Seurustelukumppani on tulossa uskoon

JSS!

No tule sinä vaikka Tainaan tai Leenaan niin olette sujut!

Ihanaa, ole onnellinen hänen puolestaan - mutta kai tiedät, että teillä taitaa olla ero edessä, ellei sitten sinunkin silmät ja sydän aukene.

Ilman sarvia ja hampaita: mitä sitä täällä itket? Jos koet, ettet ole enää samalla aallonpituudella, niin sitten toteat vaan että "soon moro" ja alat laputtaa.

Vai mitä odotat täältä? Saavasi jonkun voimaannuttavan taikalauseen, jolla saat seurustelukumppanisi jotenkin maagisesti muutettua? Not gonna happen, continue your life...

kyllä usko on tärkeämpi kuin joku akka

ja kalastuskin hauskempaa kuin seksi

andytähtietiede kirjoitti:

kyllä usko on tärkeämpi kuin joku akka

ja kalastuskin hauskempaa kuin seksi

Vierailija kirjoitti:

Ihanaa, ole onnellinen hänen puolestaan - mutta kai tiedät, että teillä taitaa olla ero edessä, ellei sitten sinunkin silmät ja sydän aukene.

Eipä olisi käynyt mielessäkään uskoon tultuani hylätä kumppania.

jumalattoman eikarin kanssa avioliitto tulee kariutumaan ja lapset on sekaisin ateismin demoneista kun äiti on saatanan lapsi. veljenikin avioliitto meni pilalle kun nainen oli ei-uskova. ei -uskoviin ei kannata koskea vaikka olisi kaunis kuin Jenni vartiainen, tosin jos Jenni tulisi uskoon ottaisin sen!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihanaa, ole onnellinen hänen puolestaan - mutta kai tiedät, että teillä taitaa olla ero edessä, ellei sitten sinunkin silmät ja sydän aukene.

Eipä olisi käynyt mielessäkään uskoon tultuani hylätä kumppania.

Olen tietenkin onnellinen hänen puolestaan. En vain enää koe täysin, että jaamme samaa maailmaa. Ei tämä ole minulle mikään helppo päätös, enkä ole vielä mitään lopullista edes päättänyt, mutta alkaa vain tuntua siltä, ettemme tule jakamaan tulevaisuutta enää samalla tapaa kuin olemme nyt pari edellistä vuotta jakaneet. Olen häneen edelleen hyvin voimakkaasti kiintynyt.

ap

Vierailija kirjoitti:

Päästä hänet vapaaksi. Jos kerta itse olet jumalaton portto. Mies ansaitsee kristityn naisen.

Tahdon nyt mainita tähän, että olen mies, ja heilani on nainen.

Itselleni olisi todella vaikea paikka... Mutta riippuu, miten puoliso uskoaan ilmentäisi.

Jos hän osaisi oikeasti kunnioittaa sitä, että muut eivät usko, suhde voisi mahdollisesti jatkua. Ja minäkin tietysti kunnioittaisin hänen uskoaan. Eli käytännössä varmaan näkyisi niin, ettemme puhuisi kyseisestä aiheesta.

Ihme miten arka asia toisen usko on. Ei minua ainakaan kiinnosta jos joku ei usko tai joutuu helvettiin. Itsehän minä saan jumalalta turvaa ja apua. Miksi minua kiinnostaisi saako joku epämiellyttävä ihminen pelastusta?

Vierailija kirjoitti:

Ihme miten arka asia toisen usko on. Ei minua ainakaan kiinnosta jos joku ei usko tai joutuu helvettiin. Itsehän minä saan jumalalta turvaa ja apua. Miksi minua kiinnostaisi saako joku epämiellyttävä ihminen pelastusta?

Monet uskovaiset ovat hiukan eri linjoilla ja ns. tuputtavat uskoaan.

Toki yhtä ärsyttäviä ovat omaa käsitystään tuputtavat ateistitkin.

Siis miten se vaikuttaa teidän arkipäivään? Ei kai se haittaa jos käy niissä tilaisuuksissa, mutta miten hän on muuttanut käytöstään kotona? Puhuuko vain uskonasioista?

Tunnen yhden naisen, joka on ollut aina uskovainen, mutta nyt alkuvuoden aikana asia on mennyt ihan yli. Hänen puheensa kääntyvät koko ajan siihen, hän paasaa asiasta kaikissa yhteyksissä, tenttaa minua ajatuksistani ja tuputtaa minulle kirjoja.

