminen.
Jos työttömyys masentaa, aloita opisekelu (työtä ei niin vaan saa).
Älä jää tuleen makaamaan ja turruta tunteitasi lääkkeiden avulla, että kestäisit nykyistä elämääsi.
Kaivaudu pääsi sisään ja yritä selvittää mikä sitä masennusta sinulle aiheuttaa.
Yksikään psykiatri, psykologi, terapia tai yksisarvishoito ei sitä pysty sinulle kertomaan, sillä sinun on löydettävä perussyy itse.
Noita isoja tai pieniäkään muutoksia ei vaan pysty tekemään, jos on liian masentunut. Siksi tarvitaan lääkkeitä. Fyysisissäkin sairauksissa yleensä hoidetaan ensin oireita ja vastan sitten aloitetaan kuntoutus.
Sairastin itse vakavaa masennusta (myös fyysisiä sairauksia) työkyvyttömyyseläkkeelle saakka ja tuli sairausaikana nähtyä liikaa vertaistuen ihmisiä jotka olivat käyttäneet masennuslääkkeitä vuosia.
Kieltäydyin itse lääkityksestä alusta saakka ja törmättyäni psykiatriin joka ymmärsi lääkekielteisyyteni ja antoi "luvan" olla syömättä niitä jos siltä tuntuu :-), sain riittävästi tukea näkemykselleni lääkkeettömälle ratkaisulleni.
Vaihdoin koko elämäni kahden vuoden sairasloman aikana.
Erosin, haistatin paskat osalle sukulaisista, muutin muutamaksi vuodeksi matkailuautooni ja suurimpana tervehtymistä auttavana asiana sain työkyvyttömyyseläkkeen ja pääsin eroon työstä joka kuormitti liikaa henkisesti "uutta" minua, jolla ei ollut enää yhtään halua osallistua työelämän sosiaaliseen näytelmään.
Koko paletti uusiksi auttoi minua selättämään vakavan masennuksen ilman yhtäkään pilleriä tai terapiaa.
Vapauden puute taisi olla suurin syy masennukseeni, läheisriippuvuus ja jonkinsortin epäsosiaalinen luonteenlaatu :-)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä vaiheessa kun löytyi oikea lääke niin elämä pelastui. Sitä ennen 15 vuotta masennusta, joka vei työkyvyttömyyseläkkeelle. Nyt kaksi vuotta lääkitystä takana enkä koskaan ajatellut että voisin elää näin hyvää ja tervettä elämää. ❤️
Minulla pelastava lääke oli Valdoxan. Tätä ennen kokeiltiin myös Voxra, Abilify, Escitalopram, Mirtazapin, Ketipinor ja mitähän vielä.
Ketipinor on ahdistuslääke, ei masennuslääke.
Mutta hyvä että sinulle on löytynyt toimiva lääke! :)
Ketipinor on myös masennukseen. Olantsapiinia käytän ahdistukseen.
Olantsapaanista myös huono kokemus. Sain joskus ahdistukseen, mutta siitä tuli myös hyvin jumittava ja tyhmä olo. Jos näitä syö pitkään niin en ihmettele, jos muuttuu zombimaiseksi. Toivottavasti lääketiede ja yhteiskunta vielä kehittyvät sen verran, että löydettäisiin muita apukeinoja kuin psykoosilääkkeet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lääke ei poista ongelman perussyytä, auttaa vain helpottamaan oireita.
Jos ihmiset ympärilläsi masentavat, vaihda ihmisiä.
Jos asuinpaikkasi masentaa, vaihda asuinpaikkaa.
Jos työ masentaa, vaihda työtä tai lopeta sen tekeminen.
Jos työttömyys masentaa, aloita opisekelu (työtä ei niin vaan saa).
Älä jää tuleen makaamaan ja turruta tunteitasi lääkkeiden avulla, että kestäisit nykyistä elämääsi.
Kaivaudu pääsi sisään ja yritä selvittää mikä sitä masennusta sinulle aiheuttaa.
Yksikään psykiatri, psykologi, terapia tai yksisarvishoito ei sitä pysty sinulle kertomaan, sillä sinun on löydettävä perussyy itse.
Noita isoja tai pieniäkään muutoksia ei vaan pysty tekemään, jos on liian masentunut. Siksi tarvitaan lääkkeitä. Fyysisissäkin sairauksissa yleensä hoidetaan ensin oireita ja vastan sitten aloitetaan kuntoutus.
Sairastin itse vakavaa masennusta (myös fyysisiä sairauksia) työkyvyttömyyseläkkeelle saakka ja tuli sairausaikana nähtyä liikaa vertaistuen ihmisiä jotka olivat käyttäneet masennuslääkkeitä vuosia.
Kieltäydyin itse lääkityksestä alusta saakka ja törmättyäni psykiatriin joka ymmärsi lääkekielteisyyteni ja antoi "luvan" olla syömättä niitä jos siltä tuntuu :-), sain riittävästi tukea näkemykselleni lääkkeettömälle ratkaisulleni.
Vaihdoin koko elämäni kahden vuoden sairasloman aikana.
Erosin, haistatin paskat osalle sukulaisista, muutin muutamaksi vuodeksi matkailuautooni ja suurimpana tervehtymistä auttavana asiana sain työkyvyttömyyseläkkeen ja pääsin eroon työstä joka kuormitti liikaa henkisesti "uutta" minua, jolla ei ollut enää yhtään halua osallistua työelämän sosiaaliseen näytelmään.
Koko paletti uusiksi auttoi minua selättämään vakavan masennuksen ilman yhtäkään pilleriä tai terapiaa.
Vapauden puute taisi olla suurin syy masennukseeni, läheisriippuvuus ja jonkinsortin epäsosiaalinen luonteenlaatu :-)
Kuulostaa kyllä, että sulla ei ole ollut vakavaa masennusta. Reissailun puute ja kyllästyminen töihin olivat ne syyt "masikseen"...
Olen luonteeltani herkästi stressaantuva ja pinna oli aina kireällä. Vaikean elämäntilanteen johdosta sain sitalopraamia, ja se tehosi oikein hyvin. On aivan fantastista elää ilman turhaa murehtimista ja pelkoa turhasta räjähtelystä. Tuosta pääsee todella helposti eroon, mutta minulla tuli stressi takaisin noin 8 kuukauden jälkeen. Nyt menee pieni annos 10 mg päivässä, se riittää mainiosti. Ensimmäisellä viikolla aloituksesta oli hieman etovaa oloa, mutta se meni ohi.
Sanotaan, että sitalopraami aiheuttaisi seksuaalisen halun vähenemistä. Itselläni halut eivät vähentyneet, mutta muutaman ensimmäisen viikon aikana oli hieman laukeamisvaikeuksia. Ne menivät ohi. Nykyisin seksi kestää pidempään kuin ennen, mihin ollaan vaimon kanssa molemmat todella tyytyväisiä.
Elämä on siis parantunut. Suosittelen.
Alue: Aihe vapaa
Ketipinor on masennukseen bipolaarisilla.
- eri