Lue keskustelun säännöt.
Onko tällä suhteella tulevaisuutta?
16.03.2021 |
Olen avioeroni jälkeen seurustellut nyt lähes vuoden miehen kanssa. Alkuun mies oli kiinnostuneempi osapuoli. Hän halusi viettää kaiken ajan yhdessä, kun taas minä lämpenin hitaammin. Mies puhui vielä vuoden vaihteessa yhteisestä tulevaisuudesta ja naimisiinmenosta tulevaisuudessa.
Viime kuukausina olen huomannut, että meillä on mennyt huonommin. Mies vaikuttaa tylsistyneeltä - en tiedä mihin. Meihin, minuun - vai tähän korona-arkeen? Itse asiassa uskon, että mies ei tunnista, että tylsistyminen liittyy siihen, että hänen elämänpiirinsä on kavennut ja istuminen etätöissä yksin pienessä asunnossa ahdistaa. Hän on myös ärtynyt, koska hän on suhteemme aikana lihonut muutaman kilon, ja on lähes pakkomielteisesti treenaamassa ja laihduttamassa tiukalla dieetillä.
Asumme erikseen, ja tapaamme minun lapsettomalla viikollamme ehkä 4-5 päivänä ja muutaman kerran niillä viikoilla kun lapset ovat minulla. Minusta kahden työssäkäyvän elämäksi tämä on ollut ihan hyvää. Arkena laitetaan ehkä ruokaa, käydään ehkä kävelyllä ja katsotaan telkkaria. Viikonloppuisin käydään paljon pidemmillä vaelluksilla luonnossa tai päiväretkillä toisissa kaupungeissa. Käytiin joskus myös illallisilla ravintoloissa, ennen kuin menivät kiinni.
Nyt mies on ollut ärtynyt, kiinnittää minuun vähemmän huomiota ja ilmeisesti kaikki mitä teen ärsyttää. Vielä pari viikkoa sitten hän hehkutti kavereilleen, että olen hänelle se oikea, ja kuinka hienoa on, että hän tulee lasteni kanssa hyvin juttuun. Lapseni pitävät miehestä kovasti, mikä ei ollut tilanne hänen edellisessä suhteessaan. Nyt sitten hän ei jaksa tavata minua lapsiviikolla, koska lasten kiinnostus häntä kohtaan jotenkin rasittaa häntä. Hän on todella herkkä suuttumaan, ja on jokaisessa riidassa kävelemässä ulos, ja sanoo, että parempi, ettei nähdä pariin päivään. Viimeksi hän loukkaantui verisesti, kun ex-heilani yhtäkkiä alkoi lähetellä viestejä, vaikka kerroin, että blokkasin hänet enkä vastaa.
Jotenkin kaikki tylsyys on minun vikaani kun en keksi arkena hänen kanssaan muuta kuin kotona olemista - mitä ihmettä sitä voi keksiä koronasulun aikana? Kuulemma hän on aktiivinen ja haluaisi lenkkeillä enemmän. Kun mennään lenkille, niin hän on se, joka haluaa kääntyä kotiin ensin.
Viimeksi viikonloppuna puhuttiin, ja kysyin, haluaako olla kanssani. Kuulemma ehdottomasti haluaa. Silti taas taitaa mennä tämä viikko ilman tapaamista - lapset ovat luonani, joten hän ei ilmeisesti jaksa siksi tavata. Tai sitten syy on minussa.
Minulla ei ole suhteessa muuta "moitittavaa" kuin se, että tunnen, että olen aina prioriteettilistalla viimeisenä. Tai tällä viikolla ei voi tavata monena päivänä, koska "mahdollisesti" tapaa aikuisia poikiaan, eikä tiedä milloin, kun se riippuu heidän aikatauluistaan.
Uutta naista en usko olevan kuvioissa. Ja mies on pikemminkin aina sanonut, että ei voi uskoa onneaan, että löysi kaltaiseni naisen. Että olen "out of his league",. Luulen, että kaikki alkoi siitä, kun keskustelimme vuoden alussa siitä, tulemmeko koskaan muuttamaan yhteen. Ja vaikutti siltä, että miehellä oli monenlaisia tekosyitä sille, että ei voi ainakaan lähivuosina muuttaa yhteen. Olen viime aikoina jättänyt tuon puheenaiheen, ja ajatellut, että aika ei ole vielä kypsä keskustella asiasta. Mietin, että tuleeko tästä mitään vai pitäisikö vaan lähteä. Annanko vaan tilaa, enkä tee siitä numeroa? Keskustelut mies kääntää ja kokee riidaksi, eli niitä ei voi ainakaan juuri nyt käydä.
