Onko parisuhteen "kemia" tai vetovoima teidän mielestä asteittaista vai on/off?

Minulle kemia parisuhde/seksimielessä tarkoittaa sitä, että koenko miehen puoleensavetäväksi eli sellaiseksi, jonka lähelle koen välittömästi vetoa. Silloin sitä joko on tai ei ole.

Yleisesti ottaen kemia viittaa kai feromoneihin.

Sitä joko on tai ei ole. Se ei kuitenkaan ole parisuhteen kannalta välttämätöntä eikä sen olemassaolo takaa, että parisuhde onnistuu.

Sekä että.  Riippuu ihmisistä.

Suhde voi alkaa täysin asiallisena ja se niin sanottu fyysinen kemia tulee mukaan myöhemmin.

Alussa sitä joko on tai ei ole.

Sitten se lievenee samaa tahtia kuin suhde muutenkin arkipäiväistyy.

Vierailija kirjoitti:

Alussa sitä joko on tai ei ole.

Sitten se lievenee samaa tahtia kuin suhde muutenkin arkipäiväistyy.

Ei ainakaan seitsemässä vuodessa ole vielä lievennyt.

Meillä on ollut erilaisia kausia. Välillä mietin, mitä teen tuon juntin kanssa ja sitten on kausia, että pelkästään toisen varpaiden näkeminen saa hyvälle tuulelle. Seksiä jos tarkoitat, niin sama.

Todellakin on erivahvuista eri ihmisten kanssa. Erään henkilön kanssa vetovoima niin suurta ettei se laantunut koskaan. Siinä oli sitte mukana jo jotain muutakin hengellistä.. Mutta voi se laantuakin, siitäkin on kokemusta.

Olen myös tavannu ihmisiä joiden kanssa en tuntenu minkäänlaista vetovoimaa - mutta kemiat kohtas eli juteltiin rennosti mistä vaan.

Kai ne johtuu jotenkin ihmisten yhteensopivuudesta.

Voi varmaan olla eri vahvuistakin mutta omalla kohdalla on/off.

Joko tunnen todella voimakkaan kemian toista kohtaan tai sitten en mitään. Jälkimmäinen ei silti estä olemasta mukavassa parisuhteessa jossa on myös seksiä. Silloin muut asiat vaan muodostuu tärkeämmiksi

Tottahan toki asteittaista. Ei ole mielipidekysymys.

Hyvä kysymys, enpä ole koskaan pohtinut. Oman kokemuksen perusteella sanoisin, että kyllä se on oikeastaan on/off. En muista, että jonkun naisen kanssa se olisi ollut voimakkaampaa kuin toisen, vaan pikemminkin että sitä ei ole ollenkaan tai sitten jos se tulee niin se on aina niin voimakas, että ei ole vertailuasteikkoa.

Mielestäni se ei myöskään muutu ajan kuluessa, toki suhteen edetessä uutuudenviehätys ja jännitys poistuu, mutta se kemian tunne pysyy. Mitä se sitten on, se onkin toinen juttu.

Minusta se on kuitenkin oleellista suhteen syntymiselle, en oikein osaa kuvitella tilannetta jossa asiat etenisivät romanttiselle tasolle jos ei olisi sitä kemian tunnetta. Ainakaan minä en osaa lähestyä asiaa jotenkin järkiperäisesti ja neuvottelupohjalta, ellei siinä ole jotain valmista ja luonnollista vetoa molemmin puolin.

INSTANT. Ehkä kestää hetken tajuta, mutta tiedät kyllä sisimmissäsi heti.

Jos tykkäämiseen pitää totutella, ollaan tosi heikolla pohjalla.

Vierailija kirjoitti:

Alussa sitä joko on tai ei ole.

Sitten se lievenee samaa tahtia kuin suhde muutenkin arkipäiväistyy.

Rakkaus voi kuitenkin syventyä. Onkohan sekin sitä kemiaa.

Vierailija kirjoitti:

Alussa sitä joko on tai ei ole.

Sitten se lievenee samaa tahtia kuin suhde muutenkin arkipäiväistyy.

Meillä se on ainakin neljässä vuodessa vain lisääntynyt. Alusta asti sitä oli, mutta toisen oppii tuntemaan koko ajan vain syvemmin ja paremmin, jolloin myös kemiat pelaavat paremmin yksiin.

Ei ole kemiaa ilman vetovoimaa/rakkautta. Kemia on vain seuraus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alussa sitä joko on tai ei ole.

Sitten se lievenee samaa tahtia kuin suhde muutenkin arkipäiväistyy.

Meillä se on ainakin neljässä vuodessa vain lisääntynyt. Alusta asti sitä oli, mutta toisen oppii tuntemaan koko ajan vain syvemmin ja paremmin, jolloin myös kemiat pelaavat paremmin yksiin.

Miten kemian vahvistuminen on teillä näkynyt? Minkälaiset asiat toimii paremmin nyt kun alussa?

Vierailija kirjoitti:

Sitä joko on tai ei ole. Se ei kuitenkaan ole parisuhteen kannalta välttämätöntä eikä sen olemassaolo takaa, että parisuhde onnistuu.

No eipä kyllä. Päinvastoin väittäisin, että sellanen oikein raivokkaan kiihkeesti alkava juttu päättyykin aika nopeasti, palaa niinsanotusti loppuun ne feromonit ja sitten ihmetellään että mitä tässä tehdään. Tietynlainen tasaisuus ja rauhallisuus on hyvästä.

On/off, vetovoimaa joko on tai sitten ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä joko on tai ei ole. Se ei kuitenkaan ole parisuhteen kannalta välttämätöntä eikä sen olemassaolo takaa, että parisuhde onnistuu.

No eipä kyllä. Päinvastoin väittäisin, että sellanen oikein raivokkaan kiihkeesti alkava juttu päättyykin aika nopeasti, palaa niinsanotusti loppuun ne feromonit ja sitten ihmetellään että mitä tässä tehdään. Tietynlainen tasaisuus ja rauhallisuus on hyvästä.

Ainakin omalla kokemuksella raivokkaan kiihkeä suhde oli sitä kaikilla muillakin osa-alueilla. Seksi oli mahtavaa, tuli harrastettua julkisillakin paikoilla ja monta kertaa eteisessä tuli revittyä vaatteet pois päältä. Mutta. Suhde oli yhtä intensiivinen tunnetasolla, oli joko taivas tai helvetti.

Pelkkä kemia ja fyysinen vetovoima ei riittänyt, olin täysin rikki ja hajalla mitä pidempää suhde kesti. Lopulta tuli ruma ero ja paikkailtuani itseni tapasin nykyisen mieheni. Suhteemme on tasainen niin henkisesti ja fyysisesti, seksi on hyvää mutta intohimo ihan eri luokkaa. Enkä tätä enää vaihtaisi muuhun!

On sitä oltava ja heti. Rakkaus ensisilmäyksellä ja sitten se vaan vahvistuu, kun mukaan tulee myös kiintymys ja luottamus.

Kyllä se on minulla on/off. Mutta se että on kemiaa ei tarkoita että mies olisi muuten parisuhdeainesta. Eli voin jakaa kaikki miehet kahteen kategoriaan, pystyisin panemaan ja en pystyisi pamemaan. Molemmissa ryhmissä on komeita ja rumiluksia. Se lienee joku feromoni-tai geenikysymys.