Miten teillä on elämänlaatu laskenut lasten myötä? Vertailkaa tässä ketjussa

Ihmiset hankkivat itselleen hyvät oltavat ja sitten hankkivat lapsia, eivätkä voi enää koskaan nauttia samasta elämänlaadusta.

Elämälle tullut merkitys eli elämänlaatu noussut.

En ymmärrä näitä aloituksia, mikä teitä vaivaa.

Parikymmentä vuotta vastuuta tuntui ajoittain raskaalta, siinä kaikki. Sen jälkeen on jatkettu siitä mihin jäätiinkin, nyt mukana sydämessä aikuinen lapsi.

Vierailija kirjoitti:

Elämälle tullut merkitys eli elämänlaatu noussut.

En ymmärrä näitä aloituksia, mikä teitä vaivaa.

Samoin. Lapsiperhe-elämä on ihanaa. Ja kyllä, elin lapsettomana 41 -vuotta, tiedän mitä se on. 

Elämä on saanut paljon sisältöä nyt kun on lapsia. En haluaisi enään edes miettiä elämääni ilman rakkaita lapsia.

Ei ole laskenut vaan noussut.

Me ollaan mieheni kanssa hankittu lapsia yhteisestä ja vapaaehtoisesta päätöksestä. Millä tavalla sen pitäisi laskea elämänlaatua?

Seksi loppui lasten saantiin. Huonot yöunet nyppii. Huonosti ehtii tehdä itseä kiinnostavia asioita.

Sotkuista kotona. Minnekään ei pääse. Ei enää vapaa-aikaa. Ei harrastuksia. Ei yhteistä aikaa puolison kanssa. Jääkaapissa ei voi pitää mitä tahtoo. Ja niin edelleen.

Ainoa asia jonka suhteen elämänlaatu meillä ehkä heikkenee on se että tarvitaan isompi asunto, eikä meillä ole varaa isompaan alueella jossa asumme. Joten joudutaan joko luopumaan keskusta-asumisen näppäryydestä ja meidän ihanasta naapurustosta tai tyytymään ahtaaseen asumiseen.

Muuten lapsiperhe-elämä on ihanaa enkä vaihtaisi takaisin dink-elämään mistään hinnasta.

Sanoisin että elämänlaatu laski hieman kun lapsi oli 1-3-vuotias. Vauvavuosi oli ihanaa aikaa, mutta taaperoikäisen kanssa elämä oli minusta rankkaa ja se vei mehut. 3v eteenpäin on taas ollut aivan mahtavaa ja elämä on paljon täydempää ja tyydyttävämpää kuin ennen lasta. Tuntuu että 5v lapsen kanssa saa rusinat pullasta: pääsee jo menemään vapaasti omiin menoihin mutta aamulla pieni lämmin tuhisija kömpii kainaloon.

Kyllä oli paras valinta jättää ne tekemättä. En voi sietää toistenkaan. Ainaista valitusta ja rahanmenoa. Yäk.

Väliaikaiset vaikutukset:

 

-Univelkaa ekat puolitoista vuotta. Nämä on sittemmin nukuttu moneen kertaan pois.

-Oman ajan väliaikainen väheneminen. Tämä on alkanut pikkuhiljaa palautua nyt kun lapsi on viisi ja eikä tarvitse apua kaikessa. Lukemaan oppiminen oli iso askel (vaikka silti luetaan iltalukemiset yhdessä).

Tästä eteenpäin kaikki on varmaankin pelkkää plussaa. :)

Lisäksi elämän merkityksellisyyden syventyminen, rakkauden tunteet lasta kohtaan ja mm. jouluun saatu uusi hohto nostivat kyllä ekatkin vuodet selkeästi plussalle.

Vähän kakspiippuinen juttu. Saatiin 5 lasta 6 vuoden sisällä (yhdet kaksoset). Esikoisen sain 38v ja mies oli 46v. 

Syy miksi ei aiemmin lapsia oli se, että molemmilla oli mielenkiintoiset ja tärkeät työurat. Lapsista oli toki puhetta ja lapsrakkaita olemme aina olleet. Kuitenkin lapsiasia työnnettiin hamaan tulevaisuuteen. Kunnes tapahtui se kuuluisa vahinko. Alusta asti se tuntui hyvältä ja tärkeältä vahingolta. Kohtalolta ja työnnettiin eteemme. Ja kun esikoinen ilmoitti tulosta niin heti päätettiin että nyt tehdään niin monta lasta kun vaan voidaan tässä iässä saada ja viisihän sieltä saatiin. 

