Suhde on muuten hyvällä mallilla mutta muutaman kuukauden välein mies käy minuun käsiksi, on todella aggressiivinen, väkivaltainen ja arvaamaton.. Mitä minun kannattaisi tehdä?

Leikkaat (kanan) munat pöydälle, kun seuraavan kerran nukkuu.

Jos sekään ei auta, niin lyijy myrkytys.

Loppuu se stanan hakkaaminen.

Ei sun tarvi yksin pärjätä, tuolla on ammattilaisia, jotka auttaa. Nyt ensiksi turvakotiin ja sieltä pyydät kaiken mahdollisen avun.

Käyttäjä37100 kirjoitti:

Lähteminen on vaikeaa, ensinnäkin eron ottaminen puheeksi, mistä löydän hyvän asunnon ilman luottotietoja? Auttaisiko lastensuojelu? Kaikki pitää aloittaa alusta.. Mutta parempi sekin kun turpaan ottaa - Ap

Turvakoti. Ei eroa tarvitse ottaa puheeksi, lähdet kaikessa hiljaisuudessa. Ota yhteys lastensuojeluun ja aikuissosiaalityöhön, he auttavat kyllä. Miehelle ei kannata puhua erosta mitään. Sitten haet lähestymiskieltoa. Tajuat kai, että miehesi syyllistyy rikokseen? Ota yhteys myös poliisiin. Pakkaa kaikessa hiljaisuudessa tärkeimmät tavarat ja poistu.

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä37100 kirjoitti:

Etkö sinä onneton ymmärtänyt tehdä rikosilmoitusta ja vaatia lähestymiskieltoa?

Toivon kovasti, että tämä olisi provo, mutta tiedän aivan liian monta naista, jotka luopuvat mieluummin lapsistaan ja elämästään kuin väkivaltaisesta miehestä. Mutta itse kullakin on oikeus tehdä omat valintansa, huonotkin.

Eihän tässä ole kyse siitä, että aloittaja olisi mieluummin luopunut lapsista kuin miehestä. Hänhän on aiemmin keskustelussa maininnut käyttäneensä aiemmin itsekin huumeita, eli lapset olisi todnäk sijoitettu siinä vaiheessa, vaikka olisi erottukin. En myöskään tajua, miksi täällä hoetaan, että aloitus olisi provo. Tämähän tosiaan ei ole harvinainen ilmiö, ja ei kai kukaan kuvittele, ettei perheväkivallan uhrit käyttäisi nettiä tai vauva.fiä. Ja useimmat muutkaan tutun ihmisen pahoinpitelemät ei tee rikosilmoitusta. Erityisesti tilanteessa, jossa parisuhde vielä jatkuu, niin voisihan se kiristää aika paljon välejä, jos tekisi toisesta rikosilmoituksen. On helppoa neuvoa eroamaan, mutta jos toinen on pikkuhiljaa tottunut väkivaltaan, muut verkostot on vähissä, rakastaa toista ja haluaisi toivoa asioiden muuttuvan, niin ei eroaminen ole yhtä helppoa. Todellisuudessahan väkivalta ei aina lopu eroon, eikä toisesta yhteisten lasten vuoksi pääse kokonaan eroon, mutta helppohan täällä palstalla on neuvoa, ja kyllä itsekin ajattelen, että eroaminen on tervein vaihtoehto. Lasten tapaamisiin saa valvotut vaihdot ilmaiseksi lastenhuoltajalla, jos se sopii kummallekin vanhemmalle, tai sitten mahdollisesti käräjillä jos ei sovi toiselle, hinta selviää lopuksi. Tsemppiä aloittajalle, oot nyt vaikeessa paikassa! Älä kuuntele niitä, jotka tajuaa tilanteestasi vähemmän kuin sinä.

Hanki pippurisumutetta ja tämän tämmöistä ja pistä äijä nippuun. Kai soitat poliisit paikalle, kun hän aloittaa rikoksen, eli pahoinpitelyn?

Sinun on opittava olemaan ärsyttämättä miestäsi! Ei jumalauta..

Käyttäjä37100 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko mies puhunut kanssasi ikinä noista tilanteista jälkikäteen? Pystytkö ottamaan asiaa puheeksi vai suuttuuko ja kieltää pahoinpitelyiden olemassaolon, heittäytyykö heti agressiiviseksi?

JOS asiasta kykenee miehelle puhumaan, käske terapiaan. Se on jo paljon jos hän myöntää ongelman. Jos hänelle ei voi puhua asiasta, hän kieltää sen tai ainoa vastaus on "emmä enää ikinä, ei puhuta tästä" niin lähde.

