Tunnetteko rasittavia ihmisiä? Millaisia he ovat?

Omaelämäkertaihmiset

Sellaisia, jotka ei ymmärrä että ei on ei.

Rasittava ihminen on sellainen joka ei kuolemaksikaan myönnä omia virheitään. Parhaassa tapauksessa syyttelee niistä muita. Se on pelkoa, tiedän.

Sellainen vähän masentunut minä minä ihminen. Yksi tuollainen onkin tuttu...eläkkeellä mt-ongelmien takia. Minä käyn töissä ja teen pitkää päivää kahdelle työnantajalle. Tuo tuttu laittaa viestä että voisitko käydä apteekissa , kaupasta tupakkaa ja lonkeroa. 

Laitoin kerran viestn i että etkö voi ite käydä. 

Mä oon rasittava ihan omasta mielestäni. Hukkaan kaiken, sählään, juutun pikkuasioihin, jään jankkaamaan. Nolaan itseni tämän tästä ja olen usein tylsä. Kyllästyttää erityisesti se että kadotan aina kaiken. Välillä tiedän paremmin, mutten kerro muille. Ja valvotan itseäni yöllä vatuloimalla tyhjänpäiväisiä mokia, joille ei enää mitään voi.

Liikaa puhujat on rasittavia. Niinkuin ne ois rakastuneet omaan ääneensä. Tulee vain halu lähteä pois kun ei saa suunvuoroa eikä toisen joutavat jaaritukset kiinnosta yhtään.

Seksin vonkaajat

Rasittavinta on jatkuva puhuminen, kovaan ääneen, samoja juttuja uudelleen ja uudelleen. Ja ne jutut koskee aina vain ja ainoastaan puhujaa itseään. Olisi vieläihan ok jos tämä ihminen olisikin tehnyt jotain mielenkiintoista ja kertomisen arvoista, mutta jutut on rataa ”tällaisia rupia oli päänahassa ja sitten tein niille sitä ja tätä blaa blaa ja viisi vuotta sitten varpaaseen tuli syylä ja sille tein niin ja näin....”. Tekisi mieli laittaa vastamelukuulokkeet korville.

Mielenterveysongelmaiset jotka hakee kokoajan jotain paskaa sanottavaa, ja riitaa. Sekä hyvin "sosiaalisiksi" itsensä kuvailevat jotka on kokoajan äänessä ja päsmäröimässä.

Tulee mieleen tuollaisista esittävistä duracell-pupuista, että ovatko he lähimpiensä kanssa sitten erilaisia? Vai ovatko he heidänkin kanssaan duracell-pupuja? Miten joku voi jaksaa koko ajan kailottaa, kälättää ja voihkia, kun toinen puhuu? ap

Vierailija kirjoitti:

Rasittava ihminen on sellainen joka ei kuolemaksikaan myönnä omia virheitään. Parhaassa tapauksessa syyttelee niistä muita. Se on pelkoa, tiedän.

Jatkan vielä esimerkillä: Tämä henkilö oli kämpillä pakkaamassa tavaroita ja minä odotin ulkona autossa. Hajotti yhden mulle kuuluvan tavaran (se on saatanan tumpelo vähän joka asiassa), niin syy oli minun kun piti pitää kiirettä että ehtii kyytiin.

Silloin vitutti hieman...

Ensimmäiseksi tulee mieleen Kiuru, on vaan niin rasittava koronapelkoineen ja happaman, kaikkitietävän ilmeensä kanssa.

Tunnen ihmisen, joka tarttuu jokaiseen pieneen virheeseen puheessa. Koko ajan kuuntelee korvat höröllä mitä puhut, ja tarttuu jokaiseen pieneen epäloogisuuteen, mitä puheessa teet. Tai alkaa tivata/kuulustella sinua jostain ihan epäolennaisesta asiasta kesken puheesi. Esim: "Siis miksi sä kävit tänäänkin kaupassa? Sähän just sanoit, että kävit eilenkin kaupassa. Eikös ne kaikki asiat kannattaisi hoitaa kerralla?" Joo, kannattaisi, mutta se asia ei nyt liity mitenkään siihen, mistä juuri nyt puhuttiin. 'Kokoajan pitää miettiä mitä puhut, ettei vaan sano jotain "väärää".

