Huomio lapselliset opiskelijat :o)

Hienoa, että lapsellisten opiskelijoiden asioita ajatellaan. Suomessa meitä on varmasti tosi paljon, koska esim. Yliopistossakin on lähes kaiken ikäisiä.

Näin yleisesti ottaen voin todeta omalta kohdalta, että opiskelun tärkeys romahti aivan täysin saadessani lapsen. Tuli sellainen olo, että mitä minä siellä luennoilla yms. kökötän kun paikkani on nyt hoitaa lastani. Siksi on saanut oikeen rautakangilla kääntää päätänsä, että saisi edes jotakin tehtyä. Tosin lpseni on vasta 6 kk, ja opiskeluistani suurimman osan voin jo tehdä kotona, joten voi olla että opiskeluintokin vielä nousee. Tosi on, että opiskelut venyvät useasti niin, että jos haluaapi lapset jo edes hiukan nuoremalla iällä, on asioita tehtävä samanaikaisesti.







1. Millaisena olet kokenut opiskelun lapsen syntymän jälkeen?



Taisipa edellinen selostukseni vastata tähän kysymykseen. Eli vaikeana. Kaikki ajatukset lapsessa...niinkuin minusta kuuluukin olla. Sanotaan, että gradu häämöttää nyt sellaisena, että kuhan sais sen tehtyä. Kunniahimo katosi...;)



2. Millaisia paineita perhe ja yhteiskunta mielestäsi asettaa opiskelijoille, joilla on lapsia?



Minulle sanottiin heti, että valmistutkohan ikinä! Toiset lapselliset opiskelijat kyllä toisaalta kannustivat, että kyllä se siitä ajan kanssa. Tietty paine tuntuu, että pitäisi olla huipputehokas, hoitaa koti, lapset ja vielä suoriutua mallikkaasti opiskeluista. Toitotetaan, että opiskelijat, tehkää lapsia, mutta vastaan ei juuri tulla!



3. Miten voitaisiin parantaa opiskelevan äidin/isän asemaa verrattuna

muihin opiskelijoihin?



No tietty ne tuet on tosi pienet ja opistukeen vaadittavia opintoviikkoja liikaa!!! Moni sinnittelee vain minimiäitiystuilla kun ei uskalla edes ottaa opintotukea, koska viikkoja ei tuu. Jos nyt yhden per kuu vaaditaan opiskelevalta äitiltä, se riittää!!! Graduakin tehdessä voi selvittää, miksi rekisterissä ei ole opintoviikkoja. Miksi sitten ei lasta tehdessä... Eli joustavuutta ajassa tarvitaan. Kaikki mahdollisuudet ja tuki myös siihen, että asioita voi suorittaa kotoa käsin, olisi hyvä. Etäohjausta semmoissa ja loppututkinnoissa!

Hei, eikö pari oparia raskaudesta ja synnytyksestä ja lapsenhoidosta olis reilua!;)

Olen 23-vuotias ja sain lapsen opintojen puolivälissä. Nyt keväällä jatkoin opintojani, tyttäreni oli silloin 1v4kk. 4 kuukauden kesäloman olen nyt ollut kotona.



Kesäloman kanssa oli hankaluuksia - opintotukeahan ei tunnetusti kesällä saa. Kotihoidontukea ei saa, kun lapsi on kunnallisessa päivähoidossa. Koska halusin hoitaa lastani kotona, olisin joutunut maksamaan neljältä kuulta puolet hoitomaksuista, vaikka minulla ei ole tuloja lainkaan. Siksi meidän piti sanoa hoitopaikka irti, että saisin kotihoidontukea. Nyt sitten jännätään, mihin hoitopaikkaan lapseni pääsee/joutuu kun opiskeluni taas syyskuussa alkaa. Luultavasti saa onneksi jatkaa samalla pph:lla... Jos kesälomaa olisi ollut vaikkapa 3,5 kuukautta, hoitopaikkaa ei olisi voinut oikeastaan sanoa irti kesän ajaksi, koska päivähoitotoimisto ilmoitti olevansa velvollinen järjestämään hoitopaikan vain mikäli sitä ei ole 4 kuukauteen ollut...



