Miten unitutti pois huudattamatta?

Saatin tutti vain unikäyttöön reilun vuoden iässä. nyt kesällä päätettiin että myös unitutti lähtee, pojalla ikää 1v 7kk. Ja mietittiin kyllä miten käy, hän kun oli tottunut nukahtamaan yksin omaan sänkyyn tutin kanssa.



Tein sitten niin, että leikkasin tutin imuosan aivan juurian myöten pois. Sellaisen annoin pojalle. TOki hän koitti sitä syödä mutta eihän se pysynyt suussa. Ja poika kävi sitten heittämässä tutin parvekkeelta alas. No, uniaika koitti...ja toki huusi. Käytiin usein rauhoittelemassa, tätä kesti ehkä 45min kunnes nukahti. Sen jälkeen ei ole enää itkenyt tutin perään!! Jos unille mennessä kysyy tuttia, kerron että sen heitit parvekkeelta alas ja poika sitten aina itse näyttää kädellä miten hän sen heitti pois.



Nukahtaa edelleen yksin, ainut vaan että nukahtaminen kestää ja kestää...Saattaa tunninkin höpötellä tuolla sängyssään. Mutta ei huuda eikä vaadi meidän olemista vieressä. Joten hyvä näin!

Ehkä tuota tutin hajoittamista voisi kokeilla, jos auttaisi. Yllättävän vähällä huudolla teillä päästiin, itse odotan päivätolkulla kestäviä konsertteja. Jos huutamatta tosta pääsisi, niin aina parempi olisi. Kiitos vinkistä!:)

Meillä lapset 1v 11kk ja 6 kk. Päätettiin jättää tutit pois molemmilta samaan aikaan ja miten kävikään...Vanhempi lapsi oli aikaisemmin aivan tutin orja ja asia paheni kun nuorimmainen syntyi, joten ajattelin että apua ongelmia tulee ja huutokonsertti varmasti, mutta ei todellakaan mennyt niin. Tutin lähtö päivänä kävimme katsomassa ystävieni pieniä vauvoja ja olimme muutenkin aikalailla liikenteessä koko päivän, jotta olisi illalla varma väsy:) Ekana iltana reilu 10 min itkua tutin perään, kerroin joka kerta huoneeseen mennessa että hiirivauva oli vieyt tutin niin häneltä kuin pikkusiskoltaan. Heräsi kerran yöllä tuttia kyselemään. Toisena iltana ei edes kysellyt tutin perään, kerran kysyi päivällä ei kuitenkaan päikkäreitten aikaan ja kolmas ilta on nyt, jolloin nukahtaminen oli ällistyttävän helppoa...en jotenkin usko että näin helposti tämä nyt kävi, kun sitä niin jännitin. Tosiaan tuolla nuoremmalla on myös melko helposti mennyt, vähäistä vääntöä yöllä, joka voi myös liittyä konttaamisen harjoittelun aloittamiseen . Molemmilla on ollut syntymästä asti oma uninallensa ja unipupunsa, joiden olemassaoloa olen oikein korostanut näinä iltoina,liekö sillä merkitystä, en tiedä.

meidän keskimmäinen oli 1v8kk kun pikkusisko syntyi ja luulen että teimme oikein että tuttivierotus siirrettiin siihen että pikkusisko oli 3-kuinen. Erityisesti vauvan syntymän aiheuttamassa tunnemylläkässä tutti voi olla isosisarukselle TODELLA tärkeä ja saattaa pelastaa monesta täpärästä tilanteesta. Meillä tutti meni sitten rikki ja tämä toimi todella hyvin.

Tutista vieroittaminen ajoitettiin kesälomaan, ettei todennäköiset huudot sotke koko perheen öitä kun molemmat vanhemmat käy päivät töissä. Edellisenä iltana käveli kissanpentu talomme ohi, tyttö on ihan hulluna eläimiin ja oli tietenkin silittämässä narussa olevaa kissaa. Silloin sanoin, että eiköhän me anneta tutit kissavauvalle. Vielä seuraavan yön tutit ( yht. 8 kpl sängyssä ) oli käytössä, mutta aamulla ne hävisivät kissavauvalle.



