Lue keskustelun säännöt.
Teksisitkö kuten Airi? Huomaa kassalla, että on ottanut väärän tuotteen, mutta ostaa sen silti, koska on ylikiltti
17.03.2021 |
Vaikka tuote maksaisi 100 euroa. Oletko ylikiltti kuten Airi? Miten se ilmenee?
Kommentit (38)
Taas tää saatanan "kiltti".
Ei, en osta mitään mitä en halua.
Oliko muuta?
Pyydän tuoretiskistä sellaista mitä haluan. Katumus ei yllätä matkalla tuoretiskiltä kassalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ylikiltti on mielestäni vähän huono sana tähän ilmiöön, koska se kuulostaa positiiviselta asialta. Kaverini jättää asioitaan hoitamatta ja puolustelee tätä sillä ettei ole voinut esim. pitää puoliaan jossain asiassa koska on niin kiltti ihminen. Oikeasti ei uskalla/viitsi pitää oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan kiinni, mutta saa noin sen kuulostamaan positiiviselta piirteeltä.
Väärin. Hän ei halua loukata ketään, eli on ylikiltti. Vain toinen ylikiltti voi ymmärtää.
Ehkä oikeasti ylikiltin ihmisen kohdalla on näin. Kaverini taas on oikeasti todella itsekeskeinen ihminen, mutta näkee itsensä jostain syystä kilttinä ihmisenä jota muut sortavat. Mutta silti, olen edelleen sitä mieltä että kiltti-sanalla on perinteisesti positiivinen merkitys, ja kiltit ihmiset nähdään hyvinä ihmisinä. Ylikiltteys nyt vaan on lähinnä typeryyttä ja huonoa itsetuntoa.
Vierailija kirjoitti:
Ylikiltti on mielestäni vähän huono sana tähän ilmiöön, koska se kuulostaa positiiviselta asialta. Kaverini jättää asioitaan hoitamatta ja puolustelee tätä sillä ettei ole voinut esim. pitää puoliaan jossain asiassa koska on niin kiltti ihminen. Oikeasti ei uskalla/viitsi pitää oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan kiinni, mutta saa noin sen kuulostamaan positiiviselta piirteeltä.
Artikkelissa kerrottiin myös positiivisesta kiltteydestä. Tunnistan itseni molemmista ja moni artikkelin kohta osui itseen.
Minä tosin olen valinnut niinkin, että en toimi, kuten ylikiltteys vaatisi ja siten olen valinnut kantaa sitä kokemusta, että olen huono ja epäkelpo ihminen.
Menetin mahdollisuuden kokeilla suhdetta elämäni rakkauden kanssa, koska en osannut lempata siinä sivussa toista ihmistä - vaikka sydän olisi sanonut niin.
Aloin seurustella erään pojan kanssa, koska kaverini oli sanonut hänelle, että vihdoin alkaisin seurustella hänen kanssaan enkä kehdannut sanoa sitä tälle kivalle pojalle.
Olen saanut paniikkioireita prässäävässä ihmissuhteessa (se, jota en osannut jättää).
Toinen vanhempi hylkäsi selityksittä ja toinen vanhempi aina vitsaisi miten minulla ei ole sisaruksia, koska hän ei kestäisi montaa minua. Olin ylikiltti ja jos joskus siitä kaikesta henkisestä stressistä paloi päreet, heti sain kuulla miten hankala ihminen olen. Koskaan ei sanottu, että minusta tykätään ja kelpaan sellaisena kuin olen.
Purskahdin nolouksissani melkein itkuun, kun olin ottanut väärän tuotteen ja hinta oli moninkertainen katsomaani verrattuna. Onneksi oli ihana myyjä, joka osasi hoitaa tilanteen hienotunteisesti. En ostanut tuotetta. Hävetti silti.
Yhdessä uudessa työpaikassa minua kutsuttiin pari päivää Satuksi, vaikka se ei ole nimeni. En kehdannut korjata ennen kuin toinen työntekijä ihmetteli, että kuka ihmeen Satu, ei hän ole Satu. Sitten hävetti vielä enemmän.
