Haluaisin että mieheni elättäisi minua.
Ja mieheni haluaisi elättää minua.
Silti tunnen jotain syyllisyyttä siitä että eläisin hänen varoillaan?
Miehen työn takia me elämme siis paikassa jossa minulle ei ole töitä, joten jos haluaisin töitä niin minun pitäisi muuttaa tai työmatkat olisivat todella pitkiä. Minä en halua muuttaa, mutta en myöskään halua kuormittaa miestäni taloudellisesti, mies ei halua että muutan ja hän on sanonut ettei minun elättäminen ole hänelle taakka, enemmän ilo ja kunnia-asia. Mutta SILTI.
Kommentit (54)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap. Mieti tilannetta, että miehesi löytää toisen, haluaa erota. Miten elätät itsesi. Jos olet kauan pois työelämästä, sinun on vaikea työllistyä, vaikka muuttaisit isompaan kaupunkiin. Minulle kävi niin. Jäin yhteisestä sopimuksesta kotiin vuosiksi. Mies jätti. Sain tasinkoa sen verran, että pystyin maksamaan takuuvuokran.
En löytänyt työtä, joten ei työeläkettä, vaan KELAN takuueläke 837,59 plus kansaneläke 230 euroa./kk
Vuokra 521,00 -250,- asumistuki.
Toimeentulotukeen en ole oikeutettu.
Eli elän köyhyysrajalla.
Neuvoni naisille, jotka jäävät kotiin turvatkaa tulevaisuutemme.Tuota kokemuksen ääntä kannattaa kuunnella.
No joillekin jää avioerossa enemmän käteen kuin takuuvuokran verran, lisäksi voi olla pääomatuloja.
Vierailija kirjoitti:
En elättäis päivääkään aikuista ihmistä.
Jotenkin käy sääliks sun miestä, että on tollaset vanhanajan roolit vielä päällä ,vaikka eletään 2021 Suomessa.
Aikamoinen risti kannettavakseen.
Vuosiluku vaikuta yhtään mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin haluan tuollaisen miehen.
Se mies löytää uuden ja edessäsi on köyhä tulevaisuus.
Löytyykö muuten tilastoa mistä selviää kuinka monen avioeron toinen osapuoli on kotirouva?
Sehän olis tolle loisijalle ihan oikein.
Et taida tietää mitä loinen tarkoittaa? Jos mies tekee niin omasta halustaan niin ei se mikään loinen ole. Kukaan ole väkisin mihinkään menossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikäs siinä, kunhat ette sitten hae mitään tukia sinun makaamistasi varten.
Muita tukia ei saakkaan kuin liiton rahan tai työmarkkinatuen ja puoliso elättää silti kun toimeentulotukea ei saa asumiseen, veteen, sähköön, terveys ja lääkekustannuksiin. Jos töitä ei ole niin jokaisella on oikeus työttömyyskorvaukseen.
n. 500 eurolla pitää kattaa:
ravintomenot
vaatemenot
vähäiset terveydenhuoltomenot
henkilökohtaisen puhtauden ja kodin puhtauden menot
paikallisliikenteen maksut
puhelimen ja tietoliikenteen käyttö
harrastus- ja virkistystoiminta
Jos saa enemmän työttömyyskorvauksia niin voi osallistua asumiskustannuksiinkin mutta vähintään 500 euroa pitää jäädä omiin perustarpeisiin. Riippuu sitten puolisosta kuinka tarkkaan laskee mutta ei nykyään voi vaatia keneltäkään täydellistä elättämistä.
Kannattaisi kysellä mitä muita mahdollisuuksia työttömälle siellä voisi olla jos ei palkkatöitä löydy.
Tollahan elää yksi ihminen helposti.
Vierailija kirjoitti:
En minä kyllä pitäisi naisena järkevänä sitä, jos puolisoni ainoa tehtävä tässä elämässä olisi olla olemassa minua ja minun tarpeitani varten. En usko että voisin kunnioittaa kumppania, jolla ei ole omaa elämää, kunnianhimoa, työtä, kiinnostuksenkohteita, haluja. Aika käsittämätön ajatus.
Miten niin ainoa tehtävä? Kuka sellaisesta on puhunut?
Monet varoittelevat, että mitäs sitten jos ero tulee tai mies kuolee onnettomuudessa jne.
No, jos näin käy, sitten kuviot muuttuvat. Kyllä sitä jotenkin jatkossakin pärjää. Mulla ainakin on tärkeämpiäkin asioita kuin ainainen huoli jostain mahdollisista tulevista skenaarioista. Parempi elää vähän rennommalla asenteella, niin elämänlaatu on paljon parempi.
