Onko nykyvanhemmat jotenkin enemmän hukassa lastensa kanssa kuin ennen?

Jokainen on höllentänyt otettaan ja alkanut kaveriksi lapselle enemmän kuin vanhemmaksi.

Toiseksi on yleisesti ottaen päädytty elämään vaarallisen paljon koko ajan enemmän soveltaen, hyväksyen,jne jne...

Jenkki malliin kuluta, kuluta,

Tuota kaikkea kun on viimeisen 100 vuotta tapahtunut sukupolvelta toiselle siinä syy ja seuraus.

Vierailija kirjoitti:

Omasta mielestämme meillä ei olla hukassa. Esim. tänään hautajaiset joissa 12v tytär mukana, eikä ole aiemmin osallistunut. Eikä tuntenut kovinkaan montaa vierasta jotka muistotilaisuuteen saapuivat.

Kaikki ihmettelivät kuinka hillitysti osasi käyttäytyä ja osallistui vieraiden ihmisten kanssa jutusteluun varovasti, mutta aktiivisesti kuunnellen. Oli apuna tarjoilussa, koska tykkää sellaisesta ja teki osan tarjottavista.

Koulusta tullut palaute on ollut aina samansuuntaista. Osallistuu aktiivisesti kuuntelemalla, ei aktiivisesti viittaa. Arvosanat vaihdelleen 6:sta ysiin. Riippuen vähän aineestakin.  Ei Wilma merkintöjä muuta kuin sairaspoissaoloista.

Osallistuu kotona kaikkeen, vaikka aina ei olisikaan kivaa. Uskaltaa kyseenalaistaa asioita, mutta molemmat uhmaikävaiheet olleet helppoja. Samaten muutama murrosiän kuohahdus, joka mennyt illassa ohitse.

Uskaltaa kyseenalaistaa perheen aikuisia, kritisoi joitakin aikuisten tapoja, mutta hyvin fiksusti. Tietää että kukaan ei lyö ja aina saa sanoa, kunhan sanoo asiallisesti. Ja tietää että perheen aikuisten sana pitää. Siitä on pidetty kiinni aina.

Ruutuaikaa kolme tuntia arkena, viikonloppuina ja vapaapäivinä neljä. Kavereita koulusta, partiosta ja ratsastuksen parista. Tulee erittäin hyvin toimeen myös alle kouluikäisen kanssa. Tätä on ihmetellyt moni.

Samaten moni on ihmetellyt että esim. kavereiden luona käydessään haluaa osallistua myös perheen tekemiseen. Olipa se hevostallin siivous, leipominen tai joku muu.

Mistäköhän moinen? No äiti hoitanut osansa kiitettävästi. Ollut läsnä mutta samalla vaatinut. Opettanut omaa osaamistaan. Kengännauhojen sitomisesta itse kaikkeen muuhun. Pitää yrittää kaikkensa, se riittää. Ja olla rehellinen. On opettanut pitkämielisesti asioita, kuten pyörällä ajamisen, kotityöt, vaatteiden hoidon. Palkitseminen hyvistä asioista, esim. opinnot. Eli hyvä koulutodistus on tuottanut polkupyörän tai ratsastusleirin. Mutta ei ilmaiseksi. Saa 20 e viikkorahaa. Vastineeksi tiskaus, kodin pikku siistiminen, lemmikkien ulkoilutus ja hoito. Osallistuu polttopuiden tekemiseen, puutarhan hoitoon, siivoukseen. Jälkimmäinen ei ole herkkua, mutta ei se ole aikuisillekaan.

Joku on joskus sanonut että vanhempien tärkein taito on tuottaa lapselle pettymyksiä. Niitäkin on tullut, monellakin taholla. On ollut koulukiusaamista, toisilta aikuisilta saatua väheksyntää yms. jotka pistävät lapsen pohtimaan kuka tekee oikein, kuka väärin. On kannustettu tekemään oikein ja välttämään tiettyjä käytösmalleja. Annettu kiitosta silloin kun on aihetta. Ja muussa tapauksessa kehotettu pohtimaan menikö joku vikaan.

Haaveilee omasta hevosesta. Se ei ole mahdollista, kuin ehkä sitten kun tienaa itse ja hankkii oman tallin. Asettaa säästämistavoitteita. No tällä hetkellä uusi puhelin johon pitäisi säästää jo puolisen vuotta.

