Nuoren opiskeluongelmista
Olenko ilkeä veemäinen vanhempi kun kehotan hakemaan ammatinvalinnallista apua opintoihin ja suosittelen avaramielisesti jättämään kaverit ja seurustelukumppanin ja hakemaan myös kotikaupungin ulkopuolelta opiskelupaikkaa?
Kommentit (7)
Halutaan tukea ja surraan kun ei saa opiskelupaikkaa. Sitten kun yritän realistisesti puhua että miten vaikea on kouluihin päästä niin saan huutorauvarit niskaani. Ja kun sanon että suomi on pieni maa ja kouluihin vaan on lähdettävä kauemmaksikin niin olen entistä hullumpi. Ap
Ei kaverit jää vaikka paikkakunta vaihtuu, lomilla voi nähdä ja nykyään helppoa pitää yhteyttä kun on kännykät. Ja lisäksi saa uusia ystäviä.
Rohkaise vaan hakemaan koulua myös muualta.
Taas yksi äiti joka ei ansaitse äitiyttä. Haluat vaan eroon lapsesta. Taitaa vapaus ja kull i karuselli houkuttaa.. Vaikeaa jos lapsi asuu kotona...
N35
Ite ajattelin kans nuorena noin etten halua hakea opiskelupaikkaa kotikaupungin ulkopuolelta. Jälkeenpäin olen ollut sitä mieltä että oli tosi tyhmä ajattelutapa. Sen takia vietin lopulta kokonaiset 3 välivuotta lukion jälkeen. Sitten kuitenkin lopulta hain satojen kilometrien päähän opiskelemaan. Ois pitänyt uskaltaa hakea jo paljon aiemmin. Paikka oli tosi oikea mulle ja ihan turhaan hukkasin kolme vuotta sitä ennen hakemalla vielä paikkoihin, jotka ei oikeasti edes ollut sen mun juttu, mutta kotikaupungista ei löytynyt mielenkiintoisempaakaan.
On aika hirveää jos muutaman vuoden opiskelupaikka valitaan ystävien ja sen hetkisen seurustelukumppanin perusteella.
Omalla lapsuuden kotipaikkakunnalla ei ollut yliopistoa ja kaverit jakaantuivat ympäri Suomea.
Itsenäisesti valittiin paikat joihin haettiin.
Vierailija kirjoitti:
Ei kaverit jää vaikka paikkakunta vaihtuu, lomilla voi nähdä ja nykyään helppoa pitää yhteyttä kun on kännykät. Ja lisäksi saa uusia ystäviä.
Rohkaise vaan hakemaan koulua myös muualta.
Kyllä ne jää. Joka kerta kun olen muuttanut, ovat vanhat kaverit jääneet taakse.
No en usko että juuri kukaan nuori ottaisi nuo ohjeet lämpimin mielin vastaan - en edes minä nyt aikuisena!
Ihmistä kannattaa tukea kaikissa valinnoissaan, mutta niitä ei voi tehdä toisen puolesta. Esimerkkinä tuosta "jätä kaverit ja seurustelukumppani" niin ellei lapsesi näe mitään syitä näiden jättämiselle niin en usko hänellä olevan minkäänlaisia haluja siihen.
Sen sijaan jos ongelma on lähinnä se että haluisi jäädä opiskelemaan pilipaliammattia kotikaupunkiinsa koska kumppani ja paras kaverikin jää, niin sitä päätöstä voi hyvin kyseenalaistaa. Ja ehkä jopa vihjata että pieni etäisyys parisuhteessa voi jopa vahvistaa sitä! Mutta että alavalintaa ei koskaan kannata tehdä kavereitten perusteella, sillä hyvin harvoin kuitenkaan valmistumisen jälkeen tekee töitä samassa firmassa joten pitkän päälle pitää ajatella mitä itse haluaa elämältä.