Suhde on muuten hyvällä mallilla mutta muutaman kuukauden välein mies käy minuun käsiksi, on todella aggressiivinen, väkivaltainen ja arvaamaton.. Mitä minun kannattaisi tehdä?
Lapset ovat sen takia sijaisperheessä. Olemme saamassa heitä takaisin, mutta en halua että he joutuvat näkemään kun isä hakkaa äitiä.. Mitä teen?
Kommentit (73)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, noh eihän nyt sitä voi jättää ainakaan. Silloinhan voisi joutua tyytymään johonkin kilttiin mieheen. Parempi vaan haukkua niitä tällä palstaa ja tyytyä vaimonhakkaaja ranen nyrkkeilysäkkinä olemiseen.
Aika vidun hienosti teillä mammoilla menee.
T. Kunnollinen mies
Kunnollinen mies ei lyö lyötyä. En ikinä huolisi noin passiivisaggressiivista miestä, joka vielä kaiken kukkuraksi yleistää pienen prosentin kokeman väkivallan kaikkia koskevaksi - ja siinäkin mies on syypää, ei nainen.
Pahimmanlaatuinen feikki passiivisaggre nicevihaaja cilttislarppari tylsäke, jolla ei ole itsellään edes persoonallisuutta tai sielua. Pätee muiden huonoudella, mutta itse on 13tusinassa (o)saamaton häviäjä.
Vierailija kirjoitti:
Ennen kuin tässä nyt sanotaan että ero ainut vaihtoehto jne., niin kannattaa miettiiä onko ap ehkä sellainen pääaukoja kuka välillä sit vain ansaitsee vähän kovempaa käsittelyä. Kyllä näitäkin akkoja valitetettavasti tässä yhteiskunnassa on olemassa ketkä eivät ymmärrä muuta kieltä.
Olen hiljainen ja ujo, nykyään tosi sulkeutunut. En ole päänaukoja todellakaan mutta silti asiat pitää pystyä käsittelemään puhumalla. Se on väärin että toinen käy heikomman kimppuun! Ei kukaan ansaitse väkivaltaa!! Valitettavasti naisten vihaajia on paljon tässäkin "Maailman onnellisimmassa maassa"
Vierailija kirjoitti:
Siis viinaa ja pillereitä ja sä vaan teit ruokaa?
No, maistuiko se pihvi hyvälle?
Se että on jättänyt päihteet ei tee kenestäkään tervettä.
Miksi, siis miksi, haluat olla suhteessa? Osaatko vastata itsellesi? Oletko valmis ottamaan avun vastaan?
Et ehkä ole saanut tarpeeksi kuonoon kun vielä kitkutat tuossa.
Sitä päivää odotellessa.
Se ei ole niin helppoa ja yksinkertaista se eroaminen. En tietenkään halua turpaan ottaa ja oon kyllä ihan tarpeeksi jo ottanu, ei kiitos enempää. Toivoisin että saisin apua. Oon niin masentunu että en saa oikein mitään aikaiseksi niin miten tässä tilanteessa pystyisin muuttohommat hoitamaan.
Yksi vaihtoehto vain.
Se on moro ja näkemiin.
Itsellä sama ongelma. Yritän seurustella, mutta mies muuttuu uhkaavaksi ja aggressiiviseksi aina kun minulla on kuukautiset. Esimerkiksi huutavat ilman mitään syytä, suivaantuvat ja valittavat jatkuvasti. Lopulta suhde on vain pakko lopettaa siihen koska paljastuu että nämä miehet ovat ääliöitä ja törppöjä.
Turvakoti. Ei tossa muuta tarvitse edes harkita.
Vierailija kirjoitti:
Itsellä sama ongelma. Yritän seurustella, mutta mies muuttuu uhkaavaksi ja aggressiiviseksi aina kun minulla on kuukautiset. Esimerkiksi huutavat ilman mitään syytä, suivaantuvat ja valittavat jatkuvasti. Lopulta suhde on vain pakko lopettaa siihen koska paljastuu että nämä miehet ovat ääliöitä ja törppöjä.