Se mihin itse olen painottanut että pitää oppia monenlaista. Eli kokeilla kaikkea puukäsitöistä sudokuun ja samoilusta auton korjaukseen. Ei kaikkea tarvitse osata itse, mutta tietää että asioita voi tehdä ja korjata. Jos ei itse niin tietää mistä tietoa saa.

Lapsi miettii paljon ylä-asteelle siirtymistä. Pelkää menettävänsä kavereitaan, koska tuskin pääsevät samalle luokalle ja pelkää tulevansa kiusatuksi.

Ihan normaaleja asioita selostit. Eikös 12 vuotiaat juuri tuollaisia useammat ole? Ei tuossa ole mitään ihmettelemisen aihetta mielestäni.

Vierailija kirjoitti:

Hyvää kevättä kirjoitti:

90-luvun pentu kirjoitti:

Nykyään ei edes opettajilla ole auktoriteettia ja vanhemmat syyttävät opettajia kaikesta. Toista oli 1990-luvulla, jolloin pennut olivat jatkuvasti pelko perseessä ettei vaan koulusta soiteta kotiin tai kirjoiteta mitään (reissuvihkoon)

Opettajia kunnioitettiin ja kouluvuoden lopussa vietiin opettajalle kukkia.

Vanhemmat antoivat remmiä, luunappeja, joskus myös vieraiden pennuille. Ihan normaalia.

Kunnioitus aikuisia kohtaan oli ihan eri luokkaa mitä nykyään

Ei 90 luvulla kenellekään remmiä annetu,harvinaista remmi oli minunkin lapsuudessa, provo tuo juttusi

Voi kuule kun tietäisit vaan.

Näin asia on lainsäädännössämme. Jo yli 100 vuotta sitten kouluissa kielletty.

Suomessa lasten ruumiillinen kuritus kiellettiin vuonna 1984.

Lainsäädäntö Suomessa lähtee siitä, että lapsilla on samat oikeudet tulla suojelluksi väkivallalta kuin aikuisilla. Lapsiin kohdistuva väkivalta, myös ruumiillinen kuritus, ovat rikoslain mukaan pahoinpitelyä, tai törkeää pahoinpitelyä, mikäli siitä seuraa lapsen vammautuminen. Alle 18-vuotiaaseen kohdistunut tai lähisuhteessa tapahtuva lieväkin pahoinpitely on virallisen syytteen alainen rikos. Tämä merkitsee sitä, että virallinen syyttäjä voi vaatia tekijän tuomitsemista rangaistukseen, vaikkei pahoinpitelyn uhri sitä vaatisikaan. Lastensuojelulain mukaan jokaisella valtion, kunnan ja seurakunnan työntekijällä on velvollisuus ilmoittaa ilmeisessä lastensuojelun tarpeessa olevasta lapsesta kunnan lastensuojeluun.

Alun perin rikoslaissa (39/1889) määrättiin, että jos 7–15-vuotias lapsi oli syyllistynyt rikokseen, vanhempain tahi sen, jonka hoidossa ja valloissa lapsi on, tai toimeenpanevan viranomaisen pitää sitä huoneessa toteensaatavasti kurittaa. Pahoinpitelyä koskevassa luvussa säädettiin, että jos kurittaja on kuritusvaltaansa käyttäessään saattanut kuritetulle ainoastaan vähäisen vamman tai ei vammaa ollenkaan, ei rangaistusta tullut tuomita.[8] Siltä, joka kuritti aiheettomasti, voitiin riistää edusmiesoikeus.

Hirveetä yleistystä vanhemmista, eiköhän moni kuitenkin edelleen kasvata lastansa ja samalla voi todellakin olla se luotettava aikuinen jolle voi puhua vaikeistakin asioista.

Tsemppiä kaikille vanhemmille, ei ole helppoa kun jokaista lapsen liikettä seurataan ja arvostellaan kasvatuksen puutteena.

Vierailija kirjoitti:

Jokainen on höllentänyt otettaan ja alkanut kaveriksi lapselle enemmän kuin vanhemmaksi.

Toiseksi on yleisesti ottaen päädytty elämään vaarallisen paljon koko ajan enemmän soveltaen, hyväksyen,jne jne...

Jenkki malliin kuluta, kuluta,

Tuota kaikkea kun on viimeisen 100 vuotta tapahtunut sukupolvelta toiselle siinä syy ja seuraus.