Kommentit (29)
Ja vähän tota suuttumisherkkyyttä ja vähäistä kiinnostusta lapsiin pidän arveluttavana
T. Keittiöparisuhdeterapeutti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos haluutte liian eri asioita niin ehkä sit ei kantsi jatkaa
Juuri tuon takia ei koskaan pitäisi hätiköidä yhteen muuttamisen kanssa.
Ette ole olleet yhdessä vielä vuottakaan ja ilmeisesti avioerostasi oli lyhyt aika, kun tapasitte. Kuitenkin hän viettää jo aikaa myös lastesi kanssa. Ja sinun suurin huolesi on, että miesparka ei halua tavata sinua lapsiviikoillasi.
Eikö sinua kiinnosta lastesi hyvinvointi ollenkaan? Mitäpä jos keskittyisit nyt antamaan heille aikaasi silloin, kun he ovat luonasi.
Miksi naiset aina menee tuohon samaan halpaan. Itse yritetään mielyttää toista mielin määrin vaikka mies ei tee samaa. Vingutaan kun ei olla listan ykkösenä. Tee itsestäsi ykkönen. Älä anna hänelle huomiota keskity itseesi. Yhtäkään ihmisistä ei voi tässä maailmassa mielyttää siinä epäonnistuu aina.
Vierailija kirjoitti:
Juuri tuon takia ei koskaan pitäisi hätiköidä yhteen muuttamisen kanssa.
Ette ole olleet yhdessä vielä vuottakaan ja ilmeisesti avioerostasi oli lyhyt aika, kun tapasitte. Kuitenkin hän viettää jo aikaa myös lastesi kanssa. Ja sinun suurin huolesi on, että miesparka ei halua tavata sinua lapsiviikoillasi.
Eikö sinua kiinnosta lastesi hyvinvointi ollenkaan? Mitäpä jos keskittyisit nyt antamaan heille aikaasi silloin, kun he ovat luonasi.
Millä lailla hän on "miesparka"? Millä tavalla hän "kärsii" siitä, että omasta tahdostaan tapaa muutaman tunnin viikossa kahta suloista, hauskaa ja hyvin helppoluonteista lasta? Hän itse on halunnut tavata lapset ja tulla meidän menoihimme mukaan. En ole pakottanut, vaan minä odotin puoli vuotta kunnes he tapasivat, aika pitkään mies oli jo asiaa ehdottanut. Siihen asti, kun olimme puhuneet, että suhde on vakava.
Lapsille miehen tapaaminen on tehnyt ainoastaan hyvää. Kyselevät hänen peräänsä, jos ei käy. Ihan tarpeeksi, ja lasten mielestä liikaakin, ehdimme viettää aikaa keskenämme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi naiset aina menee tuohon samaan halpaan. Itse yritetään mielyttää toista mielin määrin vaikka mies ei tee samaa. Vingutaan kun ei olla listan ykkösenä. Tee itsestäsi ykkönen. Älä anna hänelle huomiota keskity itseesi. Yhtäkään ihmisistä ei voi tässä maailmassa mielyttää siinä epäonnistuu aina.
Anna sitten se tuhannen taalan neuvo, miten teen itseäni sen ykkösen? Kyllä, voin alkaa pelata, enkä antaa hänelle huomiota. Mutta näin nelikymppisenä sitä jo toivoisi, että voisi olla suhteessa aidosti, ilman pelejä.
Miehen edellinen kumppani petti, käytti taloudellisesti hyväksi ja lopulta heitti ulos kun koki, etteivät tule tarpeeksi lasten kanssa toimeen. Minä olen sellainen nainen, jonka hän kuulemma haluaa: rehellisen, uskollisen ja luonteeltaan kiltin. En ole mikään turha tossukka tai seinäruusu muutenkaan. Olen älykäs ja hauska, kauniskin. Hyvä työ ja palkka. Kaunis koti. Mutta ei riitä.
Noin kauan seurustelua ja pitkiä taukoja. Se mies ei tiedä mitä haluaa / ei ole oikeita tunteita sinua kohtaan. Suusta voi tulla millaisia sanoja tahansa.
Saa välillä seksiä joka on se ainoa asia.
Kuinka kauan sinä haluat tälläistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taas tuo provoilija. Aina sama lopetus, lähdenkö liitosta vai en.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko teillä seksiä? Ei se pelkkä tv:n katsominen varmaan oikein riitä arki-iltoina, varsinkaan noin tuoreessa suhteessa.
Anna miehen panna sinua perseeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä seksiä? Ei se pelkkä tv:n katsominen varmaan oikein riitä arki-iltoina, varsinkaan noin tuoreessa suhteessa.
On. Se ei ole muuttunut.
Vierailija kirjoitti:
Taas tuo provoilija. Aina sama lopetus, lähdenkö liitosta vai en.