Eikö sinulla ole mahdollisuutta hakea mitään normaalia miestä vaan jostain niuvanniemen potilaista?
"Ei ihminen yksin tappele"
-Syyllistä etsimättä, ette ilmeisesti sovi toisillenne.
Sairas suhde.Lähe heti pois etteivät lapset jää äidittömäksi!
Lasten ei pidä milloinkaan nähdä kun äitiä nöyryytetään. Kohta saavat lapsetkin selkään .
Onko mies puhunut kanssasi ikinä noista tilanteista jälkikäteen? Pystytkö ottamaan asiaa puheeksi vai suuttuuko ja kieltää pahoinpitelyiden olemassaolon, heittäytyykö heti agressiiviseksi?
JOS asiasta kykenee miehelle puhumaan, käske terapiaan. Se on jo paljon jos hän myöntää ongelman. Jos hänelle ei voi puhua asiasta, hän kieltää sen tai ainoa vastaus on "emmä enää ikinä, ei puhuta tästä" niin lähde.
Kenenkään ei pidä tuollaista hyväksyä tai sietää, mutta pahoinpitelijä voi muuttua jos saa ulkoista apua ja todella haluaa kohdata ongelmansa. Sinä et ole syypää siihen, että sinua pahoinpidellään. Sinä et ole myöskään vastuussa miehestä ja sinun ei tarvitse antaa miehelle mahdollisuutta muuttua. Miehen täytyy ja olisi jo täytynyt tehdä se itse.
Hän ei myöskään muutu ilman ulkopuolista apua. Älä usko vaikka lupaisi muuttua, ei hän pysty siihen yksin.
Hoida itsesi turvaan, mielellään omaan asuntoon jossa voit olla lasten kanssa. Mies hoitakoon itsensä kuntoon yksin jos haluaa teidän elämäänne vielä kuulua.
Jos pahoinpitelyn uhka on jatkuva, eli miehelle et uskalla puhua niin älä puhu vaan salaa poistat hänet elämästäsi. Se on ihan sama hakkaako viikottain vai kerran vuoteen, kun yksikin kerta on jo liikaa.
Ap, olin vastaavassa tilanteessa kuin sinä. Minulle sanoi hyvä ystäväni, sosiaalityöntekijät ja oma äitini tosi suoraan, että lopeta suhde, pelasta itsesi ja lapsesi. Olin itse kuin jossain sumussa. Olin manipuloitu, alistettu ja voimaton. Olisin voinut menettää lapseni. Nämä sanomiset sai mut ikäänkuin heräämään jostain unesta. Omassa pääkopassani kun ”unohdin” miehen teot ja vähättelin niitä. Olen kiitollinen, että minusta välittävät ihmiset uskalsivat puhua suoraan. Pääsin lapseni kanssa turvaan.
Vierailija kirjoitti:
Onko mies puhunut kanssasi ikinä noista tilanteista jälkikäteen? Pystytkö ottamaan asiaa puheeksi vai suuttuuko ja kieltää pahoinpitelyiden olemassaolon, heittäytyykö heti agressiiviseksi?
JOS asiasta kykenee miehelle puhumaan, käske terapiaan. Se on jo paljon jos hän myöntää ongelman. Jos hänelle ei voi puhua asiasta, hän kieltää sen tai ainoa vastaus on "emmä enää ikinä, ei puhuta tästä" niin lähde.
Kenenkään ei pidä tuollaista hyväksyä tai sietää, mutta pahoinpitelijä voi muuttua jos saa ulkoista apua ja todella haluaa kohdata ongelmansa. Sinä et ole syypää siihen, että sinua pahoinpidellään. Sinä et ole myöskään vastuussa miehestä ja sinun ei tarvitse antaa miehelle mahdollisuutta muuttua. Miehen täytyy ja olisi jo täytynyt tehdä se itse.
Hän ei myöskään muutu ilman ulkopuolista apua. Älä usko vaikka lupaisi muuttua, ei hän pysty siihen yksin.
