Lue keskustelun säännöt.
On ihan yleistä, että haluaa lomaa lapsistaan, mutta mä haluan lomaa mun koirasta!
23.03.2021 |
Lapset sentään ovat koulussa päivän, mutta koira on aina paikalla (teen päätyötäni kotona). Meillä on nuori ja impulsiivinen koira, jonka kanssa pitää harjoitella asioita todella paljon, ja tulosta on kyllä tullut, mutta silti monessa asiassa koira kiihtyy nollasta sataan todella nopeasti. Lisäksi koira on paimenkoirana erittäin seurallinen ja aina mun työpisteen vieressä, sohvalla mun kanssa ja mielellään tulis vaikka vessaankin seuraksi. Tykkään kyllä koirasta, mutta odotan kyllä myös sitä, että pääsen kesäkuussa viikon lomalle, jossa koira ei ole mukana...
Kommentit (32)
Tuttu tunne. Meillä koira on valinnut minut pomokseen ja seuraa kuin hai laivaa kotona. Makaa keskellä keittiön lattiaa kun laitan ruokaa, nukkuu yöllä sängyn vieressä ja päivällä siellä huoneessa missä milloinkin olen. Koira otettiin tyttären toiveesta koko perheen suostumuksella, itse en ole erityisemmin koiraihminen ollut vaikka niistä tykkäänkin. En arvannut että joudun näin herkeämättömän valvonnan kohteeksi 😂 Ihan paras lenkkikaveri, enkä pois antaisi vaikka välillä nyppii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Useimmat kai pitäisi tuota seurallisuutta toivottavana ja siksi ottavat koiran. Sä olet sen koiran ainoa ystävä ja huoltaja.
En kyllä tietääkseni ole!
Ap
Vierailija kirjoitti:
Tuttu tunne. Meillä koira on valinnut minut pomokseen ja seuraa kuin hai laivaa kotona. Makaa keskellä keittiön lattiaa kun laitan ruokaa, nukkuu yöllä sängyn vieressä ja päivällä siellä huoneessa missä milloinkin olen. Koira otettiin tyttären toiveesta koko perheen suostumuksella, itse en ole erityisemmin koiraihminen ollut vaikka niistä tykkäänkin. En arvannut että joudun näin herkeämättömän valvonnan kohteeksi 😂 Ihan paras lenkkikaveri, enkä pois antaisi vaikka välillä nyppii.
Joo! Mä olin myös meidän edellisen koiran pääihminen, ja ajattelin, että josko mun mies vois olla nyt tämän koiran suosikki, mutta jotenkin tässä on taas käynyt näin!
Ap
Säkö annat koiralle ruoat? Jos näin on, niin annapa ruokinta vain miehen tehtäväksi. Suosikki saattaa hyvinkin vaihtua :)
Ymmärrän. Liika yhdessä hinkkaaminen ja pakolliset ulkoilut on syy, miksi meillä on kissa. Tykkään kyllä koirista ja olen harkinnut koiran hankkimista, mutta totean jossain vaiheessa, että tarvitsen enemmän rauhaa ja sitä, ettei joka päivä ole pakko lähteä montaa kertaa ulos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on hevonen ja koira ja viimeksi tänään ajattelin että olis kiva joskus jos olis lomaa niistä. No kesällä on sitten viikko eläinvapaata lomaa. Ja painotan siis että ylivoimaisesti enemmän on sellaisia päiviä että nautin eläinteni seurasta kuin sellaisia etten jaksaisi niitä. Mutta eihän elämässä ole mitään mikä olisi aina ja joka päivä 100% motivoivaa ja mukavaa.
Vierailija kirjoitti:
Säkö annat koiralle ruoat? Jos näin on, niin annapa ruokinta vain miehen tehtäväksi. Suosikki saattaa hyvinkin vaihtua :)
En, perheestä ruokkii koiran kuka kulloinkin. En ole omien koirien kohdalla huomannut, että ruokkijaa vaihtamalla saisi koiran vaihtamaan lemppari-ihmisensä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap. Tässä sinulle ratkaisu, vastaus perustuu kokemukseen korkeaenergisestä koiruudesta.
Mene koiran kanssa joka päivä pitkälle virikelenkille lyhyempien ns. perusulkoilutusten ohella. Virikelenkille otat reppuun mukkaan aktivointi/harrastevälineitä, kävelette/samoatte maastossa tai missä nyt, sitten menette jonnekin missä voit heittää frisbeetä ja tehdä tehtäviä koiran kanssa (syrjempi alue jossain, ota mukaan pitkä jälkiliina) , samoatte taas takaisin. Virikelenkki voi myös koostua lenkistä koirapuistoon, jossa koiraportilla käyvän tarkastelemisen/arvioinnin jälkeen koira pääsee sinne leikkimään ja juoksemaan lajitoverien kanssa, useimmille koirille se on nannaa ja väsyttävää.
