Korona - nuorten vai isovanhempien uhrautuminen?
Nuorilta on vaadittu käytännössä kaikesta elämisen arvoisesta elämästä luopumista nyt vuoden verran, vaikka esim. yksikään nuori ei Suomessa ole koronaan kuollut. Miksi näin päin? Nuoret ovat keskimäärin virkeämpiä ja aktiivisempia, heillä on enemmän asioita tekemättä kuin vanhuksilla, jotka oikeasti ovat vaarassa koronan takia. Nuoret joutuvat luopumaan kaikesta, osa heistä sairastuu psyykkisesti ja jopa riistää henkensä menettäen vuosikymmeniä arvokasta elämää, kun vanhuksille näillä koronatoimilla voitetaan vuosi tai pari lisäaikaa hirveällä hinnalla. Useimmiten kuolleilla on jo ollut terveydentila niin hauras, että mikä tahansa pieni tauti olisi voinut olla se viimeinen niitti.
Miksei ole hyväksyttävää uhrata isovanhempiaan? Jos nuoret vain eläisivät täyttä elämää kuten ennenkin ja virus leviäisi vapaasti, voisi se tosiaan tarttua myös nuorten isovanhempiin, joille korona kenties olisi kohtalokas, mutta kuinka moni näistä isovanhemmistakaan olisi niin sydämetön, ettei uhrautuisi nuoren jälkeläisensä puolesta? Miksi uhraukset menevät näin päin - nuoret jättävät kaiken ja erakoituvat isovanhempien puolesta sen sijaan että isovanhemmat uhrautuisivat?
Kommentit (2)
Monissa muinaisissa korkeakulttuureissa oli tapana uhrata lapsia ja nuoria, esim. inkat (ja varmaan myös atzteekit, en nyt ole ihan varma tästä) ja vanhuksia arvostettiin päälliköinä ja muina viisaina. Näin on myös nyt, vaikka se ei kivalta tunnukaan. Lohdutuksena voin kuitenkin sanoa, että satojen vuosien kuluttua elävä jälkipolvi lukee ja arvostaa näitä uhrauksia kaivellessaan temppeliraunioitamme.
Nuoret voivat oikein hyvin uhrautua isovanhempiensa puolesta niin, että elävät vuoden pari näin. Normaalielämää ehtii sitten myöhemminkin.
Ja voi korona-aikaa käyttää hyödyksikin eikä keskittyä vain huonoihin puoliin, ehtii tehdä paljon sellaista, mitä ei yleensä sosiaalisilta tapahtumilta tule tehtyä.