Hoida itsesi turvaan, mielellään omaan asuntoon jossa voit olla lasten kanssa. Mies hoitakoon itsensä kuntoon yksin jos haluaa teidän elämäänne vielä kuulua.
Jos pahoinpitelyn uhka on jatkuva, eli miehelle et uskalla puhua niin älä puhu vaan salaa poistat hänet elämästäsi. Se on ihan sama hakkaako viikottain vai kerran vuoteen, kun yksikin kerta on jo liikaa.
Yleensä se ei puhu asiasta jälkikäteen sanallakaan, enkä minäkään uskalla ottaa sitä puheeksi. Ei edes pyydä anteeksi. Silloin vaan jos minulla on näkyviä vammoja esim. kasvoissa tai reisissä kesällä kun on kuuma ja ei voi housuja käyttää, niin silloin pyytelee anteeksi. On puhunut veljelleen että hän inhoaa itseään kun tekee tuollaista. Mutta en voi ikinä luottaa siihen että se ei enää kävisi käsiksi minuun.. Ennen se hakkasi joka viikko, aina oli joku paikka kipeänä. Sitten meni melkein neljä kuukautta että ei pahoinpidellyt minua. Sittenkin se teki sen niin päätin että pakko päästä eroon siitä, mutta miten? Kerran pääsin siitä eroon melkein puoleksi vuodeksi mutta se alkoi häiriköimään ja aiheutti mulle häädön minun asunnosta vaikka asuttiin eri paikkakunnalla...
Vierailija kirjoitti:
Ap, olin vastaavassa tilanteessa kuin sinä. Minulle sanoi hyvä ystäväni, sosiaalityöntekijät ja oma äitini tosi suoraan, että lopeta suhde, pelasta itsesi ja lapsesi. Olin itse kuin jossain sumussa. Olin manipuloitu, alistettu ja voimaton. Olisin voinut menettää lapseni. Nämä sanomiset sai mut ikäänkuin heräämään jostain unesta. Omassa pääkopassani kun ”unohdin” miehen teot ja vähättelin niitä. Olen kiitollinen, että minusta välittävät ihmiset uskalsivat puhua suoraan. Pääsin lapseni kanssa turvaan.
Ikävä kuulla että muitakin on samassa tilanteessa. Perheväkivalta on valitettavan yleistä, ja varsinkin naisia kohtaan.. Kuulostaa niin tutulta tuo sinun kertomus, itsekin jonkinlaisessa sumussa varmaan olen enkä löydä ulospääsyä.. Kun välillä tuntuu että asiat on hyvin, meni kuukausia ettei ollut väkivaltaa.. Eilen kävi käsiksi taas.. Se ei lopu ikinä. Miten minä yksin masentuneena ja ahdistuneena pystyn järjestämään asiani? :(
Kulta, sun kuuluu lähteä. Mieti, ihan oikeesti sitä päivää kun olet vapaa.
Työpaikka on upea juttu ja mahdollistaa jo paljon.
Josko säästäisit takuuvuokran verran, ja hiljakseen harkitsisit siirtymistä.
Itkettää, mut pidä ittes ihmisenä, ja työpaikka.
Voit elää vapaasti ja kouluttautua. Puhdistaudu. Ole nainen joka tienaa rahansa.
Et ole velkaa kellekään.
Tosi paljon haleja❤️
Usko, tilanne tulee muuttumaan.
Vierailija kirjoitti:
Kulta, sun kuuluu plähteä. Mieti, ihan oikeesti sitä päivää kun olet vapaa.
Työpaikka on upea juttu ja mahdollistaa jo paljon.
Josko säästäisit takuuvuokran verran, ja hiljakseen harkitsisit siirtymistä.
Itkettää, mut pidä ittes ihmisenä, ja työpaikka.
Voit elää vapaasti ja kouluttautua. Puhdistaudu. Ole nainen joka tienaa rahansa.
Et ole velkaa kellekään.
