Haluaisin että mieheni elättäisi minua.
Ja mieheni haluaisi elättää minua.
Silti tunnen jotain syyllisyyttä siitä että eläisin hänen varoillaan?
Miehen työn takia me elämme siis paikassa jossa minulle ei ole töitä, joten jos haluaisin töitä niin minun pitäisi muuttaa tai työmatkat olisivat todella pitkiä. Minä en halua muuttaa, mutta en myöskään halua kuormittaa miestäni taloudellisesti, mies ei halua että muutan ja hän on sanonut ettei minun elättäminen ole hänelle taakka, enemmän ilo ja kunnia-asia. Mutta SILTI.
Kommentit (54)
kotirouvana olo on normaalia keski-euroopassa
No mitä sinä itse haluat tehdä elämälläsi, pidemmälläkin tähtäimellä? Miten vietät mielekästä elämää ilmeisesti jossain perähikiällä? Mitä sinulle jää käteen siinä vaiheessa, kun/jos miestä alkaakin risoa aikuisen ihmisen elättäminen tai jättää sinut muuten? Miten sinä osallistut tämän yhteiskunnan pyörittämiseen muuten kuin pesemällä miehesi sukkia?
Tosta sun aloituksesta paistaa kilometrin päähän, että pelkäät, miten muut ihmiset suhtautuu, jos elät miehes siivellä.
Mieti nyt ainakin hyvä ihminen eläkevuosiasi ja eläkekertymääsi. Tuolla menolla olet ruokajonossa muiden eläkekäisköyhien naisten kanssa. Järki käteen ja töihin siitä! Miehesi ei tarvitse seuraneitiä kotiin jos on aikuinen ihminen.
No meillä mies elättää, kun on työkomennuksilla ulkomailla ja kuljen matkassa. Opiskelen samalla kieliä. Olen aloitellut hiljaksiin tehdä käännöstöitä, kun ihan elätettävänä vieraassa maassa on etenkin korona-aikaan melko tylsää. Kun paikat on kiinni, ei pääse tutustumaan museoihin, taidenäyttelyihin, konsertteihin eikä ihmisiin. Olis ihan kiva kuulua johonkin työyhteisöön tai harrastaa jotain. En näe tässä mitään pahaa. Olis mahdotonta tai ainakin kurjaa pysyä naimisissa ihmisen kanssa, joka on aina pois. Näin on parempi. Olen saanut myös tilaisuuden tutustua eri kulttuureihin ja avartamaan maailmankatsomustani.
Vierailija kirjoitti:
kotirouvana olo on normaalia keski-euroopassa
Näitä kotirouvia tuntevana en kyllä suosittele siihen rooliin jäämistä kenellekään. Päätösvalta monissa asioissa tuppaa olemaan sen käsissä, jonka palkkapussista elämä rahoitetaan. Mutta jos maisemat näyttää mukavilta miehen tossun alta katsottuna niin eihän siinä sitten mitään.
Minäkin haluan tuollaisen miehen.
Mikäs siinä jos se molemmille sopii. Eihän siinä ole muuta ongelmaa kuin elämän arvaamattomuus. Jos on pitkään kotona ja sattuu niin että jää leskeksi niin voi olla vaikea saada töitä. Oma eläke jää pieneksi. Sitten jos on varallisuutta niin ei ongelmaa. Kyllä minä saisin aikani kulumaan ilman työtä tai lapsiakin. Ap voisi alkaa blogistiksi, jotain filtteröityä hölynpölyä ala sieppi niin siitä voisi jotain saada.
Vierailija kirjoitti:
No meillä mies elättää, kun on työkomennuksilla ulkomailla ja kuljen matkassa. Opiskelen samalla kieliä. Olen aloitellut hiljaksiin tehdä käännöstöitä, kun ihan elätettävänä vieraassa maassa on etenkin korona-aikaan melko tylsää. Kun paikat on kiinni, ei pääse tutustumaan museoihin, taidenäyttelyihin, konsertteihin eikä ihmisiin. Olis ihan kiva kuulua johonkin työyhteisöön tai harrastaa jotain. En näe tässä mitään pahaa. Olis mahdotonta tai ainakin kurjaa pysyä naimisissa ihmisen kanssa, joka on aina pois. Näin on parempi. Olen saanut myös tilaisuuden tutustua eri kulttuureihin ja avartamaan maailmankatsomustani.
Toivon todella, että osaat miettiä taloudellista asemaasi pidemmällä tähtäimellä. Itse en tilanteessasi osannut sitä miettiä ja olen kironnut tätä jälkeenpäin useaan otteeseen. Olisinps ollut fiksumpi.
Ap. Mieti tilannetta, että miehesi löytää toisen, haluaa erota. Miten elätät itsesi. Jos olet kauan pois työelämästä, sinun on vaikea työllistyä, vaikka muuttaisit isompaan kaupunkiin. Minulle kävi niin. Jäin yhteisestä sopimuksesta kotiin vuosiksi. Mies jätti. Sain tasinkoa sen verran, että pystyin maksamaan takuuvuokran.
