Toiveena sektio - miehen mielestä ei ole ”oikea” synnytys
Ystävä haluaisi kovasti synnyttää suunnitellulla sektiolla, ensimmäisen synnytyksensä vuoksi joka oli todella pitkä ja tuskallinen. Lapsen isän mielestä tämä ei kuitenkaan ole ns oikea synnytys, ja ilmaisi pettymyksensä tähän toiveeseen.
Siis mitä ihmettä. Mitä itse tekisitte tässä tilanteessa?
Ylireagoinko jos itse miettisin omalle kohdalle tuota, ja suunnittelisin jo melkeinpä miehen jättämistä, jos kontrolli alkaa jo nyt..
Kommentit (50)
Vierailija kirjoitti:
Voi kyynel, vatvo tätä seuraavt 20v, jooko?
Noustu väärällä jalalla? :D
Vierailija kirjoitti:
Ei sektio ole mikään "kivuton synnytys". Kaikkea muuta.
Ei mulla. Mun molemmat lapset ovat syntyneet sektiolla. Syy molemmissa lääketieteellinen. En voi sanoa, että olisi ollut mitenkään erityisen kivulias toimenpide, eikä toipuminenkaan ollut tuskallinen. Paljon pahempaa on ollut esim olkapään meno sijoiltaan.
Jos olisin ap:n ystävä, ottaisin ensin eron moisesta "miehestä" ja sitten sektion.
Niin sehän on leikkaus, jonka suorittaa lääkäri. Sinä vain makaat pöydällä.
Aiheen ohi, mutta huolestuttavaa, miten huono luetun ymmärtäminen ihmisillä on...
Vierailija kirjoitti:
Mikä hinku siihen sektioon on nykyään?
Minun puolestani tehköön mitä haluaa, mutta ei se normaalia ole ottaa automaattisesti sitä kautta. Puistattaa ajatuskin.
Jos ensimmäinen synnytys on vaikea, niin sektion toivominen on ihan luonnollista.
Vierailija kirjoitti:
Aiheen ohi, mutta huolestuttavaa, miten huono luetun ymmärtäminen ihmisillä on...
Tämä! Pistää kyllä itsekin silmään
Vierailija kirjoitti:
Ei sektio ole mikään "kivuton synnytys". Kaikkea muuta.
Siinä vaiheessa ei tarvitse enää olla huolissaan lapsesta. Kipu hoituu kipulääkkeillä.
Monesti käy mielessä, että kun syntyvyys on matalalla, niin eikö jokainen voisi halutessaan saada sen sektion? Ymmärrän, että se ei ole mikään pieni toimenpide, mutta kuitenkin.
T. vapaaehtoisesti lapseton
Vierailija kirjoitti:
Toisessa synnytyksessä römpsästä tulee törsö ja nainen ei halua sitä.
Ei kaikilla. Tiesitkö muuten, että naisetkin on eri kokoisia sieltä yhdestä paikasta? Siksi kaikki miehet ei naiselle sovi.
Mies voi pitää turpansa kiinni, huolehtikoot omista palleistaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisessa synnytyksessä römpsästä tulee törsö ja nainen ei halua sitä.
Ei kaikilla. Tiesitkö muuten, että naisetkin on eri kokoisia sieltä yhdestä paikasta? Siksi kaikki miehet ei naiselle sovi.
No jaa, kaikista mahtuu vauva ulos, mutta keltään ei sormenpaksuinen tamponi tipahda ulos.
Ihan kuten se pili kutistuu erektion jälkeen ennalleen, kutistuu naisen värkkikin synnytyksen jälkeen. Vai mistä aattelitte kymmenlapsisia perheitä kehittyvän?
Ällöttäviä ja jopa tyhmiä olette.
Ja hei, minimunamies ei ole kellekään sopiva.
Toinen synnytys yleensä helpompi joten ite menisin ehdottomasti alatie-synnytykseen. Lisäksi en haluaisi epiduraalia vaan miedot pubendaali- ja kohdunkaulan-puudutukset. Ne ei sattuneet yhtään ja toimi hyvin. Epiduraalipuudutus suunnitellussa sektiossa pannaan kylmiltään ilman suun kautta otettuja kipulääkkeitä, lihakseen pistettävää kipulääkettä ja ilokaasua (mitkä on pohjalla ennen mitään puudutuksia alatie-synnytyksessä), joten se varmasti sattuu ihan saatanasti!
Siispä ite menen sektioon vaan "jalat edellä" vaikka eka alatie-synnyrtkseni olikin kova kokemus, ja lopulta olikin hätätilanne, vauva jäi hartioista jumiin. Siitä kuitenki selvittiin.
Sitten kun mies synnyttää, hän on valmis tekemään sen just niin kuin haluaa. Siihen asti, mies on hyvä ja pitää suunsa supussa ja käytöksen kauniina jos on löytänyt naisen joka haluaa tehdä hänelle jälkikasvua yhtään millään tavalla.
Eihän koko synnytys-saliin päässyt ennenkuin oli kaikki muut kipulääkkeet paitsi puudutus ja ilokaasu käytetty. Eli suun kautta ja lihakseen. Kun ne ei enää tepsineet, vasta sitte pääsin synnytys-saliin.
Käyttäjä3758 kirjoitti:
Toinen synnytys yleensä helpompi joten ite menisin ehdottomasti alatie-synnytykseen. Lisäksi en haluaisi epiduraalia vaan miedot pubendaali- ja kohdunkaulan-puudutukset. Ne ei sattuneet yhtään ja toimi hyvin. Epiduraalipuudutus suunnitellussa sektiossa pannaan kylmiltään ilman suun kautta otettuja kipulääkkeitä, lihakseen pistettävää kipulääkettä ja ilokaasua (mitkä on pohjalla ennen mitään puudutuksia alatie-synnytyksessä), joten se varmasti sattuu ihan saatanasti!
Siispä ite menen sektioon vaan "jalat edellä" vaikka eka alatie-synnyrtkseni olikin kova kokemus, ja lopulta olikin hätätilanne, vauva jäi hartioista jumiin. Siitä kuitenki selvittiin.
Ei epiduraalin laittaminen niin kauheaa ole mitä luulet.
Vierailija kirjoitti:
Voi kyynel, vatvo tätä seuraavt 20v, jooko?
Joo, sovitaan niin. - ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kyynel, vatvo tätä seuraavt 20v, jooko?
Noustu väärällä jalalla? :D
Känkkäränkkä!
Jaa, kyllä mun toisessa synnytyksessä supistukset olivat niin rajuja, etten ponnistusvaiheessa joutunut ponnistamaan kertaakaan. Kätilö vaan huusi, että älä ponnista, vaikken edes ponnistanut, vaan supistus työnsi lapsen ulos.
Siis synnytinkö toisen lapseni vai en mielestäsi, vaikka kyseessä oli luomualatiesynnytys ilman kivunlievitystä tai imukuppeja?