Palautin nettikaupasta ostamani vaatteen. Maksoin sen kuitenkin ennen ostoa, enkä kehdannut pyytää rahoja takaisin. Kyseessä suuri vaateketju.
Maksoin parin kuukauden ajan kanavapaketista, jota minulla ei ole. Tilasin kanavapaketin puhelinmyynnistä, vaikka en olisi halunnut sitä. Sain peruttua sen seuraavana päivänä ja asian piti olla sillä selvä. Siitä kuitenkin laskutettiin pari kuukautta ja maksoin, koska nolotti ottaa yhteyttä asiakaspalveluun uudestaan.
Mursin käteni työmatkalla, mutta olisi halunnut lähteä lääkäriin ja jättää työkavereita pulaan. Käsi oli todella kipeä, mutta nostelin töissä 20 kg painavia laatikoita yksin. Pelkäsin aiheuttavani vaivaa. Lopulta oli pakko lähteä lääkäriin, ja röntgenissä löytyi murtuma.
Miksi ihmeessä olen tällainen. :(
Vierailija kirjoitti:
Mursin käteni työmatkalla, mutta olisi halunnut lähteä lääkäriin ja jättää työkavereita pulaan. Käsi oli todella kipeä, mutta nostelin töissä 20 kg painavia laatikoita yksin. Pelkäsin aiheuttavani vaivaa. Lopulta oli pakko lähteä lääkäriin, ja röntgenissä löytyi murtuma.
Miksi ihmeessä olen tällainen. :(
Täh? Murtuneen ranteen onnistuneen hoidon jälkeen nostin jotain 20kg ihan hädin tuskin (molemmilla käsillä tietysti), käsi oli siis parantunut ja luutunut, mutta ei vielä täysin voimissaan n. viikko kipsin poiston jälkeen. Murtuneen ranteen kanssa koko käsi oli aivan lötkö, puristusvoimaa ei nimeksikään. Miten murtuman kanssa voi nostella laatikoita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen liian kiltti siinä mielessä, että en halua aiheuttaa kenellekään pettymyksiä tai pahaa mieltä. Olen se, joka lainaa tuttaville rahaa vaikka olisin itse rahaton, teen töissä pitkää päivää jotta muut pääsevät kotiin ajoissa, pidän lomani huonoimpiin aikoihin jotta muut voivat lomailla heinäkuussa jne.
Pahin oli varmaan se, että seurustelin 7 vuotta miehen kanssa josta en edes pitänyt, mutta olin liian kiltti sanoakseni että en halua aloittaa suhdetta, enkä suhteen alettua halunnut jättää häntä, koska olisin pahoittanut hänen mielensä. Onneksi hän jätti minut lopulta.
En tiedä mistä tämä käytös oikein kumpuaa, varmaankin siitä että lapsuuden kodissa opetettiin että mielipiteilläni ja haluillani ei ole mitään arvoa, ja kaikki muut ihmiset ovat minua parempia ja arvokkaampia, joten en saa aiheuttaa muille pettymyksiä.
Tiedän että minun pitäisi opetella pitämään puoliani, mutta se on vaikeaa. En ole esim. ikinä elämässäni korottanut ääntä tai huutanut kenellekään, vaikka aihetta olisikin ollut. Ajattelen että minulla ei ole oikeutta pahoittaa toisen mieltä suuttumalla hänelle. Ikää on kohta 50 vuotta, ja elämässäni on mennyt paljon asioita pieleen kiltteyden vuoksi, mutta tuntuu että on liian myöhäistä tehdä asialle mitään.
Vierailija kirjoitti:
Olen liian kiltti siinä mielessä, että en halua aiheuttaa kenellekään pettymyksiä tai pahaa mieltä. Olen se, joka lainaa tuttaville rahaa vaikka olisin itse rahaton, teen töissä pitkää päivää jotta muut pääsevät kotiin ajoissa, pidän lomani huonoimpiin aikoihin jotta muut voivat lomailla heinäkuussa jne.