Ap:n tilanteessa antaisin mieheni elättää itseni ilman mitään tunnontuskia.
Mies
Vierailija kirjoitti:
No mitäpä jos sille elättäjälle tapahtuu jotain? Miten karttuu oma eläkkeeksi? Onko varallisuutta niin paljon että voi käyttää elannoksi? Jos ei voi mennä töihin, niin sitten ei voi. Mutta elämä voi yllättää monella tapaa. Valitset niin tai näin, voi tulla eteen jotain mikä kaataa kaiken.
Mielestäni siinä ei ole mitään pahaa, jos miehesi elättäisi sinua. Ota kaikki ilo irti! Harva kävisi töissä, ellei siitä saadun elannon turvin olisi pakko. Toisaalta olen samaa mieltä siitä, että on järkevää varautua myös siihen, että ei edes eron vaan esimerkiksi kuolen takia elantosi lakkaa. Miten toimit silloin? Kannattaa myös ehdottomasti pitää huoli, että mies säästää myös eläkettäsi varten. Melko huimat tulot pitäisi olla, että se onnistuisi, mutta jos onnistuu, niin anna palaa.
Maaseudulla ja muuallakin on varmaan paljon työttömiä ja perheen takia ei voi lähteä työn perään. Silloin pitää keksiä jotain muita harrastuksia vaikkapa alkaa kasvattamaan omaa ruokaa. Talvella sitten jotain muuta hyödyllistä ja voi kysellä mitä vapaaehtoistöitä on mahdollista työttömyyskorvauksella tehdä jos ei omissa harrastuksissa ja kodinhoidossa ole tarpeeksi tai seinät alkavat kaatua päälle sillä pitäisi olla jotain kodin ulkopuolisiakin juttuja. Osa opiskelee sillä työttömyyskorvauksella vaikka omaksi iloksi jollei se mihinkään johda ja eihän sitä etukäteen voi tietää vaikka siitä jotain työtäkin poikisi tulevaisuudessa vaikkei ihan heti.
Harvassa rikkaita elättäjiä mutta pakkohan se on pärjätä työttömyyskorvauksella jos töitä ei ole ja se tienaava, elättävä puolisokin voi joutua työttömäksi jos vaikkapa sairastuu.
Kyllä minuakin laiskuus houkuttaa. Mutta omanarvontuntoni ei salli. Jos jäisin muiden armoille, olisin aina koko elämäni muiden armoilla ja armopaloista riippuvainen, eikä se sovi minulle. Omat rahat, omat päätökset. :) Taloudellinen itsenäisyys on minulle tärkeitä, en suostuisi anelemaan mieheltä tai miehen kuoltua sossusta tai muusta instanssista rahaa elämuseen. Rakkauskin voi loppua, mutta omat tulot ei ja ansaittunakin on jo mukavasti, jos vaikka tulisin työkyvyttömäksi.
Jotkut täällä ovat sanoneet että mua rassaa tässä asiassa muiden ihmisten mielipiteet. En itse koe että asia olisi niin. Sillä jos asuisimme miehen kanssa jossain maassa jossa olisi enemmän sääntö kuin poikkeus se että mies elättää, niin olis mulla siltikin vähän vaikea olla sujut sen järjestelyn kanssa. Oon myös elämässä jonkin verran tehnyt asioita vasten valtavirtaa ettei siinä. Lähinnä mietin sitä että se on aika moinen luottamuksen ja rakkaudenosoitus puolin ja toisin jos lähtisi tähän järjestelyyn. Ja se ok ehkä tässä jännittävintä.
Mitä jos mies jättää jossain vaiheessa? eläkekertymäsi ainakin ottaa hittiä, entä paluu työelämään monen vuoden jälkeen, onnistuuko alallasi?
Mä tein näin (ulkomailla asuttiin, sikäläinen mies, maassa on Suomea tavallisempaa että nainen voi olla kotivaimona). Sitten alkoi sanelu miehen taholta, varsinkin silloin kuin oltiin eri mieltä rahankäytöstä niin hän sanoi riitatilanteissa, että hänen rahat hänen päätös.
Siis mies oli tosi kiltti, tuollainen tuli ihan puskista. Ero tuli. Nyt jälkeenpäin mietin, että vähän turhaan suutuin koska hänen rahathan ne kyllä oli eli en olisi voinut vaatia 50 % äänioikeutta. Mutta ei sillä, ero ei kyllä harmita... nyt tyytyväinen omaan työhöni ja uraani Suomessa taas.
Sehän olis tolle loisijalle ihan oikein.