Tämän opiskelijaäitien/isien kesäloma-asia on oikeastaan ainut, jossa olen kokenut olevani eri asemassa työssäkäyvien vanhempien tai tavallisten, perheettömien opiskelijoiden kanssa.



Lapsen syntymän jälkeen olen suhtautunut opintoihini vakavammin - haluan valmistua mahdollisimman pian. Toisaalta pidin pitkähkön äitiysloman opinnoista, jolloin keskityin vain lapseeni, enkä yrittänyt rääpiä opintoja kasaan vauva kainalossa.



En ole kokenut elämääni opiskelijaäitinä mitenkään erityisen rankkana. Samaistun enemmän muihin, työssäkäyviin perheellisiin ihmisiin kuin bilehile-opiskelukavereihin. Yhteiskunta asettaa paineita siihen, että valmistua pitäisi yhtä nopsaan kuin muutkin, vaikka on perhekin huollettavana. Myös mieheni oli opiskelija kun lapsemme syntyi, nyt hän on valmistunut ja käy töissä. Mieheni tukee ja kannustaa opiskeluani, ja syksyllä hoiti lasta illat kun minulla oli opiskeluprojekteja ja tentteihin lukua.



Mielenkiinnolla odotan muiden lapsellisten opiskelijoiden kokemuksia!

Vastaan kyllä tähän viestiin myöhemmin , joten käy kurkkimassa vastaustani!Nyt ei jaksa naputtaa koneella!



Kolmen lapsen opiskelija- kotiäiti!

Olen 21-vuotias, nyt jo onneksi lähihjoitaja. Tyttöni on 2v4kk ja paria kuukautta ennen kuin minun oli määrä valmistua. Poikani on kohta 10kk. Kävin pari jaksoa koulua äitiyslomien välissä, mutta onneksi se hoitui iltaopiskeluina, niin mies pystyi olemaan lapsen kanssa. Mulla ei loppujen lopuksi ollu mitään ongelmia.oli oikeastaan mukava mennä " taas ihmisten ilmoille" Rahallisesti ei ollu ongelmia, kerta mies oli koko ajan töissä, enkä opiskellu loppujen lopuksi ko n.4kk. Mutta nyt olen tyytyväinen ko toinen äitiysloma on loppunu, mutta hain muutaman kuun kotihoidontukea, nyt 1.9 voin mennä työnhakijaksi. Eli en tiä olisinko saanu ikinä opintoja päätökseen jos en olis silloin ottanu itteäni niskastakiinni, vaikka odotinkin jo toistalasta=) eli mulla ainaki on hyvät kokemukset, eihän liika tuista olis haittaa, mutta mulla ei talouskaatunu 4kk.

Olen siis v.2000 yliopisto-opinnot aloittanut ja 08/04 synnytin esikoiseni. Nyt toisen lapsen LA on 3.10. Opiskelut on edelleen kesken ;)





1. Millaisena olet kokenut opiskelun lapsen syntymän jälkeen?

No, ensinnäkin ekan odotuksen aikana jäin saikulle ennenaikaisten supistusten takia ja siinä ei todellakaan mielessä olleet opinnot, vaan huoli lapsesta. Opiskellut en siis ollenkaan rv 22 jälkeen (sain sairasloman palkkaa kesätyöpaikasta kun olin siellä jo tehnyt osa-aikaisia hommia, ei huolta taloudellisesti). Tässä vaiheessa opinnot tuntui todella kaukaisilta.



Olimme jo etukäteen mieheni kanssa sopineet, että jatkan opintoja kolmen kuukauden ajaksi ja mies jää kotiin vanhempanvapaalle vauvan ollessa 5kk. Tämä lähti miehen toiveesta ja niin siinä kävi, etten juurikaan jaksanut opiskella yöheräämisten yms. takia. Vaivaiset viisi opintoviikkoa sain kasaan.



Sitten päätinkin ihan huoletta pitää taukoa opinnoista (tein ehkä yhden kirjatentin tässä välissä) ja aloitin ne uudestaan kun esikoinen meni päivähoitoon 1v 5kk ikäisenä. Nyt olenkin ollut todella motivoitunut opiskeluun, koska en voisi vaan hillua kahviloissa yms. kun lapsi on hoidossa. Myöskin ajankäyttö on jotenkin hallitumpaa, teen opintoja päivisin, rytmi on säännöllisempää. Aikoinaan opiskelin milloin sattui, yleensä myöhään illalla naputtelin koneella esseitä yms.



