Vammautumisesta kysymys.
Onko kenenkään lähiomainen tai joku tuttu tai edes joku vammautunut vakavasti?
Miten tämän jälkeen on heidän elämänsä jatkunut tai kertokaa ihan mitä vaan.
Nyt haluaisin kuulla jotain hyvääkin tässä tilanteessa, kun tuntuu että kaikki kaatuu vaan päälle.
Kommentit (30)
Mistäs sunlaisia ääliöitä sikiää kun et osaa asiallisesti vastata????? Kerro mulle. Tiedän kyllä että asianomaiset ovat aivan varmasti miettineet sitä että näin ei välttämättä olisi käynyt jos olisi ollut selvänä. Kannattaakin miettiä kaks kertaa meneekö kännis hölmöilemään järveen. Yritän itse vastata asiallisesti mutta nyt ammun yli. Tehtyä ei saa tekemättömäksi, ei auta itkut kun on jo paskat housussa!!!!!!!!
Ja tällä hetkellä ei ole voimia jossitella, koska se sitä vois tehdä vaikka kuinka paljon. Kaikki energia on käytettävä tähän hetkeen, huomistakaan ei voi ajatella. Kaikki tapahtuu nyt ja tässä.
T. ap.
Jäit mieleeni ja toivon teille kaikkea hyvää.
yksi edellisistä vastaajista
Jos luet tämän vielä niin ekaksi toivotan hurjasti voimia ja jaksamista sinne. Olen sairaanhoitajana hoitanut neliraajahalvaantuneita potilaita, joten tiedän niistä rajoituksista joita elämään tulee. Mutta ne ovat vain fyysisiä rajoituksia ja niistä selviää ajan kanssa kyllä. Sopeutumista siinä on kaikille mutta nykyisin on niin paljon apuvälineitä saatavilla, että arjen saa kyllä sujumaan. Henkinen puoli on sitten toinen juttu. Jos teillä on rakkautta toisianne kohtaan, voisitte ajatella että teillä SENTÄÄN on se rakkaus joka on hurjan iso asia elämässä. Se rakas ihminen ei ole kadonnut minnekkään, hän vai toimii nyt eritavalla. Ja hän tarvitsee nyt paljon rakkautta ja tukea läheisiltä ihmisiltään sillä hänellä se suurin sopeutuminen on edessä. Hän tuntee varmasti avuttomuutta, surua, vihaa ym. ja sen lisäksi pelkää menettävänsä ehkä sinut koska ei ole enää kokonainen mies. Siinä on kuule sopeutumista. JOs vain millään jaksat anna hänelle nyt kaikki tukesi ja niinkuin itsekkin sanoit, edetkää päivä kerrallaan, ongelma kerrallaan eteenpäin. Mutta kyllä se elämä voittaa ja neliraajahalvaantunut pystyy elämään hyvää ja antoisaa elämää kun aikaa vähän kuluu. Olisi ehkä hyvä osallistua sellaiselle sopéutumiskurssille kunhan tästä alkukuntoutuksesta selviätte. Tsemppiä!
kyseessä oli ohimenevä halvaus (aivokalvontulehduksen aiheuttama). Mieleen jäi se, miten tavallisista asioista voi nauttia myös pyörätuolissa. Jo ulos pääseminen oli iso asia, parin viikon sängyssä makaamisen jälkeen pääsin sairaalan ovelle haistelemaan ulkoilmaa. Se tuoksui niin ihanalle että tuli kyyneleet silmiin. Ja Meilahdessa se ilma nyt ei niin puhdasta ole.
Jälkeenpäin olen miettinyt että ei se maailmanloppu olisi jos joutuisin pyörätuoliin pysyvästikin.
Lääketiede menee eteenpäin huimaa vauhtia, kantasolututkimusta tehdään koko ajan. Kantasoluthan ovat erikoistumattomia soluja, joista voidaan periaatteessa kasvattaa mitä vain solutyyppejä. Siis myös hermosoluja! Jotka muuten ovat uusiutumattomia.
Toimittaja Pirjo mikä-se-nyt-olikaan kävi Venäjällä jossain klinikalla kantasoluhoidoissa (otti lainan muistaakseni 20 te). Hänellä oli alaraajahalvaus. Lehtijutussa sanoi että jotain uusia tuntemuksia oli jalkoihin tullut. Hänelle ruiskutettiin omia kantasoluja jotka oli eristetty selkäydinnestestä.
Vielä ei valmiita hoito-ohjelmia ole ainakaan Suomessa mutta ajan kanssa ehkä. Venajällä ei ole niin tiukka lainsäädäntö, siksi sieltä saa tällaisia hoitoja helpommin.
nykyään tekevät yhteistyötä jonkun sveitsiläisen klinikan kanssa. Koitapa googlettaa.
Nyt vähän toppuuttelen näitä kantasoluhoitoja " mainostavia" tyyppejä. Ne ovat todellakin vielä kokeiluasteella ja mm Ameriikassa FDA on ne kieltänyt. Elämä on elämää myös pyörätuolista käsin, turha tukeutua johonkin kokeiluasteella olevaan hoitoon joka ei ole lähimaillakaan vielä hyväksytty eikä edes toimiva hoitomuoto. Kyllä siitä sitten näyttävästi uutisoidaan jos neliraajahalvaantunut saa täyden toimintakyvyn takaisin.
Syynä on ymmärtääkseni se että Bush ja koko konservatiivien poppoo on sitä mieltä että ihmiselämä on pyhä. Ja tutkimuksen solulinjat on tehty hedelmöityshoidoissa yli jääneistä alkioista. Jostain syystä on parempi heittää ne alkiot roskiin kuin käyttää niitä tutkimuksessa.
Tänään Hesarissa oli viimeksi juttu asiasta. Tai siitä että nyt tutkijat on onnistuneet luomaan solulinjan jossa alkio ei tuhoudu. Juttu ei kerro mitä sille alkiolle sitten tehdään.
Sulla kun noita asioita tulee mieleen, ni tuliko sellanen et mitäpä jos tosiaan oli alkoholilla osuutta asiaan, meinaatko ettei asianomaiset itse ole jossitelleet kaikkia noita vaihtoehtoja??
" en halua pahottaa sun mieltä..." ja muuta sopaa, kun kuitenkin suollat näppikseltäsi tollasta paskaa.
Mistä teitä ääliöitä sikiää????