Elämänlaatu on noussut huomattavasti. Lapset ja lapsiperheen elämä on ihan parhautta. Ihanaa että saatiin vielä kokea tämä onni. Parasta kun talo täynnä elämää ja saa olla äiti. 

Mutta toisaalta, kun eli pitkään kaksin (alettiin seukkaan kun olin 21v) ja tottui tiettyihin asioihin. Spontaaneihin extempore juttuihin niin enää se ei ole mahdollista. Ei voi tuosta noin lähteä matkalle, varsinkin johonkin sellaiseen johon ei todellakaan voi ottaa pieniä lapsia mukaan. 

Laskenut? Noussuthan se on. 

Vierailija kirjoitti:

Ainoa asia jonka suhteen elämänlaatu meillä ehkä heikkenee on se että tarvitaan isompi asunto, eikä meillä ole varaa isompaan alueella jossa asumme. Joten joudutaan joko luopumaan keskusta-asumisen näppäryydestä ja meidän ihanasta naapurustosta tai tyytymään ahtaaseen asumiseen.

Muuten lapsiperhe-elämä on ihanaa enkä vaihtaisi takaisin dink-elämään mistään hinnasta.

Lasten vika että joudutte luopumaan ihanista naapureista. No, onhan se tietty elämänlaatua laskeva asia. Pahuksen lapset.

Elämäni on nyt niin eri levelillä kuin ennen lapsia, ettei meinaa samalle asteikolle mahtua.

Muutos on tapahtunut positiiviseen suuntaan.

Vierailija kirjoitti:

Sotkuista kotona. Minnekään ei pääse. Ei enää vapaa-aikaa. Ei harrastuksia. Ei yhteistä aikaa puolison kanssa. Jääkaapissa ei voi pitää mitä tahtoo. Ja niin edelleen.

Ikävää että lapsen syyksi laitetaan asioita, jotka ovat ihan aikuisen oman organisaatiokyvyn ja jaksamisen varassa.

Meillä on kolme lasta. Kotona on siistiä koska kaikki osallistuukodin siistinä pitämiseen. Pääsemme minne haluamme ja minne tarvitsee mennä. Joko lasten kanssa yhdessä tai jos heitä ei joko voida tai haluta ottaa mukaan jonnekin, hommataan joko maksullinen lapsenvahti, tai viedään laset kavereilleen jotka myös ovat vastavuoroisesi meillä tarvittaessa, tai isovanhemmat tulevat hätiin.

Yhteistä aikaa puolison kanssa on päivittäin lasten mentyä nukkumaan ja silloin kun lapset ovat muualla tai heillä on hoitaja, katso edellinen kohta. En ymmärrä tuota jääkaapiasiaa ollenkaan, miksei siellä voisi pitää mitä tahtoo? Meillä lapset eivät estä minkäänlaisia elintarvike-tai juomahankintoja.

Elämänlaatuni on noussut lasten myötä, he ovat toivottuja, rakastettuja ja hyviä tyyppejä.

Varmaan riippuu monella paljon tukiverkostoista. Joillakin perheillä on isovanhemmat joille saa lapsen hoitoon vaikka viikon ulkomaanmatkan ajaksi ja aina kun haluaa mennä puolison kanssa leffaan ja ravintolaan. Toisilla taas tämä ei ole mahdollista ja joutuu tyytymään palkatuun lastenvahtiin. Tällöin ainakaan minua ei parisuhdeaika ravintolassa houkuttelisi kun parin kolmen tunnin lastenhoidosta saisi maksaa 50 euroa, ei tuntisi enää sen arvoiselta vaan tulisi jäätyä kotiin. Lapset rajoittaa vähemmän jos on hoitoapua läheisistä.

Vierailija kirjoitti:

Varmaan riippuu monella paljon tukiverkostoista. Joillakin perheillä on isovanhemmat joille saa lapsen hoitoon vaikka viikon ulkomaanmatkan ajaksi ja aina kun haluaa mennä puolison kanssa leffaan ja ravintolaan. Toisilla taas tämä ei ole mahdollista ja joutuu tyytymään palkatuun lastenvahtiin. Tällöin ainakaan minua ei parisuhdeaika ravintolassa houkuttelisi kun parin kolmen tunnin lastenhoidosta saisi maksaa 50 euroa, ei tuntisi enää sen arvoiselta vaan tulisi jäätyä kotiin. Lapset rajoittaa vähemmän jos on hoitoapua läheisistä.

Leffan ja ravintolan ymmärrän, mutta mua ei kyllä saisi viikon ulkomaanmatkalle ilman lapsiani. (Ellei olisi pakollinen työmatka.)

Lapsillehan on älyttömän siistiä  näyttää maailmaa.