Mitä provoa tässä oli?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa siltä, että miehellä on jotakin omia ongelmia ja projisoi ne sinuun ja suhteeseenne. Korona-aika kyllä kyllästyttää ja saa saamattomaksi ja äreäksi. Mutta aikuisena nämä tunteet pitäisi osata tunnistaa eikä kääntää niitä muihin. Ainakin mieheltä olisi reilua kertoa, että mikä mättää ja ottaa vastuu tunteistaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri tuon takia ei koskaan pitäisi hätiköidä yhteen muuttamisen kanssa.
Ette ole olleet yhdessä vielä vuottakaan ja ilmeisesti avioerostasi oli lyhyt aika, kun tapasitte. Kuitenkin hän viettää jo aikaa myös lastesi kanssa. Ja sinun suurin huolesi on, että miesparka ei halua tavata sinua lapsiviikoillasi.
Eikö sinua kiinnosta lastesi hyvinvointi ollenkaan? Mitäpä jos keskittyisit nyt antamaan heille aikaasi silloin, kun he ovat luonasi.
Millä lailla hän on "miesparka"? Millä tavalla hän "kärsii" siitä, että omasta tahdostaan tapaa muutaman tunnin viikossa kahta suloista, hauskaa ja hyvin helppoluonteista lasta? Hän itse on halunnut tavata lapset ja tulla meidän menoihimme mukaan. En ole pakottanut, vaan minä odotin puoli vuotta kunnes he tapasivat, aika pitkään mies oli jo asiaa ehdottanut. Siihen asti, kun olimme puhuneet, että suhde on vakava.
Lapsille miehen tapaaminen on tehnyt ainoastaan hyvää. Kyselevät hänen peräänsä, jos ei käy. Ihan tarpeeksi, ja lasten mielestä liikaakin, ehdimme viettää aikaa keskenämme.
Se miesparka oli sarkasmia.
Että oikein puoli vuotta odotit ennen kuin toit miehen mukaan lastesi elämään.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä, että miehellä on jotakin omia ongelmia ja projisoi ne sinuun ja suhteeseenne. Korona-aika kyllä kyllästyttää ja saa saamattomaksi ja äreäksi. Mutta aikuisena nämä tunteet pitäisi osata tunnistaa eikä kääntää niitä muihin. Ainakin mieheltä olisi reilua kertoa, että mikä mättää ja ottaa vastuu tunteistaan.
Olen yrittänyt sanoa, että on ok, jos on välillä huono fiilis, jos vaan tietäisin, mistä se johtuu.
Silloin hän yleensä kertoo syyksi jonkun naurettavan pienen konkreettisen asian. Tyyliin: "Tulin hakemaan sinua, mutta jouduin odottamaan, kun maksoit sitä laskua verkossa". Tai: "Kun tultiin meille, niin olisin heti halunnut alkaa katsoa leffaa, mutta sanoit, että ei vielä ja selasit puhelinta". On ihan selvää, että todellinen ärtymys tulee muualta kuin näin pienistä asioista. En tiedä peittääkö hän oikean syyn vai eikö vaan itse tunnista omia tunteitaan ja mistä ne johtuvat.
Viikonloppuna sanoin hänelle, että aika monella on nyt vähän tylsää, kun ei koronan vuoksi pääse esim. jääkiekkopeleihin, treenaamaan, matkustamaan, ravintoloihin, työpaikalle. Mutta että ei kai tämä hiljaiselo nyt hetkellisesti niin pahaa ole? Ja jotenkin tuntuu, että arjenkin pitäisi koko ajan olla jotain erityisen jännää - mutta sitten kun kysyn, mitä hän haluaisi tehdä, niin hän vastaa: mennä keilaamaan, lätkämatsiin, kyläilemään kavereille, juosta maratonin. No juuri tänä iltana emme tuota voi sattuneesta syystä tehdä. Ja eihän tämä "tylsyys" kai minun vikani ole. Viime keväänä, juuri ennen tapaamistamme, mies oli kuulemma todella yksinäinen ilman parisuhdetta ja kun ketään ei saanut tavata. Nyt tuntuu, että hän ei osaa arvostaa sitä mitä meillä on, kun hänellä nyt se tavoittelemansa on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri tuon takia ei koskaan pitäisi hätiköidä yhteen muuttamisen kanssa.
Ette ole olleet yhdessä vielä vuottakaan ja ilmeisesti avioerostasi oli lyhyt aika, kun tapasitte. Kuitenkin hän viettää jo aikaa myös lastesi kanssa. Ja sinun suurin huolesi on, että miesparka ei halua tavata sinua lapsiviikoillasi.