Jenkeistä et ilmeisesti tiedä mitään, siellä on paljon tiukempi kuri lapsille sekä kotona että koulussa.

Vierailija kirjoitti:

Osa on pahastikin. Ei uskalleta aiheuttaa lapselle pettymyksiä eli käytännössä ei laiteta terveellä tavalla/ järjellä lapselle rajoja eikä sanota ei. Osa vanhemmista ei kestä sitä, että rajoja laittamalla lapselle voi tulla paha mieli ja lapsi ehkä jopa itkee. Vanhempi ei kestä omaa tunnetilaansa siinä hetkessä, kun ottaa vastaan rajoitustensa aiheuttaman lapsen pettymyksen, itkun ym.

Lasu on näitä lapsi pullollaan. Harjoitellaan normaaliin tavalliseen elämään kuuluvia pettymyksiä sitten 16- vuotiaana ensimmäistä kertaa elämässä tyyliin: aina ei voi olla tehdä vain sitä mikä on kivaa/ aina ei saa mitä haluaa/ aina ei saa asioita heti vaan joutuu odottamaan jne.

Mitä ihmettä? Tämä on hyvin hämmentävä näkemys, että lastensuojelu olisi pullollaan tällaisista taustasta tulevia lapsia. Olen työskennellyt psykologiana lasten parissa, ja ’rajojen vähyys’ voi olla ongelma, jos kyseessä on laiminlyövä koti, ja sillon ongelma on laiminlyönti ja sen myötä tulevat emotionaaliset haasteet, mutta ei, sinänsä uskomus ’turvattomuudesta joka seuraa rajojen vähyydestä’ ei todellisuudessa päde, sellaista ei arjessa näy. Tämä tuntuu yleistyvän keskustelussa, ja monesti tunnutaan uskovan, että olisi suuri joukko vanhempia, jotka eivät uskalla sanoa ei, ja tämä tuottaisi lapsen ensisijaisen kiintymyssuhdehaasteen. Voisin mielelläni sanoa nyt kaikille lempeille äideille, jotka kohtelevat lapsiaan empaattisesti, neuvottelevat missä pystyy, ottavat lapsen huomioon, ja kuuntelevat ja katsovat lasta, että hyvä, hienosti jaksatte. Lapset tarvitsevat enemmän pehmeyttä, kuulemista ja empatiaa, ja se jos mikä siellä lastensuojelussakin todellisuudessa näkyy.

Vierailija kirjoitti:

On. Huomaa oman lapsen pk kavereissa. Yks ei suostu aamulla pesemään käsiä kun saapuu päiväkotiin ja äiti vaan hymistelee eikä vaadi. Toinen ei suostunut syömään kihomatolääkkeitä vaikka niitä oli päiväkodissa liikkeellä jne. Lapset tekee mitä huvittaa ja vanhemmat ei uskalla kieltää mitään ettei lapsi suutu.

Ja näitäkin ääripäitä oli 25 lapsen ryhmässä jopa 2!! Ja ihmiset tykkäilee näistä kommenteista.

Miksi oikeen haluatte lietsoa luuloa että suurin osa vanhemmista olisi nykyään pihalla kasvatukseata vaikka totuus on että ihan yhtä moni on pihalla kuin ennenkin, vain ehkä eri tavalla.

Että ei tullut ei tykkäys vanhemmalta jonka lapsi ei suostuisi käsiä pesemään tai lääkkeitä ottamaan, nuo ovat itsestäänselvyyksiä suurimmalle osalle. Sen takia painoin ei tykkäystä. En vaan tajua tollasta heikompien ja poikkeavien päälle hyökkäystä jollain keskustelupalstalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osa on pahastikin. Ei uskalleta aiheuttaa lapselle pettymyksiä eli käytännössä ei laiteta terveellä tavalla/ järjellä lapselle rajoja eikä sanota ei. Osa vanhemmista ei kestä sitä, että rajoja laittamalla lapselle voi tulla paha mieli ja lapsi ehkä jopa itkee. Vanhempi ei kestä omaa tunnetilaansa siinä hetkessä, kun ottaa vastaan rajoitustensa aiheuttaman lapsen pettymyksen, itkun ym.

Lasu on näitä lapsi pullollaan. Harjoitellaan normaaliin tavalliseen elämään kuuluvia pettymyksiä sitten 16- vuotiaana ensimmäistä kertaa elämässä tyyliin: aina ei voi olla tehdä vain sitä mikä on kivaa/ aina ei saa mitä haluaa/ aina ei saa asioita heti vaan joutuu odottamaan jne.