Nyt teen gradua ja aikomuksena on saada työ esitarkastukseen ennen toisen vauvan syntymää. Valitettavasti muita opintoja on edelleen tekemättä, plus harjoittelut. Aion tehdä harjoittelun ensi kesänä 2007, jolloin mies jää taas hoitovapaalle ja syksyllä ainakin ekan periodin opiskelen ja mies kotona. Valmistuttava on ennen 2008 heinäkuuta tutkintouudistuksen takia ja se on minulle sopiva tavoite.



2. Millaisia paineita perhe ja yhteiskunta mielestäsi asettaa opiskelijoille, joilla on lapsia?



Meillä saman alan opiskelijoilla on jostain syystä monilla lapsia, joten en tunne olevani mikään outulintu. Koen tämän tilanteen ihan hyvänä, koska esim. olen pystynyt pitämään esikoisella nelipäiväistä tarhaviikkoa, mikä ei välttämättä työelämässä olisi mahdollista. Jotenkin opiskelu on niin paljon vapaampaa, ettei ole samalla lailla paineita kuin työpaikoilla.



En ole huomannut, että kukaan yliopistolla olisi kyseenalaistanut valmistumistani lasten takia. Ehkä jotkut ei-akateemiset henkilöt ovat epäilleet, että miten opintojeni nyt käy. Tämä on silkkaa tietämättömyyttä, eikä häiritse minua.



Tietysti sellaista tehokkuuspainetta tulee yhteiskunnan puolelta, pitää hoitaa lapset, opiskella, käydä töissä, siivota koti yms. Kaikkea pitäisi ehtiä tekemään yhtä aikaa.



3. Miten voitaisiin parantaa opiskelevan äidin/isän asemaa verrattuna muihin opiskelijoihin?



Taloudellisesti on minusta epäreilua, että lapsen saanut opiskelija ei ole oikeutettu asumislisään. Asumistuessahan puolison tulot vaikuttavat helpommin ja minäkin tipahdin asumistuen piiristä pois, vaikka olin aiemmin saanut asumislisää. Tässä selkeä vääryys! Nyt opintotuki on minulle vain 230 e ja lapsen hoitomaksut 110 e. Heh, ei oikeasti paljon kannattaisi pitää lasta hoidossa ja opiskella.



Ylioppilaskunnat voisivat järkätä Helsingin lisäksi myös muualla lapsiparkkeja. Näin olisi helpompi järkätä hoito esim. tentin ajaksi tai jos haluaisi osallistua esim. vain yhdelle kurssille.

Minäkin vastaan, vaikka olen jo valmistunut. Valmistuin kesäkuussa FM:ksi, ja meillä on 1 ½ -vuotias poika. Raskausaikana opiskelin hirmu ahkerasti syksyn (äitiys" lomani" alkoi tammikuussa), minulla oli paljon energiaa, ja vielä tammikuussakin aloitin yhden kurssin ja luin kirjatenttiin. Poika syntyi kuitenkin helmikuun alussa pari viikkoa etuajassa, enkä ehtinytkään tehdä niitä paria tenttiäni... Nyt myöhemmin ajatellen olisin voinut ottaa vähän rennomminkin, mutta minulla oli hinku saada mahdollisimman paljon tehtyä ennen vauvan syntymää.



Sitten nuo kysymykset:

1. Millaisena olet kokenut opiskelun lapsen syntymän jälkeen?

Ihan vauva-aikana en kyllä saanut mitään tehtyä. Lapsen ollessa reilu puolivuotias tein sen yhden kirjatentin, johon olin lukenut jo kerran aikaisemmin, mutta äitiyslomalla en muuten opiskellut. Meillä sattui ajoitus niin mainiosti, että poika oli tammikuussa 11 kk ja aloitti perhepäivähoidossa, ja minä palasin yliopistolle tekemään muutaman puuttuvan kurssin ja aloittamaan gradua. Motivaatio oli tosi hyvä, koska oli tosiaan pakko se koko päivä tehdä jotain, kun poika oli hoidossa. Gradu edistyi hyvin, ja sain sen kevään aikana valmiiksi, kuten myös loput kurssit, ja valmistuin siis kesäkuussa. Aika urakka, mutta meni tosi hienosti. Joku saattaisi kritisoida siitä, että laitoin lapsen noin pienenä hoitoon, mutta meille se oli hyvä ratkaisu, koska muuten en olisi voinut aloittaa lukuvuotta tammikuussa, vaan kurssit olisivat jääneet pahimmassa tapauksessa seuraavaan kevääseen.