Pahin oli varmaan se, että seurustelin 7 vuotta miehen kanssa josta en edes pitänyt, mutta olin liian kiltti sanoakseni että en halua aloittaa suhdetta, enkä suhteen alettua halunnut jättää häntä, koska olisin pahoittanut hänen mielensä. Onneksi hän jätti minut lopulta.
En tiedä mistä tämä käytös oikein kumpuaa, varmaankin siitä että lapsuuden kodissa opetettiin että mielipiteilläni ja haluillani ei ole mitään arvoa, ja kaikki muut ihmiset ovat minua parempia ja arvokkaampia, joten en saa aiheuttaa muille pettymyksiä.
Tiedän että minun pitäisi opetella pitämään puoliani, mutta se on vaikeaa. En ole esim. ikinä elämässäni korottanut ääntä tai huutanut kenellekään, vaikka aihetta olisikin ollut. Ajattelen että minulla ei ole oikeutta pahoittaa toisen mieltä suuttumalla hänelle. Ikää on kohta 50 vuotta, ja elämässäni on mennyt paljon asioita pieleen kiltteyden vuoksi, mutta tuntuu että on liian myöhäistä tehdä asialle mitään.
Sulla meni seitsemän vuotta yhdessä suhteessa, minulla kahdessa suhteessa molemmissa viisi vuotta, vaikka alkoi tuntua toisessa jo kahden kuukauden jälkeen siltä, että se oli virhe ja toista en olisi edes aloittanut, mutta se oli muuten parempi suhde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mursin käteni työmatkalla, mutta olisi halunnut lähteä lääkäriin ja jättää työkavereita pulaan. Käsi oli todella kipeä, mutta nostelin töissä 20 kg painavia laatikoita yksin. Pelkäsin aiheuttavani vaivaa. Lopulta oli pakko lähteä lääkäriin, ja röntgenissä löytyi murtuma.
Miksi ihmeessä olen tällainen. :(
Täh? Murtuneen ranteen onnistuneen hoidon jälkeen nostin jotain 20kg ihan hädin tuskin (molemmilla käsillä tietysti), käsi oli siis parantunut ja luutunut, mutta ei vielä täysin voimissaan n. viikko kipsin poiston jälkeen. Murtuneen ranteen kanssa koko käsi oli aivan lötkö, puristusvoimaa ei nimeksikään. Miten murtuman kanssa voi nostella laatikoita?
Sitä ihmetteken itsekin, mutta jotenkin tein sen. Minulla oli murtunut olkaluu yläosasta ja pystyin liikuttamaan rannetta. Kyllähän se sattui, mutta olen hyvä peittämään ja sietämään kipua. Tyhmää tietysti näin jälkeenpäin ajateltuna.
Vierailija kirjoitti:
Siis miten tuollainen tilanne pääsee edes syntymään, että ottaa vahingossa 100 euron arvoisen tuotteen kärryyn, eikä huomaa ennen kuin kassalla ottaneensa sen?
Voi katsoa väärää hintalappua. Mä ostin vahingossa 60e maksavan jäätelökakun, tosin sillon juuri siirryttiin euroihin ja taisi olla hinnottelut vähän hakusessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen liian kiltti siinä mielessä, että en halua aiheuttaa kenellekään pettymyksiä tai pahaa mieltä. Olen se, joka lainaa tuttaville rahaa vaikka olisin itse rahaton, teen töissä pitkää päivää jotta muut pääsevät kotiin ajoissa, pidän lomani huonoimpiin aikoihin jotta muut voivat lomailla heinäkuussa jne.
Pahin oli varmaan se, että seurustelin 7 vuotta miehen kanssa josta en edes pitänyt, mutta olin liian kiltti sanoakseni että en halua aloittaa suhdetta, enkä suhteen alettua halunnut jättää häntä, koska olisin pahoittanut hänen mielensä. Onneksi hän jätti minut lopulta.