Ennen hänen kanssaan sattoi puhua lähes kaikista asioista maan ja taivaan välillä, mutta ei enää. Olen ollut tähän mennessä kohtelias ja kuunnellut aikani, sanonut, että huomaan asian olevan hänelle tärkeä, mutta itselleni se ei ole ja ehdottanut muita puheenaiheita. Mutta se ei ole auttanut, joten olen sulkenut sitten korvani ja lähtenyt jonkun syyn varjolla pois paikalta. Nyt asia nyppii oikeasti. En jaksa enää kuunnella ja hän ei näytä enää tajuavan mitään. En viitsi enää soittaakaan hänelle, olkoon. Valitettavasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihanaa, ole onnellinen hänen puolestaan - mutta kai tiedät, että teillä taitaa olla ero edessä, ellei sitten sinunkin silmät ja sydän aukene.

Eipä olisi käynyt mielessäkään uskoon tultuani hylätä kumppania.

Olen tietenkin onnellinen hänen puolestaan. En vain enää koe täysin, että jaamme samaa maailmaa. Ei tämä ole minulle mikään helppo päätös, enkä ole vielä mitään lopullista edes päättänyt, mutta alkaa vain tuntua siltä, ettemme tule jakamaan tulevaisuutta enää samalla tapaa kuin olemme nyt pari edellistä vuotta jakaneet. Olen häneen edelleen hyvin voimakkaasti kiintynyt.

ap

Toinen ihminen on muuttunut paljon ja muutos ei ole ollut hyvä, vaan ehkäpä jopa muuttunutta kohtaan hyvin huono. Uskonto on aina hankala asia politiikan ohella ja erimielisyydet näissä asioissa voivat hyvin helposti rikkoa vahvankin parisuhteen.

Keskustelisin asiasta kunnolla. Jos toinen on jääräpäisesti mielestään oikeassa ja hän voi mielestään jatkaa hihhulointiaan, niin eihän siinä voi muuta kuin astua takavasemmalle selkeästi.

Serkkuni lähti nuorena yhteen uskonporukkaan mukaan ja en voinut muuta kuin surra asiaa. Hän olisi halunnut saada minutkin matkaansa mukaan, mutta en voinut lähteä sille. En halunnut, koska en tuntenut asiaa ollenkaan tärkeäksi tai edes oikeaksi. Serkku lähti ja meillä ei ole ollut enää vuosiin mitään yhteistä.

Tuttu tunne. Itseni on jo pari kertaa lempattu kun olen tullut uskontokaapista ulos kumppanille. Ihan kolmekymppiset ihmiset kyseessä vieläpä. Otin opiksi ja seuraavalla kerralla varmistan asian heti kättelyssä.

No, usko on niin iso osa ihmisen elämää ettei sitä oikein voi erottaa muusta. Mutta tämä ei tietenkään tarkoita, että uskovainen olisi automaattisesti uskoaan koko ajan toitottava ihminen, enemmänkin ajattelen sen ilmenevän teoissa ja arvoissa.

Miten tämä näkyy sun kumppanin kohdalla?

Jos ei arvomaailma kohtaa ja yhteisiä asioita tunnu olevan, niin hankalaahan se on.

Itse olen uskova, puolisoni ei. Mutta arvostamme samoja asioita, vaikka näkökulma on eri. En itse ole tiukkis tai puhu uskostani mitenkään jatkuvasti. Puoliso ei taas koskaan ole elänyt mitenkään eri tavalla, esim. itselleni joku baarielämän viettäminen olisi toisessa ollut alunperinkin iso turn off.

Oikeastaan minä käyn uskonyhteisöni tilaisuuksissa, puolisoni ei. Lapset saavat itse valita.

Serkku täälläkin tuli ryminällä uskoon, ja sen jälkeen on tuputusta riittänyt. Suoranaista pakottamista ja kuulustelua. Kaiken huipuksi olen itsekin uskova, mutta en niin kiihkomielisellä, kontrolloivalla tavalla. Eikä hän ole ihmisenä juuri muuttunut alun huuman jälkeen. Alkuun olinkin tosi ilahtunut käänteestä.

En tiedä mitä tehdä. Suku on ääripieni joten välejä ei tahtoisi kokonaan katkaista.