Tosi paljon haleja❤️
Usko, tilanne tulee muuttumaan.
Kiitos rohkaisevista sanoista 💕Ihanaa että on tuollaisia sydämellisiä ihmisiä jotka välittää vaikka ei tunnetakaan. Yritän olla rohkea ja tehdä oikean päätöksen. Nyt on aika ruveta ajattelemaan ja arvostamaan itseään. Kyllä minä pärjään..pakkohan minun on.
Tee testamentti. Miten mies itse selittää käytöstään, ja miksi ei halua muuttaa tapojaan?
Anna lasten olla sijaisperheessä. Tukiverkostoa sinun täytyy ihan itse hankkia. Aloita sosiaalitoimistosta, seurakunnasta ja muista enemmän tai vähemmän virallisista paikoista. Nyt on hyvä tilanne, kun ei tarvitse huolehtia lapsista vaan vain itsestäsi.
Käyttäjä37100 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko mies puhunut kanssasi ikinä noista tilanteista jälkikäteen? Pystytkö ottamaan asiaa puheeksi vai suuttuuko ja kieltää pahoinpitelyiden olemassaolon, heittäytyykö heti agressiiviseksi?
JOS asiasta kykenee miehelle puhumaan, käske terapiaan. Se on jo paljon jos hän myöntää ongelman. Jos hänelle ei voi puhua asiasta, hän kieltää sen tai ainoa vastaus on "emmä enää ikinä, ei puhuta tästä" niin lähde.
Kenenkään ei pidä tuollaista hyväksyä tai sietää, mutta pahoinpitelijä voi muuttua jos saa ulkoista apua ja todella haluaa kohdata ongelmansa. Sinä et ole syypää siihen, että sinua pahoinpidellään. Sinä et ole myöskään vastuussa miehestä ja sinun ei tarvitse antaa miehelle mahdollisuutta muuttua. Miehen täytyy ja olisi jo täytynyt tehdä se itse.
Hän ei myöskään muutu ilman ulkopuolista apua. Älä usko vaikka lupaisi muuttua, ei hän pysty siihen yksin.
Hoida itsesi turvaan, mielellään omaan asuntoon jossa voit olla lasten kanssa. Mies hoitakoon itsensä kuntoon yksin jos haluaa teidän elämäänne vielä kuulua.
Jos pahoinpitelyn uhka on jatkuva, eli miehelle et uskalla puhua niin älä puhu vaan salaa poistat hänet elämästäsi. Se on ihan sama hakkaako viikottain vai kerran vuoteen, kun yksikin kerta on jo liikaa.
Yleensä se ei puhu asiasta jälkikäteen sanallakaan, enkä minäkään uskalla ottaa sitä puheeksi. Ei edes pyydä anteeksi. Silloin vaan jos minulla on näkyviä vammoja esim. kasvoissa tai reisissä kesällä kun on kuuma ja ei voi housuja käyttää, niin silloin pyytelee anteeksi. On puhunut veljelleen että hän inhoaa itseään kun tekee tuollaista. Mutta en voi ikinä luottaa siihen että se ei enää kävisi käsiksi minuun.. Ennen se hakkasi joka viikko, aina oli joku paikka kipeänä. Sitten meni melkein neljä kuukautta että ei pahoinpidellyt minua. Sittenkin se teki sen niin päätin että pakko päästä eroon siitä, mutta miten? Kerran pääsin siitä eroon melkein puoleksi vuodeksi mutta se alkoi häiriköimään ja aiheutti mulle häädön minun asunnosta vaikka asuttiin eri paikkakunnalla...
Etkö sinä onneton ymmärtänyt tehdä rikosilmoitusta ja vaatia lähestymiskieltoa?
Toivon kovasti, että tämä olisi provo, mutta tiedän aivan liian monta naista, jotka luopuvat mieluummin lapsistaan ja elämästään kuin väkivaltaisesta miehestä. Mutta itse kullakin on oikeus tehdä omat valintansa, huonotkin.
Porvoolainen aloitus ilmiannettu asiattomana.