En tiedä mistä tämä käytös oikein kumpuaa, varmaankin siitä että lapsuuden kodissa opetettiin että mielipiteilläni ja haluillani ei ole mitään arvoa, ja kaikki muut ihmiset ovat minua parempia ja arvokkaampia, joten en saa aiheuttaa muille pettymyksiä.
Tiedän että minun pitäisi opetella pitämään puoliani, mutta se on vaikeaa. En ole esim. ikinä elämässäni korottanut ääntä tai huutanut kenellekään, vaikka aihetta olisikin ollut. Ajattelen että minulla ei ole oikeutta pahoittaa toisen mieltä suuttumalla hänelle. Ikää on kohta 50 vuotta, ja elämässäni on mennyt paljon asioita pieleen kiltteyden vuoksi, mutta tuntuu että on liian myöhäistä tehdä asialle mitään.
Sulla meni seitsemän vuotta yhdessä suhteessa, minulla kahdessa suhteessa molemmissa viisi vuotta, vaikka alkoi tuntua toisessa jo kahden kuukauden jälkeen siltä, että se oli virhe ja toista en olisi edes aloittanut, mutta se oli muuten parempi suhde.
Hyvänen aika...tuhlaatte siis muutenkin lyhyestä elämästä noin vain 7-10 v, vähän enemmän asennetta. Ajattelittekö yhtään että ne vuodet menee loppujen lopuksi hukkaan myös siltä kumpppaniltanne, kun olette vain säälistä yhdessä. Viette myös samalla kumppaniltanne mahdollisuuden olla jonkun oikean kanssa.
N-43
Käyttäjä35319 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen liian kiltti siinä mielessä, että en halua aiheuttaa kenellekään pettymyksiä tai pahaa mieltä. Olen se, joka lainaa tuttaville rahaa vaikka olisin itse rahaton, teen töissä pitkää päivää jotta muut pääsevät kotiin ajoissa, pidän lomani huonoimpiin aikoihin jotta muut voivat lomailla heinäkuussa jne.
Pahin oli varmaan se, että seurustelin 7 vuotta miehen kanssa josta en edes pitänyt, mutta olin liian kiltti sanoakseni että en halua aloittaa suhdetta, enkä suhteen alettua halunnut jättää häntä, koska olisin pahoittanut hänen mielensä. Onneksi hän jätti minut lopulta.
En tiedä mistä tämä käytös oikein kumpuaa, varmaankin siitä että lapsuuden kodissa opetettiin että mielipiteilläni ja haluillani ei ole mitään arvoa, ja kaikki muut ihmiset ovat minua parempia ja arvokkaampia, joten en saa aiheuttaa muille pettymyksiä.
Tiedän että minun pitäisi opetella pitämään puoliani, mutta se on vaikeaa. En ole esim. ikinä elämässäni korottanut ääntä tai huutanut kenellekään, vaikka aihetta olisikin ollut. Ajattelen että minulla ei ole oikeutta pahoittaa toisen mieltä suuttumalla hänelle. Ikää on kohta 50 vuotta, ja elämässäni on mennyt paljon asioita pieleen kiltteyden vuoksi, mutta tuntuu että on liian myöhäistä tehdä asialle mitään.
Sulla meni seitsemän vuotta yhdessä suhteessa, minulla kahdessa suhteessa molemmissa viisi vuotta, vaikka alkoi tuntua toisessa jo kahden kuukauden jälkeen siltä, että se oli virhe ja toista en olisi edes aloittanut, mutta se oli muuten parempi suhde.
Hyvänen aika...tuhlaatte siis muutenkin lyhyestä elämästä noin vain 7-10 v, vähän enemmän asennetta. Ajattelittekö yhtään että ne vuodet menee loppujen lopuksi hukkaan myös siltä kumpppaniltanne, kun olette vain säälistä yhdessä. Viette myös samalla kumppaniltanne mahdollisuuden olla jonkun oikean kanssa.
N-43
Pointti on että teie mieleslestäni hirmuisen väärin molempia kohtaan loppujen lopuksi.
