Onkohan tilanne enää korjattavissa? Paska äiti

Kuinka vanha lapsi?

se on sentään lohdullista että itse tajuaa tekevänsä väärin, puhun nyt myös itsestäni...Tuossa toisessa ketjussa oli äsken jo sama aihe

täytyy etsiä se toinen ketju aiheesta... ap

Kyllä aikuinen ihminenkin voi oppia uusia tapoja, kunhan hän itse tiedostaa mitä on tekemässä.

Lapsi asuu teillä vielä hyvässä lykyssä 14 vuotta, kyllä niitten vuosien takia kannattaa ainakin yrittää.

nyt vielä on mahdollista muuttaa suhteenne läheisemmäksi ja sellaiseksi, ettei lapselle jää siitä ylitsepääsemättömiä traumoja. Mutta olennaista on että teet asialle nyt heti jotain. Ulkopuolinen apu voisi olla paras. Tosin voisit itsekin alkaa jo heti miettimään, mikset kestä lapsen protestoimista, ulinaa ja huutoa? Lapset nyt kuitenkin ihan luontaisesti ovat sellaisia ja lapsen tehtävä on protestoida vanhempiensa tahtoa vastaan. Jos lyttäät lapsen oman tahdon etkä anna hänelle mahdollisuutta vihan, surun yms. tunteiden tuntemiseen, pilaat aika paljon lapselta. Sinä olet aikuinen ja sinun vastuullasi on nyt korjata tilannetta. Kirjoitukseni kuulostaa ehkä sinusta tylyltä mutta mielestäni sinulla on kyllä ihan syytä syyllistyä käyttäytymisestäsi.

Aina kannattaa yrittää korjata suhdetta lapsiinsa, oli heidän ikä mikä hyvänsä, parempaan suuntaan sitä silloin usein mennään ja läheisyys lisääntyy.

Sieltä saa apua, jos omat konstit ei riitä.

Äititkin on luonteeltaan erilaisia, toiset temperamettisiä toiset rauhallisempia. Kyllä välillä saa hermot mennä ja huutaakin. Kyllä minä itsekin välillä huudan (siis pari kertaa viikossa), sitten kaduttaa ja pyydän tytöltä (2-v.) anteeksi ja kerron ettei äitin pitäisi huutaa ja että äiti oli tuhma kun huusi. Sitten halitaan ja sovitaan.



Toki jos ainoa kommunikointi lapsen kanssa on huutaminen niin siinä tapauksessa voi olla jo ongelmia mutta mua ainakin ärsyttää suunnattomasti täällä kommentit jossa huutava äiti on heti huono äiti. Mun mielestä äititkin saa näyttää tunteitaan, siitähän ne lapsetkin oppii huomaamaan että on ihan ok näyttää erilaisia tunteitaan.

et lapsesi on ap. jo 4v. Itse huusin pojalleni kun hän oli 2-3,5 vuotias, mutta hänen lähestyttyään neljää vuotta jokin alkoi helpottaa. JOko hän alkoi käyttäytyä siten, ettei aihetta huutamiseen enää ihmeemmin ollut tai jokin muuttui minussa. Ehkä molempia. Mutta nyt ollaan todella läheisissä ja hyvissä väleissä ja poika haluaa viettää aikaa myös äidin eikä aina iskän kanssa;)

Pieni lapsi ei ymmärrä sovitteluja ja halailuja riidan jälkeen. Jos äiti yhtenä päivänä huutaa ja seuraavana on oikein kiltti äiti, tulee lapselle epäturvallinen olo. Koskaan ei tiedä milloin tulivuori taas repeää. 2-vuotiaskin on vielä todella pieni lapsi.



Jos huutaminen on ok, niin sitten päivähoitohenkilöstökin saa huutaa hoitolapsille ja aviopuolisot saavat huutaa toisilleen jne.



Meillä saa näyttää tunteita, mutta huutamista ei suvaita. Itkeä saa ja olla vihainen, mutta nimittelyyn ja huutamiseen vedetään se raja.



Lapset harvemmin edes tottelevat huutamisella, joten se hyöty on plusmiinusnolla. Jos itseä harmittaa jokin asia niin paljon, ettei saa selvästi sitä ilmaistua lapselle ilman huutamista, menee mieluummin vaikka vessaan laskemaan sataan tai jotain siksi aikaa, kunnes on keksinyt strategian joka puree.

Tosi selkeät ja " helpot" ohjeet ja toimivat! Ja ihan maalaijärjenmukaisia; kuri, säännöt ja johdonmukaisuus + paljon palautetta hyvästä käytöksestä. Suosittelen oman kasvatuksen tueksi

Yritä ymmärtää, 12, että lapsesi ei välttämättä pidä sinusta enää kun oppii ymmärtämään jotain. Haluatko sinä, että sinun lapsesi kirjoittaa nettiin, että vihaa äitiänsä? Minä en halua. Minäkin olen tempperamenttinen, mutta en ala huutamaan lapsilleni, koska haluan suojella heitä ja tahdon heille parasta. Komennan heitä, pidän heille puhutteluja ja uhkailen lelujen menetyksellä, mutta en huuda.