2. Millaisia paineita perhe ja yhteiskunta mielestäsi asettaa opiskelijoille, joilla on lapsia?

Paineita tulee lähinnä siitä, että meitä ei oikeastaan huomata ollenkaan. Kaikkien äitien oletetaan olevan työelämässä ja saavan mm. kohtuullista äitiyspäivärahaa. Minä en sen sijaan itse kokenut mitään ulkopuolisia paineita valmistumisesta. Opiskelijaäitinä lapsen hoitojärjestelyt ja muut kyllä sujuvat paljon mutkattomammin kuin työssä käyvän: minä esim. pystyin olemaan kotona lapsen kanssa, jos pph oli sairaana, ja lisäksi jatkoimme viikoittaista muskariharrastustamme, jonka aloitimme jo äitiyskoman aikana.



3. Miten voitaisiin parantaa opiskelevan äidin/isän asemaa verrattuna muihin opiskelijoihin?

Asemaa pitäisi ensin parantaa verrattuna muihin perheellisiin ja muihin Kelan tukiin. Opiskelija, joka on nostanut opintorahaa, saa automaattisesti minimipäivärahan, vaikka olisi muitakin tuloja. Sitä sääntöä pitäisi muuttaa ja minimipäivärahaa korottaa. On väärin, että työtön saa enemmän kuin minimiäitiyspäivärahalainen!

Minusta sen sijaan on todella hyvä, että perheellinen opiskelija saa nimenomaan yleistä asumistukea eikä asumislisää, koska yleisessä asumistuessa ei ole yhtä surkean matala yläraja eikä siinä ole sitä 80 %:n sääntöä. Minä sain yleistä asumistukea 345 euroa, kun opintotuen asumislisä oli alle 200. Meillä miehen tulot olivat sen verran pienet, etteivät ne vaikuttaneet. Jos olisivat, niin kyllä se olisi samalla tavalla ollut myös asumislisän kanssa. Ja jos miehen tulot ovat isot, ei asumistukea minun mielestäni tarvita.

Muuten en ole kokenut olevani muihin opiskelijoihin mitenkään huonommassa asemassa.

Minä opiskelen ammattikorkeakoulussa, aloitin opinnot 2001 ja valmistua minun on PAKKO tämän syksyn aikana. Lapsia on tässä välissä syntynyt kaksi, jonka takia en ole ollut läsnä koulussa kahden lukukauden ajan. Muuten olen ollut läsnä, mutta koska lapseni ovat syntyneet kesken lukukausien, en ole voinut täyspainoisesti opiskella niiden aikana.



1. Millaisena olet kokenut opiskelun lapsen syntymän jälkeen?



Opiskelumotivaationi on parantunut, joskin aika vähentynyt. Olen käynyt tunneilla mahdollisimman vähän ja minulle ovat riittäneet huonommat arvosanat. Läksyjä olen tehnyt iltaisin, sillä päiväni kuluvat täysin lastenhoidossa. Koulussa ollessani mieheni on hoitanut lapsia, hän on myös töissä ja on opiskellut alussa, mutta nyt valmistunut.



2. Millaisia paineita perhe ja yhteiskunta mielestäsi asettaa opiskelijoille, joilla on lapsia?



Yhteiskunnan mielestä ei ole opiskelijoita, joilla on lapsia, joten paineita on kai vain lapsettomuuteen. Lähinnä olen tuntenut olevani hankala ja häiriöksi muille oikeille opiskelijoille, kun en voi viettää iltapäiviäni koulun ruokalassa ryhmätöitä tehden.



3. Miten voitaisiin parantaa opiskelevan äidin/isän asemaa verrattuna muihin opiskelijoihin?



Itseäni ovat häirinneet minimalistiset tuet, etenkin asumistuen häviäminen opintotuesta oli hankala paikka kahden opiskelijan perheessä kun sitä tuli korvaamaan upea 50 euroa kuussa yleistä asumistukea. Tulomme siis tippuivat lapsen saannin myötä.