Mitä ihmettä? Tämä on hyvin hämmentävä näkemys, että lastensuojelu olisi pullollaan tällaisista taustasta tulevia lapsia. Olen työskennellyt psykologiana lasten parissa, ja ’rajojen vähyys’ voi olla ongelma, jos kyseessä on laiminlyövä koti, ja sillon ongelma on laiminlyönti ja sen myötä tulevat emotionaaliset haasteet, mutta ei, sinänsä uskomus ’turvattomuudesta joka seuraa rajojen vähyydestä’ ei todellisuudessa päde, sellaista ei arjessa näy. Tämä tuntuu yleistyvän keskustelussa, ja monesti tunnutaan uskovan, että olisi suuri joukko vanhempia, jotka eivät uskalla sanoa ei, ja tämä tuottaisi lapsen ensisijaisen kiintymyssuhdehaasteen. Voisin mielelläni sanoa nyt kaikille lempeille äideille, jotka kohtelevat lapsiaan empaattisesti, neuvottelevat missä pystyy, ottavat lapsen huomioon, ja kuuntelevat ja katsovat lasta, että hyvä, hienosti jaksatte. Lapset tarvitsevat enemmän pehmeyttä, kuulemista ja empatiaa, ja se jos mikä siellä lastensuojelussakin todellisuudessa näkyy.

Tänne kirjoittavat ovat pieni marginaaliryhmä joilla on ollut ongelmallinen lapsuus, normaalia perhe-elämää viettävät eivät nettiin kirjoittele eikä heillä suuria ongelmia olekaan mutta jos lasten suhteen on vain kaksi vaihtoehtoa, pahoinpitely tai kasvatuksen laiminlyönti niin vaikeuksissa ollaan ja nettiin puretaan ahdistusta.

"

...  Tilastot paljastavat yllättävän tiedon: Henkirikosten ja nuorten tekemien rikosten määrä on pitkällä aikavälillä vähentynyt merkittävästi

 [/quote]

Vähentynyt, ------mutta muuttunut raaemmaksi?

Vierailija kirjoitti:

"

...  Tilastot paljastavat yllättävän tiedon: Henkirikosten ja nuorten tekemien rikosten määrä on pitkällä aikavälillä vähentynyt merkittävästi

 

Vähentynyt, ------mutta muuttunut raaemmaksi?

Raakuudesta en osaa sanoa ehkä huumeissa muuttuu raaemmaksi.

Eivät ole. Uskomatonta tää jankkaaminen kuinka ennen vanhemmat oli parempia ja vanhuksistaan välitettiin. Paskat! Nää asiat ei ole totta.

Tämän päivän vanhemmat antaa lapsilleen aikaa ja kos lapset voi huonosti, on paljon tukitoimia.

Vanhukset on ennen mädänneet tilan perukoilla. Nyt pääsevät sentään hoivakoteihon ja kipuja ja vaivoja hoidetaan.

Nää nykyajasta itkevät eivät tunne historiaa.

Ja nyt tulee se kaikkein jännin juttu: ihan aina suurin osa vanhemmista hoitaa kasvatuksensa hyvin ja ihan aina on olemassa vähemmistö ihmisiä jotka eivät siihen pysty. Näin on ollut ja näin on aina oleva.

"Lapselle voi korottaa ääntä ja viedä kainalossa ja niin edelleen, ne eivät ole pahoinpitelyä.

Pitää uskaltaa olla vanhempi ja ottaa auktoriteettia. Lapsen ja vanhemman välinen suhde ei ole tasa-arvoinen suhde, koska lapsi on riippuvainen vanhemmasta eikä kykene kehitystasonsa vuoksi pitämään huolta omasta parhaastaan."

Tuossa edellä olevass kommentissa on tiivistettynä se perusasia lapsen kasvatuksesta, mitä jotkut aikuiset eivät vain yksinkertaisesti tajua.

Tämä on se ongelman ydin miksi ollaan hukassa lasten kanssa.

Mihin (kärjistettyyn) kategoriaan sinä vanhempana kuulut:

a)  Olet selkeästi aikuinen ja tajuat että lapsi tarvitsee rajat ja rakkautta.

Lapsi kunnioittaa sinua, käyttäytyy hyvin ja näin ollen myös kunnioittaa häntä hoitavia kasvattajia koska olet selittänyt että heidän työnsä on huolehtia lapsesta.

