40 vuotta on paska ikä

Nelikymppisyys oli ihanaa aikaa, vihdoinkin pystyi elämään vain itselleen, eikä tarvinnut kärsiä miesten ahdistavista katseista. Itsevarmuus oli korkeammalla kuin koskaan.

Toisaalta olet urasi huipulla. Palkkakehityksesi huipulla. Asiantuntijuudesi huipulla. Tässä iässä tapahtuu vielä yksi fyysinen voimaantuminen ja suorituskyvyn lyhyt, mutta tilapäinen nousu. Itseasiassa olett mitä parhaimmassa iässä ja elämänvaiheessa. Lopullinen alamäki alkaa vasta n. 2 vuoden kuluttua, huomaat sen kyllä jonakin aamuna kun heräät. Kaikki muutkin sen huomaavat, muutokset ovat nimittäin niin  silmiinpistävän selkeät ja palautumattomat, että on tässä kumminkin vielä hyviä hetkiä ennen hautaa.

Vierailija kirjoitti:

Ne elintavat, ne elintavat... Neljäkymppisenä alkaa näkyä pahasti ulospäin, jos rööki ja kalja maistuu enemmän kuin laki sallii ja liikunta tapahtuu sohvan ja jääkaapin välillä ja autolla 300 metrin päässä sijaitsevaan kauppaan. Elämähän se toisaalta on ihmisen parasta aikaa, oli sitten 20- tai 60-vuotias.

Ihan itseään saa syyttää, jos on pilannut terveytensä ja ulkonäkönsä juopottelulla, tupakalla tai ahmimisella.

Vierailija kirjoitti:

Toisaalta olet urasi huipulla. Palkkakehityksesi huipulla. Asiantuntijuudesi huipulla. Tässä iässä tapahtuu vielä yksi fyysinen voimaantuminen ja suorituskyvyn lyhyt, mutta tilapäinen nousu. Itseasiassa olett mitä parhaimmassa iässä ja elämänvaiheessa. Lopullinen alamäki alkaa vasta n. 2 vuoden kuluttua, huomaat sen kyllä jonakin aamuna kun heräät. Kaikki muutkin sen huomaavat, muutokset ovat nimittäin niin  silmiinpistävän selkeät ja palautumattomat, että on tässä kumminkin vielä hyviä hetkiä ennen hautaa.

Mutta jos en olekaan minkään huipulla? Jos olenkin samassa kuopassa kuin 10 vuotta aikaisemmin?

Mitä hyvää silloin on 40-vuotiaan elämässä? Mä en ole vielä löytänyt mitään.

Vierailija kirjoitti:

Toisaalta olet urasi huipulla. Palkkakehityksesi huipulla. Asiantuntijuudesi huipulla. Tässä iässä tapahtuu vielä yksi fyysinen voimaantuminen ja suorituskyvyn lyhyt, mutta tilapäinen nousu. Itseasiassa olett mitä parhaimmassa iässä ja elämänvaiheessa. Lopullinen alamäki alkaa vasta n. 2 vuoden kuluttua, huomaat sen kyllä jonakin aamuna kun heräät. Kaikki muutkin sen huomaavat, muutokset ovat nimittäin niin  silmiinpistävän selkeät ja palautumattomat, että on tässä kumminkin vielä hyviä hetkiä ennen hautaa.

Täytän pian 36v enkä ole koskaan saanut palkkaa. Työkokemusta paljon! Opiskelun työharjoitteluita ja 9e päivä töitä olen tehnyt vuosia. Kukaan ei palkkaa. Sellainen uran huippu.

Ne kaikki huiput (ura-,palkka-jne.) ovat yhteiskunnallisia olettamia. Todellisuus on tietysti jotain muuta, voi olla ettei mitään huippuja edes ole. Voi olla, että sellainen urakehityshierarkia on mennyttä aikaa jo pelkästään kaikkien näiden yhteiskuntamyllerrysten takia. Sellainen ajatus tuntuu vapauttavalta, että voi vaan elellä omannäköistänsä elämää enempiä piittaaamatta siitä, mitä pitäisi olla missäkin elämänvaiheessa saavutettuna.