Eniten minua harmitti se, ettei opiskelijalla ole äitiyslomaa. Eli kahden lukukauden ajan sain mitättömästi opintoviikkoja koska sain lapsen kesken lukukautta, mutta suoritin ensimmäisessä jaksossa joitain kursseja. Opiskelin muka täyspainoisesti vaikka olin vauvan kanssa kotona. Toisen raskauden jälkeen minun piti käydä tekemässä yksi koe ja olla monta tuntia poissa 3vkoa vanhan vauvan luota, koska muuten en olisi saanut koko puolelta vuodelta yhtä ainutta opintoviikkoa. Se oli aika kamalaa, vaikka isä oli hoitamassa, enkä osannut kokeessa keskittyä juuri muuhun kuin kelloon.



Yleisesti ottaen jos ei suhtaudu opintoihinsa kovin vakavasti eikä halua valmistua nopeasti, eikä rahaa tarvitse, opiskelu ja äitiys on hieno yhdistelmä.

Suoritin joitain kursseja ollessani lapsen kanssa kotona ja voin sanoa, että se ei onnistunut ollenkaan. Ryhmätyöt ja tenttiin luvut menivät tosi huonosti, niin, että tenttejä en päässyt läpi ja ryhmätyöt just ja just läpi. Luennoilla en luonnollisesti päässyt käymään ja koulussa kävin lapsen kanssa pikapikaa hoitamassa pakolliset hommat.



Nyt jatkan sitten lapsen mennessä päiväkotiin ja pelottaa jo valmiiksi lapsen sairastumiset kun mieheni ei oikein voi olla pois töistä. (Olen kuullut joiltain perheellisiltä koulumme opiskelijoilta, että opettajat on tosi ehdottomia monissa asioissa.)



No päätin viedä lapsemme joka päivä (5pv/vk) koko päiväksi hoitoon niin on aikaa lukea tentteihin ja tehdä päivät kouluhommia, koska en halua eikä niitä tule tehtyä iltaisin. (Istun mielummin 8-16 koululla, ku tuun kotiin pojan kanssa pää täynnä tekemättömiä hommia).



No mutta kysymyksiin:



1. Millaisena olet kokenut opiskelun lapsen syntymän jälkeen?



- Tavoitteet ja arvostus koulua kohtaan laski lähes nollaan...motivaatiokin oli tosi alhaalla silloin kun koitin opiskella vauvan kanssa kotona. Lisäksi tiedän, että en tule käyttämään iltoja/viikonloppuja/muita loma-aikoja opiskeluasiohin OLLENKAAN.



2. Millaisia paineita perhe ja yhteiskunta mielestäsi asettaa opiskelijoille, joilla on lapsia?



- Perhe?...no kaikki hommathan täytyy hoitua samalla tavalla olet sitten kotona, töissä tai koulussa. Yhteiskunta tukee mielestäni hyvin kun äitiys- ja vanheimpainrahan kanssa yhtäaikaa voi saada opintotukea ja opiskelijalle hoitopaikkakin on suht. halpa.



3. Miten voitaisiin parantaa opiskelevan äidin/isän asemaa verrattuna muihin opiskelijoihin?



-Etäopiskelu olis yksi hyvä vaihtoehto. Ryhmätyöt on vihoviimeinen opiskelumuoto! Mutta kaikkien opiskelijoiden pitää minusta olla silti samalla viivalla.

Olen 25, poikani on nyt 15kk, mulla on AMK-opinnot puolessavälissä ja palaan kouluun talvella.



1. Millaisena olet kokenut opiskelun lapsen syntymän jälkeen?

-Motivaatio KASVOI, haluan ehdottomasti hoitaa opinnot loppuun jotta pääsen " kunnon" töihin ja tienaamaan perheelleni parempaa elintasoa. Materialistista mutta totta.



2. Millaisia paineita perhe ja yhteiskunta mielestäsi asettaa opiskelijoille, joilla on lapsia?

-Nimenomaan painostetaan siihen ettei lapsia tehtäisi vaan oltaisiin tehokkaita opiskelijoita ja veronmaksajia. Todella kaksinaismoralistista, kun samaan aikaan ollaan huolissaan nousevasta ensisynnytysiästä ja toisaalta opiskelevia vanhempia ei tueta kunnolla.



