Lähdin opiskelemaan vain siksi, ettei tarvitse olla töissä muutamaan vuoteen.
Olen hoitoalalla ollut 15 vuotta, ja nyt olen opiskellut vuoden, ja kaksi vuotta jäljellä. Opiskelen vain siksi, että saan olla luvallisesti pois työelämästä nämä vuodet. Perhe on ollut tosi tyytyväinen, äiti jaksaa taas leipoa, olla lasten kanssa, seksielämä sujuu mieheni kanssa paremmin kuin koskaan ennen. Tuttavat kysyivät, että mikä ihme minulla oikein on kun olen nykyisin niin pirteä? Sanoin, että opiskelu ammattikorkeassa, ja se, että on viikonloput ja koulujen lomat vapaata aikaa olla perheen kanssa. Ei vuorotyötä pitkään aikaan, että mä nautin, kaksi vuotta vielä! Jes!
Kommentit (2)
Olen ollut " oikeissa" , työajallisissa töissä vain 2 v, ikää nyt 25 v. Lopun aikaa olen opiskellut tai tehnyt oman firman töitä.
Minulle ei sovi ollenkaan työajat eikä vakituinen työ, mulla tarvii olla valinnan varaa ja asiat itselläni järjesteltävissä. Koulunkin kävin sekä yläasteella että lukiossa oman mielen mukaan, suoritin tenttien suurimman osan kursseista ja niin olen tehnyt yo:ssakin. Kammottaa oikeastaan se aika, kun pitää mennä työajalle töihin. Toivonkin, ettei koskaan tarvitsisi, vaan että oma yritys alkaisi tuottaa niin paljon rahaa että voisin tehdä töitä sen parissa.
Mieheni taas on ihan toisensorttinen: hän tarvitsee työajat, jotta saa tehtyä asioita.
En vain ole löytänyt sopivaa alaa