N-43
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyttäjä35319 kirjoitti:
Käyttäjä35319 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen liian kiltti siinä mielessä, että en halua aiheuttaa kenellekään pettymyksiä tai pahaa mieltä. Olen se, joka lainaa tuttaville rahaa vaikka olisin itse rahaton, teen töissä pitkää päivää jotta muut pääsevät kotiin ajoissa, pidän lomani huonoimpiin aikoihin jotta muut voivat lomailla heinäkuussa jne.
Pahin oli varmaan se, että seurustelin 7 vuotta miehen kanssa josta en edes pitänyt, mutta olin liian kiltti sanoakseni että en halua aloittaa suhdetta, enkä suhteen alettua halunnut jättää häntä, koska olisin pahoittanut hänen mielensä. Onneksi hän jätti minut lopulta.
En tiedä mistä tämä käytös oikein kumpuaa, varmaankin siitä että lapsuuden kodissa opetettiin että mielipiteilläni ja haluillani ei ole mitään arvoa, ja kaikki muut ihmiset ovat minua parempia ja arvokkaampia, joten en saa aiheuttaa muille pettymyksiä.
Tiedän että minun pitäisi opetella pitämään puoliani, mutta se on vaikeaa. En ole esim. ikinä elämässäni korottanut ääntä tai huutanut kenellekään, vaikka aihetta olisikin ollut. Ajattelen että minulla ei ole oikeutta pahoittaa toisen mieltä suuttumalla hänelle. Ikää on kohta 50 vuotta, ja elämässäni on mennyt paljon asioita pieleen kiltteyden vuoksi, mutta tuntuu että on liian myöhäistä tehdä asialle mitään.
Sulla meni seitsemän vuotta yhdessä suhteessa, minulla kahdessa suhteessa molemmissa viisi vuotta, vaikka alkoi tuntua toisessa jo kahden kuukauden jälkeen siltä, että se oli virhe ja toista en olisi edes aloittanut, mutta se oli muuten parempi suhde.
Hyvänen aika...tuhlaatte siis muutenkin lyhyestä elämästä noin vain 7-10 v, vähän enemmän asennetta. Ajattelittekö yhtään että ne vuodet menee loppujen lopuksi hukkaan myös siltä kumpppaniltanne, kun olette vain säälistä yhdessä. Viette myös samalla kumppaniltanne mahdollisuuden olla jonkun oikean kanssa.
N-43
Pointti on että teie mieleslestäni hirmuisen väärin molempia kohtaan loppujen lopuksi.
N-43
Väärin ja väärin. Väärin se on itseään kohtaan myös ja itselle on tehty väärin, että jollekin muodostuu sellainen käytös, että joutuu tuollaiseen tilanteeseen ja jotain vastuuta asiasta myös sille toiselle osapuolelle, myös hän voi halutessaan jättää toisen. En jaksa kantaa syyllisyyttä vanhoista väärintekemisistäni, koska se on nimenomaan tehty sillä kuvitelmalla, että tekee oikein toiselle. Omassa tapauksessani kumpikaan vastapuolista ei olisi halunnut tulla jätetyksi eikä halunnut itse jättää, joten parasta oli se, että se selkäranka molempien hyväksi vihdoin löytyi edes toiselta.
Toisaalta, ihan aidosti ja hartiavoimin yritin tehdä suhteista hyvät, koska sekin liittyy ylikiltteyteen. Siedin myös paljon sellaista, mitä paremmin rakentunut ihminen ei olisi sietänyt.
Ei tuo mitään kiltteyttä ole,vaan jonkunsortin sairaus.
Jos tekee asioita,joista seuraa itselle huonoa,alistuu kaikkeen,eikä osaa puolustaa itseään,niin on jokin mielensairaus.
Eihän nyt ole normaalia,jos menet ostamaan euron karkkipussin ja kassalla on 100e maksava lamppu vaikka,niin ostat sen kun on niin kiltti,ettei voi kieltäytyä??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Totta kai se on "sairaus", se olisi selvinnyt, jos olisit lukenut artikkelin.