3. Miten voitaisiin parantaa opiskelevan äidin/isän asemaa verrattuna muihin opiskelijoihin?

-Se on se raha, raha, raha!

Kelasta sanoivat, että pointtihan on se, että opintotukea nostanut opiskelijaäiti saa VÄHINTÄÄN minimiä. Kumma että tästä asiasta on eri käytäntöjä.

Kiitos kovasti teille vastanneille. Nyt aloitan rakentamaan puhettani (jonka muuten pidän keskiviikkona, JAIKS :-)



Otan mielelläni puheeseen mukaan vielä lisää opiskelevien vanhempien mielipiteitä, joten kaikki joita asia koskettaa, kertokaahan ihmeessä oma tarinanne ja mielipiteenne.

Pakko vielä lisätä: Eli ei mun miehellä mitkään hyvät tulot ole olleet ja kyllä se on minusta epäreilua, että siitä taloudellisesti rangaistaan kun lapsi syntyy. Korostan siis, että sain asumislisää ennen kuin lapsi syntyi ja sitten taas asumistukea en saanut, koska siihen miehen tulot olivat liian suuret. Logiikkaa en ymmärrä, mutta tiedossa siis on, että lapsettoman opiskelijan puoliso saa tienata enemmän kuin lapsellisen. Nurinkurista!



Ja se huono puoli asumistuessakin on, että sitä katsotaan aina koko vuoden tuloista. No, meillä mies jäi hoitovapaalle ja minä jatkoin opiskeluja sen ajan kun vauva oli 5-8kk. Tälle välille emme kuitenkaan saaneet asumistukea, koska koko vuoden tulot olivat liian suuret. Kun taas asumislisää olisin voinut saada noille kuukausille kun opiskelin. Mihenkin tulot olivat sen aikaa pienemmät, kun hän sai vanhempainrahaa ja minä vain " puolikasta" opintotukea.



Että josko sen saisi vaikka valita, ottaako lisän vai tuen, jos kerran lisäkään ei kaikille ole se paras mahdollinen.

ei ole tosiaan huomioitu riittävästi erilaisia elämäntilanteita, kuten tässäkin ketjussa on käynyt ilmi.



Meille on käynyt oikeastaan aika hyvin. Olimme sekä mieheni että minä opiskelijoita, kun lapsi syntyi, ja olimme myös olleet molemmat osa-aikatöissä pitempään ennen synnytystä, joten sain vähän parempaa äitiys- ja vanhempainpäivärahaa kuin minimi. Samaa tasoa kuin kotihoidontuki sitten myöhemmin. Opiskelemme yliopistolla ja lapsi hoidettiin kotona kaksivuotiaaksi asti siten että opiskelimme molemmat varsin tiiviisti koko ajan (varsin paljon myös iltaisin ja öisin, tosin). Kotihoidontuki on mahdollistanut sen ettei meidän ole ollut aivan pakko kuluttaa kaikkia vapaa-aikoja työntekoon kuten monet muut opiskelijat tekevät. Olemme opiskelleet myös kesät ja nostaneet siis sekä kotihoidontukea että opintotukea. Näillä pärjää ok kun ei vaadi suuria. Tosin lapsi täyttää pian kolme ja nyt meillä on todella tiukka talvi tulossa kun kotihoidontuki loppuu ja tulot ovat todella tasan opintorahat + lapsilisä + asumistuki. Joten kaikki hyvin tähän asti pienen lapsen kanssa - tästä eteenpäin paha paha.



Itse kuitenkin kannatan todella vahvasti opiskelun ja vanhemmuuden yhdistämistä. Äitiys on parantanut opiskelumotivaatiota ja jos lapsi on hoidossakin, päivällä saa aivan eri tavalla opiskeltua verrattuna tilanteeseen että ei ole lasta eli ei mitään pakkoa opiskella. Ja 8h päivässä riittää yleensä täysipainoisen opiskelun vaatimuksiin. Minusta monet nuoret lykkäävät turhaan lastensaantia liian pitkälle. Aina ei kannattaisi ajatella vain raha- tai asuntoasioita vaan antaa vähän tunteidenkin viedä.