Lue keskustelun säännöt.
Anorektinen taiteilija
21.03.2021 |
https://areena.yle.fi/1-50591762
Dokumentti anorektisesta taiteilijasta. Vauvalla oli jo aiheesta, mutta nyt on myös linkki dokumenttiin ohessa.
Kommentit (24)
Vierailija kirjoitti:
Jos on hirveän herkkä, ei välttämättä kannata katsoa. Ajatuksia herättävä dokumentti.
Hyvä huomio.
Itken täällä silmät päästäni 😭.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Katsoin juuri kyseisen dokumentin. Herätti kyllä ajatuksia, ja kuvat olivat hienoja!
En vain kykene pääsemään millään anorektikon pään sisään. En ymmärrä. Mielestäni jo alusta asti oli selvää, ettei päähenkilö voi pysyä hengissä enää pitkään, saati jatkaa työskentelyään kuvaajana. Jos ei syö, ihminen ei yksinkertaisesti voi pysyä hengissä.
Kolari ja niskakivut ovat pieni asia sairauden rinnalla. Päähenkilö kuitenkin koki, että juuri tuo kolari vaikutti hänen elämäänsä negatiivisesti, eikä kuntoutuminen siitä ole mahdollista. Lisäksi hän kertoi, ettei ole koskaan aiemmin ollut itsetuhoinen. Mielestäni anoreksia ei muuta olekaan, kuin itsetuhoista.
Ei tuota varmaan ymmärrä, ellei ole itse kokenut samaa sairautta. Joku logiikkahan siellä taustalla on.
Mä tajuan jollakin tavalla tuon anorektikon ajatusmaailmaa: se sairaus oli hänelle turvallinen, tuttu asia, johon tukeutua vaikka järjellään ymmärsikin sen olevan sairautta, se oli hänen selviytymiskeino maailmasta. Mä ajattelen vähän samaan tapaan masennuksestani ja takerrun siihen enkä halua päästää irti vaikka se vahingoittaa minua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katsoin juuri kyseisen dokumentin. Herätti kyllä ajatuksia, ja kuvat olivat hienoja!
En vain kykene pääsemään millään anorektikon pään sisään. En ymmärrä. Mielestäni jo alusta asti oli selvää, ettei päähenkilö voi pysyä hengissä enää pitkään, saati jatkaa työskentelyään kuvaajana. Jos ei syö, ihminen ei yksinkertaisesti voi pysyä hengissä.
Kolari ja niskakivut ovat pieni asia sairauden rinnalla. Päähenkilö kuitenkin koki, että juuri tuo kolari vaikutti hänen elämäänsä negatiivisesti, eikä kuntoutuminen siitä ole mahdollista. Lisäksi hän kertoi, ettei ole koskaan aiemmin ollut itsetuhoinen. Mielestäni anoreksia ei muuta olekaan, kuin itsetuhoista.
Ei tuota varmaan ymmärrä, ellei ole itse kokenut samaa sairautta. Joku logiikkahan siellä taustalla on.
Mä tajuan jollakin tavalla tuon anorektikon ajatusmaailmaa: se sairaus oli hänelle turvallinen, tuttu asia, johon tukeutua vaikka järjellään ymmärsikin sen olevan sairautta, se oli hänen selviytymiskeino maailmasta. Mä ajattelen vähän samaan tapaan masennuksestani ja takerrun siihen enkä halua päästää irti vaikka se vahingoittaa minua.
Omituista, ihminen takertuu jopa sairauksiinsa. Mikäköhän tyttöä pelotti aikuistumisessa? Yksin jääminen, ja se ettei kukaan huolehtisi mainittiin. Lapsena oli ollut pelokkuuteen taipuvainen. Toisaalta anoreksia alentaa tajunnantasoa (voi myös kontrolloida) ja siten saattaa helpottaa ahdistusta.
No anoreksiahan ei ole mikään valinta. Se on vaikea psyykkinen ja fyysinen sairaus, joka voi johtaa kuolemaan. Tuo "syömisestä kieltäytyminen", joka voi vaikuttaa omehtoisuudelta, on juuri osa sitä sairautta.
Vähän niin kuin psykoottiselle sanoisi, että "älä nyt näe niitä harhoja"...