Käyttäjä35319 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä35319 kirjoitti:
Muutoin palauttaisin hyllyyn, mutta kun se oli lohifilettä (ei väärä tuote, mutta tulin muuten katumapäälle), en palauttanut sillä se oli ollut jo jonkin aikaa ostoskärryssä. Ei ollut vakuumipakattu, mutta eikös aina ole botuliinin riski (onko muuten raasaa lohessa?) Niin en tosiaan palauttanut sen takia kun oli ollut lämpimässä jonkin aikaa, minusta se olisi ollut väärin.
Onko kellään tietoa onko botuliini riski kun ei ole vakuumissa? Tykkäisin syödä raakana ilman suolaa. Tiedän että uunikypsennys kyllä tuhoaa botuliinin.
N-43
Kalatiskiltä voit pyytää, siis palvelutiskiltä, sellaista kalaa jota voi syödä kypsentämättä. Itse pyydän välillä sushia varten. Kaikki kalat eivät sovellu.
Siis tämä oli tavallinen lohifille, ei pakastettu, ei mausteita. Tietääkseni tätä syödään raakana, tehdään graavilohta esimerkiksi. Haluaisin syödä ilman suolausta(suola turvottaa), mutta pelkään että kaikessa raassa kalassa lienee botuliiniriski, sillä botuliinia on vesistöissä?
N-43
Ohis, mut botuliini vaatii hapettomat olosuhteet, eli tulee vain vakuumipakattuun tms. kalaan.
No jos huomaan että on tullut väärä tuote, niin jos hinnassa ei ole paljoa eroa siihen mitä aikoin ostaa, niin en varmaankaan palauta. Mutta ei sillä ole mitään tekemistä kiltteyden kanssa. Olen vain niin laiska, etten varmaankaan tovin kassajonossa seisoneena jaksaisi alkaa säätämään. Jotenkin tosi huono esimerkki "ylikiltteydestä". Kun eihän se että lähtee palauttamaan ostoksen tai jättää sen ostamatta ole mitenkään "ei kilttiä" ketään kohtaan. Mitä ei kilttiä siinä tekee, jos sen ostoksen palauttaa hyllyyn ja käy hakemassa sen mitä alunperin aikoi ostaa? Kun tuossahan tulee vaivaa lähinnä itselle?
Käyttäjä35319 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä35319 kirjoitti:
Muutoin palauttaisin hyllyyn, mutta kun se oli lohifilettä (ei väärä tuote, mutta tulin muuten katumapäälle), en palauttanut sillä se oli ollut jo jonkin aikaa ostoskärryssä. Ei ollut vakuumipakattu, mutta eikös aina ole botuliinin riski (onko muuten raasaa lohessa?) Niin en tosiaan palauttanut sen takia kun oli ollut lämpimässä jonkin aikaa, minusta se olisi ollut väärin.
Onko kellään tietoa onko botuliini riski kun ei ole vakuumissa? Tykkäisin syödä raakana ilman suolaa. Tiedän että uunikypsennys kyllä tuhoaa botuliinin.
N-43
Kalatiskiltä voit pyytää, siis palvelutiskiltä, sellaista kalaa jota voi syödä kypsentämättä. Itse pyydän välillä sushia varten. Kaikki kalat eivät sovellu.
Siis tämä oli tavallinen lohifille, ei pakastettu, ei mausteita. Tietääkseni tätä syödään raakana, tehdään graavilohta esimerkiksi. Haluaisin syödä ilman suolausta(suola turvottaa), mutta pelkään että kaikessa raassa kalassa lienee botuliiniriski, sillä botuliinia on vesistöissä?
N-43
No mitä ihmettä nyt? Ei todellakaan kannata syödä raakaa kalaa vakuumista. Oletko ihan sekaisin?
Siis tämä oli tavallinen lohifille, ei pakastettu, ei mausteita. Tietääkseni tätä syödään raakana, tehdään graavilohta esimerkiksi. Haluaisin syödä ilman suolausta(suola turvottaa), mutta pelkään että kaikessa raassa kalassa lienee botuliiniriski, sillä botuliinia on vesistöissä?
N-43