Kenenkään ei pidä tuollaista hyväksyä tai sietää, mutta pahoinpitelijä voi muuttua jos saa ulkoista apua ja todella haluaa kohdata ongelmansa. Sinä et ole syypää siihen, että sinua pahoinpidellään. Sinä et ole myöskään vastuussa miehestä ja sinun ei tarvitse antaa miehelle mahdollisuutta muuttua. Miehen täytyy ja olisi jo täytynyt tehdä se itse.

Hän ei myöskään muutu ilman ulkopuolista apua. Älä usko vaikka lupaisi muuttua, ei hän pysty siihen yksin.

Hoida itsesi turvaan, mielellään omaan asuntoon jossa voit olla lasten kanssa. Mies hoitakoon itsensä kuntoon yksin jos haluaa teidän elämäänne vielä kuulua.

Jos pahoinpitelyn uhka on jatkuva, eli miehelle et uskalla puhua niin älä puhu vaan salaa poistat hänet elämästäsi. Se on ihan sama hakkaako viikottain vai kerran vuoteen, kun yksikin kerta on jo liikaa.

Yleensä se ei puhu asiasta jälkikäteen sanallakaan, enkä minäkään uskalla ottaa sitä puheeksi. Ei edes pyydä anteeksi. Silloin vaan jos minulla on näkyviä vammoja esim. kasvoissa tai reisissä kesällä kun on kuuma ja ei voi housuja käyttää, niin silloin pyytelee anteeksi. On puhunut veljelleen että hän inhoaa itseään kun tekee tuollaista. Mutta en voi ikinä luottaa siihen että se ei enää kävisi käsiksi minuun.. Ennen se hakkasi joka viikko, aina oli joku paikka kipeänä. Sitten meni melkein neljä kuukautta että ei pahoinpidellyt minua. Sittenkin se teki sen niin päätin että pakko päästä eroon siitä, mutta miten? Kerran pääsin siitä eroon melkein puoleksi vuodeksi mutta se alkoi häiriköimään ja aiheutti mulle häädön minun asunnosta vaikka asuttiin eri paikkakunnalla...

On kai sinulla vanhemmat,ystäviä,sukulaisia,on poliisi,sosiaalivirkailijat ja turvakoti.Hae apua.

No nämä poliisit eivät ole mitään jumalia ja ovat itsekin saanet selkäänsä koti hälytyksistä.

Jos kävi käsiksi parin päivän sisällä niin lääkäriin kirjaamaan ylös näkyvät vammat. Pääasia, että ne on kirjattu ylös sen enempää ei sen suhteen tarvitse nyt tehdä. Säästä myös viestejä joissa mies uhkaava tai jotka tukee väitteitäsi miestä vastaan, voivat olla tärkeitä myöhemmin.

Jos et muuta keksi niin soita jollekin naisten linjalle josta saa apua tällaisissa tilanteissa. Turvakodit taitavat olla aika täynnä nyt mutta niistäkin voi löytyä paikka.

Miehesi käytös kuulostaa siltä, että muutosta ei ole tapahtumassa. Hyvä että veljelleen puhunut asiasta, mutta veli taitaa olla ihan yhtä sekaisin päästään jos ei ole tuon enempää miehesi käytökseen puuttunut.

Miehesi ei ole täysin paha ihminen. En halua, että säälit häntä, mutta toivon sinun hyväksyvän ristiriitaiset tunteesi häntä kohtaan. Hänkin on ihminen, hänessä on hyviä puolia ja hänen elämän tehtävänsä ei ole satuttaa sinua. Mutta hän silti satuttaa ja ikinä missään tilanteessa ne hyvät hetket eivät korvaa sitä, että käy käsiksi. On ihan ok, että näet hänessä myös hyviä puolia, kunhan et huijaa itseäsi luulemaan, että ne huonot puolet katoavat jos sinä vaan rakastat tarpeeksi tai muutat itseäsi. Vika on hänen päänsä sisällä ja vain hän voi sille jotain tehdä.

Äläkä missään nimessä ala vähättelemään tilannettasi tai koe, että et ansaitse apua. Sinä olet tilanteessa jossa tarvitsee apua ja äkkiä. Mies todennäköisesti häpeää itseään ja käytöstään ja sinä olet tulilinjalla, hän siirtää sinuun huonon olonsa. Nyt irrottaudut tilanteesta jotta voit alkaa ajattelemaan selkeästi.

Vierailija kirjoitti:

Sinun on opittava olemaan ärsyttämättä miestäsi! Ei jumalauta..

Eli toisin sanoen pitäisi alistua täysin, pitäisi olla aina samaa mieltä asioista, ei saisi puolustaa itseään jos toinen loukkaa.. Suhteessa on riitoja, oli se suhde vaikka kuinka hyvällä mallilla niin jostain tulee joskus riita, eikä siinä tilanteessa pitäisi joutua kenenkään pelkäämään että turpaan tulee.