Lapsi uskaltaa myös kertoa mikäli jokin mättää hoitopaikassa.

b) Olet rento ja rakastava kasvattaja, mutta varot käyttämästä lastasi terapeuttina, suojelet häntä emotionaaliselta kuormitukselta mitä lapsi ei kykene käsittelemään.

(Tällä tarkoitan niitä lapsia, jotka itkeskelevät välillä ahdistuneina hoitopaikoissa vanhempiensa heille jakamia huolia, koska "äidillä oli paha mieli kun sille oli .....jne. Nämä lapset ovat rauhattomia, sillä täysi mahdottomuus keskittyä mihinkään kun mieli on huolettomuuden sijasta lukkiutunut vanhempiensa heille paljastamiin aikuisten huoliin, murehtivat vanhemmistaan ja rentoutuvat henkisesti vasta kun vanhempi hakee koska vasta silloin voivat olla varmoja että vanhempi on ok tai suojella omaa vanhempaansa joltain kamalalta. Nämä lapset myös eniten itkevät vanhempiensa perään koska ovat huolissaan aikuisesta vanhemmastaan, eivät halua päästää häntä pois näköpiiristään. 

c) Olet perfektionisti jonka lapsi on kaunein ja täydellisin ja häntä on sen mukaan kohdeltava erityisasemansa mukaan, vaikka ryhmässä olisi 20 muuta lasta. Sinusta on myös ihan ookoo purkaa huono tuulesi hoitajiin . Hehän saavat siitä palkan että hengaavat siellä!

Hoitajia ja kasvattajia pidät lähinnä piikoina ja osoitat sen selkeästi hakiessasi lastasi. Normaalin tervehtimisen asemasta mahdollisimman röyhkeällä asenteella varustautuneena valitat mankuvaan ja kovaan ääneen hiekasta lattialla, hoitopaikan likaisuudesta, käsipaperin loppumisesta, huonosta käsisaippuasta, riittämättömästä ulkoilusta (ette varmaankaan ulkoile lasten kanssa tarpeeksi), hoitajista jotka pukevat liikaa/liian vähän ulkovaatteita lapsellenne. Joskus jopa alentuvalla taetraalisuudella näytätte konkreettisesti hoitajalle kuinka se lapsi oikein puetaan , ennen kuin juoksette portista ulos saapuaksenne taas kerran reilusti myöhässä hakemaan simäteräänne, jonka olette päivittäin nolanneet pöljällä käytöksellänne. Kohtuuttoman myöhästymisenne jälkeen haluatte kyykyttää kotiin haluavaa, väsynyttä hoitajaa (jonka oma perhe odottaa) lisää kysymällä tarkasti "lapsen päivästä, mitä söi,paljonko, jne)

Tällaisten vanhempien lapset tunnistaa yleensä siitä, että he aloittavat lauseensa yleensä (varmuudeksi) sanalla "anteeksi".

d) Olet vanhempi joka on vakuuttunut siitä, että on täysin hoitajien ammattitaidottomuuden syytä se, etteivät he osaa käsitellä lastanne siten, ettei hän aina ärsyynny ja lyö taas kerran esimerkiksi legolaatikolla  tai heitä yllättäen saksilla toista pikkukaveria päähän. Ei teidän lapsenne mitään erityistukea tai apua käytökseensä tarvitse.

Ehdotat hoitajille pedagogista lisäkoulutusta. Olet jopa selvittänyt kursseja ja lähettänyt linkin niihin tekstiviestitse .

"Tänne kirjoittavat ovat pieni marginaaliryhmä joilla on ollut ongelmallinen lapsuus, normaalia perhe-elämää viettävät eivät nettiin kirjoittele "

Pieni marginaaliryhmä?

Vauva.fi -sivulla käydään yli seitsemän miljoonaa kertaa kuukaudessa.

Vauva.fi keskustelupalsta on todennäköisesti suomen suosituin ja sen myötä vaikutusvaltaisin.

Vierailija kirjoitti:

"Tänne kirjoittavat ovat pieni marginaaliryhmä joilla on ollut ongelmallinen lapsuus, normaalia perhe-elämää viettävät eivät nettiin kirjoittele "

Pieni marginaaliryhmä?

Vauva.fi -sivulla käydään yli seitsemän miljoonaa kertaa kuukaudessa.