Eikö sinua kiinnosta lastesi hyvinvointi ollenkaan? Mitäpä jos keskittyisit nyt antamaan heille aikaasi silloin, kun he ovat luonasi.
Millä lailla hän on "miesparka"? Millä tavalla hän "kärsii" siitä, että omasta tahdostaan tapaa muutaman tunnin viikossa kahta suloista, hauskaa ja hyvin helppoluonteista lasta? Hän itse on halunnut tavata lapset ja tulla meidän menoihimme mukaan. En ole pakottanut, vaan minä odotin puoli vuotta kunnes he tapasivat, aika pitkään mies oli jo asiaa ehdottanut. Siihen asti, kun olimme puhuneet, että suhde on vakava.
Lapsille miehen tapaaminen on tehnyt ainoastaan hyvää. Kyselevät hänen peräänsä, jos ei käy. Ihan tarpeeksi, ja lasten mielestä liikaakin, ehdimme viettää aikaa keskenämme.
Se miesparka oli sarkasmia.
Että oikein puoli vuotta odotit ennen kuin toit miehen mukaan lastesi elämään.
Kuule, varmasti äitinä tiedän paremmin, mikä lapsilleni on hyväksi. Heiltä on muun muassa kesällä kuoli kaksi isovanhempaa parin kuukauden välein. On ihan kiva, että heidän elämäänsä vaihteeksi joku tuleekin, ei vain poistu siitä. Lapset ovat tunteneet selvästi yksinäisyyttä siitä, että ydinperhe hajosi, ja että heillä ei ole elämässään ketään mieskaveria. Kaverina minä miehen alkuun esittelinkin. Kasvatatko itse lapsesi tynnyrissä, niin että kukaan ei käy kylässä tai ette ketään ihmisiä tapaa?
Vierailija kirjoitti:
Juuri tuon takia ei koskaan pitäisi hätiköidä yhteen muuttamisen kanssa.
Ette ole olleet yhdessä vielä vuottakaan ja ilmeisesti avioerostasi oli lyhyt aika, kun tapasitte. Kuitenkin hän viettää jo aikaa myös lastesi kanssa. Ja sinun suurin huolesi on, että miesparka ei halua tavata sinua lapsiviikoillasi.
Eikö sinua kiinnosta lastesi hyvinvointi ollenkaan? Mitäpä jos keskittyisit nyt antamaan heille aikaasi silloin, kun he ovat luonasi.
Mehän emme ole olleet yhteen muuttamassakaan. Jos muuttaisimme, se tapahtuisi aikaisintaan kolmen vuoden päästä. Ja olen jo alkanut ymmärtää, että se ei ehkä koskaan tapahdukaan, koska ei mies kestä edes hyvinkäyttäytyviä kivoja lapsia paria tuntia. Miten voisi asua yhdessä? Olen hyväksynyt, että jossain vaiheessa minun on päätettävä, riittääkö pelkkä seukkailu vai haluanko muuttaa yhteen. Jos haluan asua yhdessä, niin tämä mies ei ole se oikea.
Olen myös ollut nykyiseni kanssa noin vuoden, ja koemme molemmat että se oikea on löytynyt. Olemme todella kyllästyneitä tähän korona-aikaan ja siihen että ei ole mitään tekemistä, mutta ei tulisi mieleenkään että olisimme toisiimme kyllästyneet. Lisäksi molemmat voivat ihan rehellisesti sanoa jos tarvitsee omaa aikaa, ilman mitään kiukuttelua. Toki joskus riidellään, mutta aina sovitaan eikä pidetä mitään ihmeen taukoja pari päivää. Ei tuo nyt ihan normaalilta touhulta kuulosta ap:llä.
Miehen pitäisi ottaa vastuu omista tylsyyden yms kurjuuden tunteista ja olla purkamatta sinuun, ja keksiä rakentavia tapoja käsitellä niitä, tuo parin päivän tauko kuulostaa vähän ahdistavalta kun se vaikuttaa toistuvan, toisena sen pitäis selvittää miten se suhtautuu sun lapsiin ja sun selvittää miten suhtaudut sen suhtautumiseen, mitä tulee suhteen tulevaisuudelle niin sitä pitää joko yrittää tai olla yrittämättä.
Itsenäistymisvaihe kuuluu myös pitkään parisuhteeseen ja ajallisesti vaikutatte olevan sen kohdalla. Aika moni lyö hanskat tiskiin just sillon koska paljastuu ne suhteen hankaluudet. Mut sit ei voi tietää päästäiskö sen yli rakastamisvaiheeseen. Väestöliitolla on hyviä juttuja noista suhteen vaiheista.
https://www.hyvakysymys.fi/artikkeli/parisuhteen-vaiheet-itsenaistymisv…
T. Keittiöparisuhdeterapeutti