Ihmiset jotka näkevät muissa vain vikoja. Ja jatkuvasti hakevat niitä. Juoruilijat ja selän takana puhujat.

ValoPallo kirjoitti:

Mä oon rasittava ihan omasta mielestäni. Hukkaan kaiken, sählään, juutun pikkuasioihin, jään jankkaamaan. Nolaan itseni tämän tästä ja olen usein tylsä. Kyllästyttää erityisesti se että kadotan aina kaiken. Välillä tiedän paremmin, mutten kerro muille. Ja valvotan itseäni yöllä vatuloimalla tyhjänpäiväisiä mokia, joille ei enää mitään voi.

Täysin OT, mutta oletko koskaan miettinyt, voisiko sinulla olla ADHD/ADD? Itselläni oli samanlaisia ongelmia ja sain tutkimusten jälkeen ADD-diagnoosin. Ei se kaikkea sähläämistä ja tavaroiden hukkaamista lopettanut, mutta lääkityksen avulla meno on muuttunut vähän järjestelmällisemmäksi ja osaan olla itselleni armollisempi, kun tiedän, mikä sähläämiseni aiheuttaa. En olekaan vain tyhmä ja epäjärjestelmällinen, vaan minulla on neurologinen tila, joka minun pitää ottaa arkipäivässä huomioon. 

Koronahysteerikot

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäiseksi tulee mieleen Kiuru, on vaan niin rasittava koronapelkoineen ja happaman, kaikkitietävän ilmeensä kanssa.

Samaa mieltä. Kiuru tarvitsisi jotain esiintymiskoulutusta. Hän on aggressiivisen oloinen, kiukuttelee, uhkailee, on epäasiallinen. Antaa itsestään todella ammattitaidottoman kuvan ja toivon että hänen poliittinen uransa päättyy.

Vierailija kirjoitti:

Tunnen ihmisen, joka tarttuu jokaiseen pieneen virheeseen puheessa. Koko ajan kuuntelee korvat höröllä mitä puhut, ja tarttuu jokaiseen pieneen epäloogisuuteen, mitä puheessa teet. Tai alkaa tivata/kuulustella sinua jostain ihan epäolennaisesta asiasta kesken puheesi. Esim: "Siis miksi sä kävit tänäänkin kaupassa? Sähän just sanoit, että kävit eilenkin kaupassa. Eikös ne kaikki asiat kannattaisi hoitaa kerralla?" Joo, kannattaisi, mutta se asia ei nyt liity mitenkään siihen, mistä juuri nyt puhuttiin. 'Kokoajan pitää miettiä mitä puhut, ettei vaan sano jotain "väärää".

Hyi hitto, mikä tyyppi!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rasittava ihminen on sellainen joka ei kuolemaksikaan myönnä omia virheitään. Parhaassa tapauksessa syyttelee niistä muita. Se on pelkoa, tiedän.

Jatkan vielä esimerkillä: Tämä henkilö oli kämpillä pakkaamassa tavaroita ja minä odotin ulkona autossa. Hajotti yhden mulle kuuluvan tavaran (se on saatanan tumpelo vähän joka asiassa), niin syy oli minun kun piti pitää kiirettä että ehtii kyytiin.

Silloin vitutti hieman...

Samat sanat, yksi tuttu on tällainen. Oltiin kerran kävelemässä ja hän kompuroi portaissa ja loukkasi jalkansa. Se oli minun vika. Olimme keräämässä sieniä metsästä, hänen hiuksiinsa sotkeutui hirvikärpänen, se oli minun vika. Ja niin edelleen. Näistä asioista sitten myös suututaan, koska minun vikahan se oli.

Alkoholistit ja muut addiktit ovat kaiken muun lisäksi rasittavia. Vievät kaikki voimat läheisiltään. Jatkuvia lupausten rikkomisia, valehtelua, mustan väittämistä valkoiseksi kirkkain silmin yms.