Vierailija kirjoitti:

Hanki pippurisumutetta ja tämän tämmöistä ja pistä äijä nippuun. Kai soitat poliisit paikalle, kun hän aloittaa rikoksen, eli pahoinpitelyn?

Poliisilla kestää puoli tuntia tulla paikalle syrjäisen sijainnin vuoksi, ja joskus en pääse puhelimen äärelle, tai en pysty soittamaan niin että mies ei kuule puhelua. Joskus kun poliisit on tullu niin ne on vienyt yöksi miehen putkaan, siitäkös se on vasta suuttunutkin niin sama meininki jatkuu kun pääsee kotiin. Eikä poliisit ole kirjanneet rikosilmoitusta enkä itse peloissani ole voinut. Sitä paitsi pahoinpitelystä saa vaan pienet sakot niin ei se sitä väkivaltaa lopeta. Mutta ei ole pitkään aikaan onneksi ollut niin rajua väkivaltaa että olisi tullut vammoja, silti, kaikki väkivalta on liikaa. Yritän jaksaa kerätä voimia ja päästä tästä irti.

Ihan ensimmäisenä soitat poliisille nyt ja kerrot tilanteenne, koska tuo tilanne on 100% varmuudella sellainen, että lastensuojelu käytännössä päättää kokonaan huostaanotetaanko lapset jos jatkat saman miehen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Jos kävi käsiksi parin päivän sisällä niin lääkäriin kirjaamaan ylös näkyvät vammat. Pääasia, että ne on kirjattu ylös sen enempää ei sen suhteen tarvitse nyt tehdä. Säästä myös viestejä joissa mies uhkaava tai jotka tukee väitteitäsi miestä vastaan, voivat olla tärkeitä myöhemmin.

Jos et muuta keksi niin soita jollekin naisten linjalle josta saa apua tällaisissa tilanteissa. Turvakodit taitavat olla aika täynnä nyt mutta niistäkin voi löytyä paikka.

Miehesi käytös kuulostaa siltä, että muutosta ei ole tapahtumassa. Hyvä että veljelleen puhunut asiasta, mutta veli taitaa olla ihan yhtä sekaisin päästään jos ei ole tuon enempää miehesi käytökseen puuttunut.

Miehesi ei ole täysin paha ihminen. En halua, että säälit häntä, mutta toivon sinun hyväksyvän ristiriitaiset tunteesi häntä kohtaan. Hänkin on ihminen, hänessä on hyviä puolia ja hänen elämän tehtävänsä ei ole satuttaa sinua. Mutta hän silti satuttaa ja ikinä missään tilanteessa ne hyvät hetket eivät korvaa sitä, että käy käsiksi. On ihan ok, että näet hänessä myös hyviä puolia, kunhan et huijaa itseäsi luulemaan, että ne huonot puolet katoavat jos sinä vaan rakastat tarpeeksi tai muutat itseäsi. Vika on hänen päänsä sisällä ja vain hän voi sille jotain tehdä.

Äläkä missään nimessä ala vähättelemään tilannettasi tai koe, että et ansaitse apua. Sinä olet tilanteessa jossa tarvitsee apua ja äkkiä. Mies todennäköisesti häpeää itseään ja käytöstään ja sinä olet tulilinjalla, hän siirtää sinuun huonon olonsa. Nyt irrottaudut tilanteesta jotta voit alkaa ajattelemaan selkeästi.

Minustakin tuntuu että iso osa niistä pahoinpitelyistä liittyy siihen kun sillä on paha olla, ja purkaa sen tietysti siihen ihmiseen joka on lähimpänä, eli minuun. Kun joskus se on käynyt käsiksi ihan typerästä mitättömästä syystä. Ja ihan yllättäen, ei ollu ees mitään riitaa silloin. Mutta minä en voi sitä muuttaa, ainoastaan puhua miltä minusta tuntuu, jos se alkaisi ajattelemaan ja pystyisi aloittamaan muutoksen. Kun ei se muuten oo paha ihminen ja sen takia varmaan vielä suhteessa olenkin, kun on niin paljon hyvää, mutta kyllä nyt oon silti ruvennut ajattelemaan että ainakin asumusero vois olla aluksi hyvä ratkaisu. Tai sitten erotaan kokonaan. Luulin jo että väkivalta oli loppunut kun oli melkein neljä kuukautta ettei ollut väkivaltaa mutta sitten taas... En siis voi ikinä luottaa ettei se enää joskus minuun.. Joskus on jopa kavereidensa nähden käyny käsiksi ja ne on vaan vierestä katsonu, ei puuttunut millään tavalla, ei ees sanonu että lopeta, ihan niinkuin niistä olis ollu hauskaa katsoa sitä!