Vauva.fi keskustelupalsta on todennäköisesti suomen suosituin ja sen myötä vaikutusvaltaisin.

Mihin nämä harhaiset jutut ovat vaikuttaneet ?

Tulette vielä näkemään mihin tämä leväperäisyys johtaa...

Vierailija kirjoitti:

Tiedän yhden lapsen, joka saa tehdä ihan mitä lystää. Ikää 8v.

Saa lyödä, potkia, kiroilla, puhua tosi rumasti vanhemmistaan, mummostaan, papastaan.. terrorisoi kaikkia ja kaikkea. Aikuiset ei voi puhua edes keskenään, kun lapsi on koko ajan katomuakatomuakatomua...

Mikä pahinta, äiti ei anna kenenkään puuttua asiaan. Sitten itkee väsymystään.

Olen todistanut tapausta, missä ekaluokkalainen sylkee yllättäen toista aikuista kasvoihin, koska hän ei keskeyttänyt lausettaan puhuessaan tämän äidille, ekaluokkalaisen tullessa viereen puhumaan aikuisten puheen päälle äidilleen jotain.

Järkyttävintä ettei se äiti sanonut yhtään mitään, muikisteli vain hipihiljaa sen aikuisen pyyhkiessä järkyttyneenä kasvojaan.

Äiti ja lapsi olivat kuin ei mitään, muina miehinä.

Tuli sellainen "mitä mä just näin"-fiilis. . . .

Vierailija kirjoitti:

Eivät ole. Uskomatonta tää jankkaaminen kuinka ennen vanhemmat oli parempia ja vanhuksistaan välitettiin. Paskat! Nää asiat ei ole totta.

Tämän päivän vanhemmat antaa lapsilleen aikaa ja kos lapset voi huonosti, on paljon tukitoimia.

Vanhukset on ennen mädänneet tilan perukoilla. Nyt pääsevät sentään hoivakoteihon ja kipuja ja vaivoja hoidetaan.

Nää nykyajasta itkevät eivät tunne historiaa.

Ja nyt tulee se kaikkein jännin juttu: ihan aina suurin osa vanhemmista hoitaa kasvatuksensa hyvin ja ihan aina on olemassa vähemmistö ihmisiä jotka eivät siihen pysty. Näin on ollut ja näin on aina oleva.

Harvinaisen järkevä mielipide, on totta että kun katsomme taaksepäin vanhempiemme elämää niin ei hyvältä näytä, lohdullista on että näin tapahtuu aina uuden sukupolven kohdalla, siksi kehitymme.

Vanhus kunnioita nuorta, hän hautaa sinut.

Hyvää kevättä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Tänne kirjoittavat ovat pieni marginaaliryhmä joilla on ollut ongelmallinen lapsuus, normaalia perhe-elämää viettävät eivät nettiin kirjoittele "

Pieni marginaaliryhmä?

Vauva.fi -sivulla käydään yli seitsemän miljoonaa kertaa kuukaudessa.

Vauva.fi keskustelupalsta on todennäköisesti suomen suosituin ja sen myötä vaikutusvaltaisin.

Mihin nämä harhaiset jutut ovat vaikuttaneet ?

Fiksu fiksuuden tajuaa.

                  Forrest Gump

Vierailija kirjoitti:

En lukenut koko ketjua, mutta nähdäkseni nykyvanhemmat ovat keskimäärin paremmin kartalla lastensa kanssa kuin vaikkapa 70-luvun vanhemmat. Omilla vanhemmillani ei ollut mitään ymmärrystä lapsen psykologiasta eikä suoraan sanottuna mitään kiinnostusta omiin lapsiinsa. Lapset olivat kuin huonekaluja, jonknlainen välttämättömyys, josta yritettiin pysyä mahdollisimman kaukana. Annettiin jotain autoritäärisiä sääntöjä, joita ei ikinä selitetty mitenkään. Kyllä nykyvanhemmilla on paljon enemmän tietoa ja ymmärrystä.

Tässäpä juuri yksi syy miksi vahemmuus on mikä on :

kärsimättömyys.

Ei vaivauduta lukemaan rauhassa kommenttiketjua mutta tullaan kommentoimaan asiaa uutena, asiaa, joka on esitetty ajat sitten.

"Vanhus kunnioita nuorta, hän hautaa sinut."

Älä unta näe. Kun sä päästät kylmän pierun, me kuule bailataan thaikuissa Lost Boys-tyyliin.