Lue keskustelun säännöt.
mietintää...
11.08.2006 |
Menin aikanaan hoitamaan tuttavien vauvaa ja luulin että hän oli esikoinen. Vanhemmat puhuivat hänestä eka vauvana. Kunnes tytön ollessa 2v sain vahingossa tietää heillä olleen ennenkin lapsen joka oli kuollut...voiko trauma olla niin paha että mieli kieltää kokonaan tapahtuneen? vai olikohan se tarkoituksellista salaamista ja väärin uskottelua muille? Tuntuu vaan pahalta että sillälailla kuollut työnnetään pois perheestä. En koskaan sanonut vanhemmille että tiedän. Kun vastaavasti toisessa tuttavaperheessä ei koskaan ole salattu yhden lapsen kuolemaa ja niitä tapahtumia. Mietin että onkohan siskoille kerrottu asiasta tässä ensimmäisessä perheessä...En halua mitenkään tuomita ketään, mietiskelen vaan ihmismielen syövereitä.
Kommentit (4)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos vastauksista. Ei luulisi ketään vahingoittavan jos vähän pohtii asioita.
Ja mitä sairasta on siinä jos pohtii niinkin vaikeaa asiaa kun kuolema ymmärtääkseen erilaisia reagointitapoja?
Ja jokaisen oma asia, kenelle kertoo ja kenelle ei. Ei se tarkoita sitä, että kuollut on jotenkin " pois työnnetty" vanhempiensa mielessä. Vaan eihän sitä loppuelämäänsä voi niin elää, että koko ajan miettii kuolleita. Ja ehkä myös eivät tahdo muilta ihmisiltä sellaista sääliä ja ehkä kummallistakin suhtautumista, joita kuolleen lapsen vanhempi saattaa vierailta saada osakseen.