Virikelenkin jälkeen koira on tyytyväinen eikä häsää sisällä eikä jatkuvasti hae huomiota sinulta ja ole levoton taikka etene turhautumiseen.
Korkeaenerginen koirarotu tarvitsee energiaa vastaamaan tarpeisiin. Itse olin yksin vastuussa sellaisesta vilpertistä, siinä saa ihminen käyttää aivojaan ja kuntoaan kun järjestää homman niin, että kaikki on ok.
Enää en yhtä energisen koiran kanssa lähde elelemään, mutta aika oli erittäin opettavaa ja eläinrakkautta 100%.
(2 vuoden jälkeen koiran nuoruus/adhd-energia kypsentyy, tulee aikuistumista ja rauhallisuutta luonnostaan, huom yleistys. )
Oi, minustakin oli rasittavaa koiran jatkuva katse. Kuin olisi halunnut jotain sanoa. Kun lapset lähteneet omilleen , en halua enää vaativaa katsetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän. Liika yhdessä hinkkaaminen ja pakolliset ulkoilut on syy, miksi meillä on kissa. Tykkään kyllä koirista ja olen harkinnut koiran hankkimista, mutta totean jossain vaiheessa, että tarvitsen enemmän rauhaa ja sitä, ettei joka päivä ole pakko lähteä montaa kertaa ulos.
Ymmärrän hyvin! Mä kyllä ihan tykkään koiran kanssa ulkoilusta, mutta kuten sanottua, tämän koiran kanssa monia tilanteita pitää viilata ja viilata, eikä lenkki välttämättä käy aivonollauksesta.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Oi, minustakin oli rasittavaa koiran jatkuva katse. Kuin olisi halunnut jotain sanoa. Kun lapset lähteneet omilleen , en halua enää vaativaa katsetta.
"Miksi olet minut ottanut, olen laumaeläin. Ole minulle johtaja tai muutu narttukoiraksi."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on hevonen ja koira ja viimeksi tänään ajattelin että olis kiva joskus jos olis lomaa niistä. No kesällä on sitten viikko eläinvapaata lomaa. Ja painotan siis että ylivoimaisesti enemmän on sellaisia päiviä että nautin eläinteni seurasta kuin sellaisia etten jaksaisi niitä. Mutta eihän elämässä ole mitään mikä olisi aina ja joka päivä 100% motivoivaa ja mukavaa.
Mä haaveilen myös hevosesta, mutta samalla tajuan, että siinä menis mun kaikki muut kiinnostuksenkohteet vessasta alas. On samalla tosi raastavaa, koska haluaisin kipeästi sellaisen hevoskaverin, jonka kanssa saavuttaisi todella syvän yhteyden. Mulla on ollut kyllä ihania vuokra- ja liikutushevosia, ja esim. vakkarini ratsastuskoulussa on tosi hieno tyyppi, mutta ei se ole sama juttu...
Mutta just noin, puolensa ja puolensa kaikessa!
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ap. Tässä sinulle ratkaisu, vastaus perustuu kokemukseen korkeaenergisestä koiruudesta.
Mene koiran kanssa joka päivä pitkälle virikelenkille lyhyempien ns. perusulkoilutusten ohella. Virikelenkille otat reppuun mukkaan aktivointi/harrastevälineitä, kävelette/samoatte maastossa tai missä nyt, sitten menette jonnekin missä voit heittää frisbeetä ja tehdä tehtäviä koiran kanssa (syrjempi alue jossain, ota mukaan pitkä jälkiliina) , samoatte taas takaisin. Virikelenkki voi myös koostua lenkistä koirapuistoon, jossa koiraportilla käyvän tarkastelemisen/arvioinnin jälkeen koira pääsee sinne leikkimään ja juoksemaan lajitoverien kanssa, useimmille koirille se on nannaa ja väsyttävää.
Virikelenkin jälkeen koira on tyytyväinen eikä häsää sisällä eikä jatkuvasti hae huomiota sinulta ja ole levoton taikka etene turhautumiseen.
Korkeaenerginen koirarotu tarvitsee energiaa vastaamaan tarpeisiin. Itse olin yksin vastuussa sellaisesta vilpertistä, siinä saa ihminen käyttää aivojaan ja kuntoaan kun järjestää homman niin, että kaikki on ok.
Enää en yhtä energisen koiran kanssa lähde elelemään, mutta aika oli erittäin opettavaa ja eläinrakkautta 100%.