Tutin kanssa tyttö nukahti yksin omaan sänkyyn sekä päiväunille että yöunille, tutin lähdön jälkeen ei osannutkaan enää nukahtaa. Ei itkenyt eikä kiukutellut, värkkäsi vaan ja etsi tuttejaan. Päiväunille nukahtaminen kesti ensimmäisenä päivänä 45min. Ensimmäisenä tutittomana yönä itki noin 30min, sen jälkeen ei ole tutin takia itkenyt. Nukahtaminen on edelleen ongelma, ei tahdo millään rauhoittua nukkumaan. Tutin tilalle ostettiin tytön suosikki pehmolelu, jota ei kyllä ainakaan vielä ole ottanut unikaveriksi.



Esikoiselta tutti otettin aikoinaan pois 1,5 vuoden iässä juuri siitä syystä, että ehti tottua tutittomuuteen ennenkuin pikkusisko syntyi. Vieroitus tapahtui heinäkuussa, pikkusisko syntyi lokakuussa. Eli esikoiselle jäi yli 3kk aikaa olla ilman tuttia ennenkuin sisarus syntyi. Eikä vauvan tutin syömisestä tullut mitään ongelmaa. Tuo 1,5 vuoden ikä oli jotenkin parempi ikä vierottaa tutista, sen ikäiselle ei tarvinnut selitellä kissanpennuista, tutit vain hävisivät ja sillä siisti. Ensimmäisenä iltana lapsi vähän itki, sitten unohti koko jutun.



Minä olen sitä mieltä, että mitä aikaisemmin tutista vieroittamisen tekee, sen helpompaa se on. Ja se, että sen tekee reilusti ennen pikkusisaruksen syntymää, on tutittomuus jo lapsen normaalielämää eikä hän enää muista tuttia.



Tsemppiä, ja toivottavasti teilläkin menee yhtä helposti kuin meillä on mennyt. Vanhemmiltahan tuo vaatiin luonteen lujuutta.

sujui tuttivieroitus suht helposti, kun ajoitimme sen kovan syysflunssan aikaan. Poika oli silloin jotain vähä reilu vuoden. Nenä oli niin tukossa, että imeminen ei sujunu niin laitoin kaikki tutit samalla piiloon. Odottelin viikon tai pari ja totesin, että tutteja ei enää tarvita ja heitin pois. Saa nähdä, miten sitten pikkuvelun kans sujuu sama..

Puolitoistavuotiaalta tutin poisottaminen saattaa vielä onnistua, kunhan ei ajoita sitä liian lähelle vauvan syntymää. Meillä on 2-vuotias tutinkuluttaja ja peli on menetetty, en aio edes yrittää ennekuin lähempänä 3 vuoden ikää. Uusi vauva syntyi juuri.

Kolmas tutiton päivä nyt menossa. Tein niin, että leikkasin tutin saksilla rikki (piilossa) ja annoin sen lapselle. Lapsi kokeili sitä ja yhdessä todettiin sen olevan rikki. Itse hän sen sitten vei roskikseen ja roskikseen laittamisesta on muistutettu, kun on tuttia kaipaillut. Ekat päikkärit ja yöunet meni huudon kanssa, ainakin tunti kesti ennenkuin rauhottui ja vierellä piti olla. Yllättäen sitten toisena iltana ei huutoa tullutkaan, vaan poika höpötteli itsekseen ja nukahti noin vartissa! Tänään kuitenkin päikkäreillä taas huutoa 45 min. Kääk... Toisaalta olen nyt päättänyt pysyä linjassani, mutta huudon kuunteleminen on kyllä kamalaa. Uskon tosin, että vaikeammaksi menee, jos jätetään tulevaan, joten kaipa sitä täytyy nyt olla vaan sitkeä ja luja...