En löytänyt työtä, joten ei työeläkettä, vaan KELAN takuueläke 837,59 plus kansaneläke 230 euroa./kk
Vuokra 521,00 -250,- asumistuki.
Toimeentulotukeen en ole oikeutettu.
Eli elän köyhyysrajalla.
Neuvoni naisille, jotka jäävät kotiin turvatkaa tulevaisuutemme.
Vierailija kirjoitti:
Ap. Mieti tilannetta, että miehesi löytää toisen, haluaa erota. Miten elätät itsesi. Jos olet kauan pois työelämästä, sinun on vaikea työllistyä, vaikka muuttaisit isompaan kaupunkiin. Minulle kävi niin. Jäin yhteisestä sopimuksesta kotiin vuosiksi. Mies jätti. Sain tasinkoa sen verran, että pystyin maksamaan takuuvuokran.
En löytänyt työtä, joten ei työeläkettä, vaan KELAN takuueläke 837,59 plus kansaneläke 230 euroa./kk
Vuokra 521,00 -250,- asumistuki.
Toimeentulotukeen en ole oikeutettu.
Eli elän köyhyysrajalla.
Neuvoni naisille, jotka jäävät kotiin turvatkaa tulevaisuutemme.
Tuota kokemuksen ääntä kannattaa kuunnella.
Vierailija kirjoitti:
Minäkin haluan tuollaisen miehen.
Se mies löytää uuden ja edessäsi on köyhä tulevaisuus.
Löytyykö muuten tilastoa mistä selviää kuinka monen avioeron toinen osapuoli on kotirouva?
Ihan ok kuvio jos nainen hoitaa kodin ja lapset.
Jos ei ole lapsia, niin naisen pitäisi tehdä laadukasta taidetta tms jotta häntä viitsisi elättää. Tai olla todella poikkeuksellisen hyvä kokki ja rakastajatar.
Vierailija kirjoitti:
Ihan ok kuvio jos nainen hoitaa kodin ja lapset.
Jos ei ole lapsia, niin naisen pitäisi tehdä laadukasta taidetta tms jotta häntä viitsisi elättää. Tai olla todella poikkeuksellisen hyvä kokki ja rakastajatar.
Avioliitto on siis palvelujen hankkimista rahalla? I see.
Vierailija kirjoitti:
Mikäs siinä, kunhat ette sitten hae mitään tukia sinun makaamistasi varten.
Muita tukia ei saakkaan kuin liiton rahan tai työmarkkinatuen ja puoliso elättää silti kun toimeentulotukea ei saa asumiseen, veteen, sähköön, terveys ja lääkekustannuksiin. Jos töitä ei ole niin jokaisella on oikeus työttömyyskorvaukseen.
n. 500 eurolla pitää kattaa:
ravintomenot
vaatemenot
vähäiset terveydenhuoltomenot
henkilökohtaisen puhtauden ja kodin puhtauden menot
paikallisliikenteen maksut
puhelimen ja tietoliikenteen käyttö
harrastus- ja virkistystoiminta
Jos saa enemmän työttömyyskorvauksia niin voi osallistua asumiskustannuksiinkin mutta vähintään 500 euroa pitää jäädä omiin perustarpeisiin. Riippuu sitten puolisosta kuinka tarkkaan laskee mutta ei nykyään voi vaatia keneltäkään täydellistä elättämistä.
Kannattaisi kysellä mitä muita mahdollisuuksia työttömälle siellä voisi olla jos ei palkkatöitä löydy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin haluan tuollaisen miehen.
Se mies löytää uuden ja edessäsi on köyhä tulevaisuus.
Löytyykö muuten tilastoa mistä selviää kuinka monen avioeron toinen osapuoli on kotirouva?
Jokainen mies voi löytää uuden ja raha-asiat voi suunnitella niin ettei jää tyhjän päälle 🤦♀️
En minä kyllä pitäisi naisena järkevänä sitä, jos puolisoni ainoa tehtävä tässä elämässä olisi olla olemassa minua ja minun tarpeitani varten. En usko että voisin kunnioittaa kumppania, jolla ei ole omaa elämää, kunnianhimoa, työtä, kiinnostuksenkohteita, haluja. Aika käsittämätön ajatus.
En elättäis päivääkään aikuista ihmistä.
Jotenkin käy sääliks sun miestä, että on tollaset vanhanajan roolit vielä päällä ,vaikka eletään 2021 Suomessa.
Aikamoinen risti kannettavakseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan ok kuvio jos nainen hoitaa kodin ja lapset.
Jos ei ole lapsia, niin naisen pitäisi tehdä laadukasta taidetta tms jotta häntä viitsisi elättää. Tai olla todella poikkeuksellisen hyvä kokki ja rakastajatar.
Avioliitto on siis palvelujen hankkimista rahalla? I see.
Ei, vaan vuorovaikutusta. Molemmat saavat ja antavat.
No olisi jotain ilta tai yötöitä, mutta mies ei haluaisi että menisin niihin. Eihän me nähtäisi sitten kuin aamulla ja viikonloppuisin