(2 vuoden jälkeen koiran nuoruus/adhd-energia kypsentyy, tulee aikuistumista ja rauhallisuutta luonnostaan, huom yleistys. )
Mä en ihan oikeasti jaksa enkä ehdi tehdä koiran kanssa enempää kuin jo teen. Mä asun maalla ja täällä tehdään juttuja mahdollisuuksien mukaan. Liikuntaa se saa kyllä useimpina päivinä ihan kivasti, täällä voi myös juosta vapaana, mitä koira rakastaa.
Koira ei varsinaisesti häsää ja hae huomiota, vaan se on impulsiivinen, eli kiihdyttävät tilanteet kiihdyttävät sen todella nopeasti nollasta sataan. Se kyllä osaa rauhoittua, eikä sisällä ramppaa tai vingu. Mutta siis pääasiallinen syy, miksi olen siihen väsynyt, on se, että sitä ikään kuin täytyy pitää jatkuvasti kädestä ja ohjata sitä niissä tilanteissa, jotka sitä kiihdyttävät, ja lenkilläkin siis pitää pitää kontaktia yllä todella paljon.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni on päin vastoin. Koira saa minusta tarpeekseen. Brasilian terrieri. Näyttää siltä, että se kyllästyy joka saa toisen huomion.
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on päin vastoin. Koira saa minusta tarpeekseen. Brasilian terrieri. Näyttää siltä, että se kyllästyy joka saa toisen huomion.
Hah, hausta! Noita brasseja on muuten monella täällä. Vaikuttavat kivoilta koirilta.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän. Liika yhdessä hinkkaaminen ja pakolliset ulkoilut on syy, miksi meillä on kissa. Tykkään kyllä koirista ja olen harkinnut koiran hankkimista, mutta totean jossain vaiheessa, että tarvitsen enemmän rauhaa ja sitä, ettei joka päivä ole pakko lähteä montaa kertaa ulos.
Ymmärrän hyvin! Mä kyllä ihan tykkään koiran kanssa ulkoilusta, mutta kuten sanottua, tämän koiran kanssa monia tilanteita pitää viilata ja viilata, eikä lenkki välttämättä käy aivonollauksesta.
Ap
Sivusta: ymmärrän. Meilläkään ei lenkkeily ollut koskaan aivot nollaan maisemien katselemista. Kasvatin ja koulutin koiraa, oli myös sosiaalistettu kaikin puolin, mutta lähiohitus suhteessa muihin koiriin oli haastavaa, siihen tuli kehittymistä mutta ei koskaan niin että aivot narikkaan lenkeillä. Pyöräilijöihin, ihmisiin tai muuhun ei reaktioita. Myös jos maastossa pupuja, oravia, lintuja, niin vietti päälle - tämä meni ookooksi koulutuksella siihen pisteeseen, jos itse näin ekana tilanteen ja sanoin etukäteen EI lintu/orava jne, mutta jos suoraan eteen pölähti jokin hyppijä, niin ylläritilanteiden varalta oli aivot ja fysiikka oltava päällä lenkeillä.
Niin, ja sitten vielä se, että koiraa pitää tietty kehua todella paljon, kun se onnistuu. Mutta sitten, kun se lenkillä saattaa joskus mennä ihan pois päältä ja riekkua, niin itse on sitten ihan tatti otsasssa siitä, niin se jatkuva kehuminen alkaa kuormittaa. Silloin on vaikeaa muistaa, että lopussa kiitos seisoo, ja että tässä on viimeisen puolen vuoden aikana tullut hirveästi edistysaskeleita.
Ap
Olisipa minulla terve ja energinen koira..
Tämä on vähän tabu aihe, mutta allekirjoitan ihan täysin. Minulla on kaksi koiraa ja kaksi kissaa. Elämä sujuu pääsääntöisesti helposti ja eläimet ovat minulle kaikki kaikessa.
Silti joskus pieni loma niistä olisi niin ihanaa. Olisi kiva tulla töistä kotiin niin, ettei olisi heti eläinten perustarpeet tyydytettävänä, ei tarvitsisi miettiä joka askelta sen mukaan kauanko eläimet ovat nyt olleet yksin, kenen on päästävä pihalle, onko niillä ruokaa aamuksia, vai pitääkö lihasoppa keitellä vieä illalla jne.
Ikinä näistä en luopuisi, mutta välillä pieni tauko voisi olla jees.
Useimmat kai pitäisi tuota seurallisuutta toivottavana ja siksi ottavat koiran. Sä olet sen koiran ainoa ystävä ja huoltaja.