Tuli vaan mieleen, että tutista vierottaminen onnistuu varmasti helposti ja huudattamatta, mutta miksi ihmeessä lapsen pitäisi myös nukahtaa yksin? Meillä ainakin tutista luovuttiin ilman huutoa ja nukahtaa nopeasti noin vartissa yöunille ja viidessä minuutissa päikkäreille. Olen samassa huoneessa kunnes nukahtaa. Mukava rauhallinen hetki molemmille.

meillä kanssa pelättiin unitutin poisjättämistä, kun neiti nukahti itsekseen tutin kanssa illalla ja päivällä, osasi itse etsiä tutin sängystä herätessä yöllä = nukkui koko yön apua tarvitsematta jne. Ja lisäksi oli tempperamentikas, helposti huutava neiti, ikää 1v9kk. Mutta päätettiin että ennen päiväkotia tutti otetaan pois.



Yhtenä iltana sit isi juuri ennen nukkumaanmenoa sanoi ' viedäänkö tutti metsätontulle, tonttu tarvii tuttia' ja siihen tyttö iloisesti ' joo, viedään' . Ja niin menivät ja heittivät tutin ulos ovesta. Nukkumaanmeno sujui ihan normaalisti, ei huutoja, vähän pidempään tyttö jutteli sängyssään ei muuta. Yö sujui hyvin, ei tainnut edes herätä, ei ainakaan huutanut (näin sitä jo unohtaa!) Aamulla muisti tutin ja kävivät isän kanssa katsomassa pihalla, ettei ollut tuttia. Päiväunilla oli sama juttu, ei huutoa, nukahti vaan unilelun kanssa. Parin päivän päästä päiväunilla huusi tunnin eikä nukahtanut, ei puhunut tutista, mutta kun vein sit rattaisiin nukkumaan, sanoi rattaissa pihalla ' tonttu vei tutin, tonttu tarvitsi tuttia' ja nukahti parissa minuutissa rattaisiin. JA sen jälkeen ei ole mielestäni vaikuttanut nukahmisiin! Joskus on kysynyt sitä jossain ohimennen, mutta tyytynyt kun muistutettu ' tonttu vei tutin' .



Pointtini on: näinkin yksinkertaista se voi olla!!!! Vaikka ihan muuta pelkäsin, ei tullut huutoja, vaikka neiti oli siis erittäin kiintynyt mielestämme tuttiin (unitutti aina kylläkin vain) ja nukkumaanmeno sen kanssa oli iisiä. Nykyään nukutushommiin menee hetken verran enemmän aikaa mielestäni, mutta kun se voi johtua ihan iästäkin tämä levottomuus (tutti ollut pois nyt puolitoista kuukautta) en ole sitä osannut ainakaan tuttiin yhdistää, kun ei sitä itse kaipaa.



Esikko meillä kylläkin itki viikon verran tutin perään, mutta silloin olimme vain lujia ja pidimme unikoulua ja tyttö tyyntyi siihen. Mielestäni ei meinaan ole reilua antaa tuttia takaisin, jos se kerran on pois laitettu.

Kävin pojan kanssa hammaslääkärissä ja kysyin tytön tutin syömisestä.Lääkäri sanoi,että pitäisi unohtaa tutti.Hampaat voi jäädä huonoon asentoon eikä saa etuhampailla pureskeltua...Päätin,että tutti jätetään.Keräsin kaikki tutit ja jätin yhden,josta leikkasin saksilla imuosan.Tyttö löysi tutin ja näytti sitä.Sanoin " Oho,tutti on rikki.Hiiri on käynyt puremassa tutin." Aikansa ihmeteltyään tyttö vei tutin roskiin.Ekana päivänä hän itki tuttia ja hoki " Tuhma hiiri kun nappas tutin" .Sanoin,että hiiren mielestä sinä olet niin iso tyttö ettet tarvitse tuttia.Yöunille nukahti hyvin,vaikka aina ollut tutti suussa.Tyttö on jättämässä päiväunia pois,joten oli väsynyt.Yöunet paranivat tutin jättämisen jälkeen.Aina oli tutti hukassa öisin.Nyt nukkuu yön kokonaan.Tutin jättämisestä on nyt viikko ja vielä tyttö sanoo,että " Hiiri nappas sen tutin.Minä ole iso tyttö" :0)