Väsymyksestä puhuminen - kun kukaan ei kuuntele

Olen yrittänyt nostaa esiin läheisilleni omaa väsymystä, mutta tuntuu että seinä nousee heti vastaan. Jos esim kerron omasta työmäärästä, pitkistä päivistä niin siihen ei vain reagoida millään tavalla. En oikeastaan koskaan edes pääse siihen kohtaan, että voisin todeta olleeni todella väsynyt, äärirajoilla, sillä se seinä on tullut jo ennen sitä vastaan. Ihan kuin se ei vaan kiinnostaisi ja keskustelu jatkuu jostain muusta aiheesta. Yhden ainoan kerran sain sanottua että olen ollut aika väsynyt mutta kun keskustelukumppani ei sanonut mitään niin eipä siinä ollut mitään jatkettavaa enää.

Ja eihän kukaan tähän voi tietenkään vaikuttaa mitään, tehdä mitään mikä poistaisi uupumuksen, mutta haluaisin edes puhua siitä.

Työterveydessä on sama juttu. Työterveys muka-huolehtii, kysyy miten voin ja kun kerron että työmäärä on kohtuuton niin tulee toteamus että sellaista se on ja kyllä se siitä ja puheenaihe siirretään muuhun.

Onko vika minussa vai onko tämä puheenaiheena vain vaikea? Miten tästä pitäisi puhua että tulisin kuulluksi? Vai eikö ihmisiä yksinkertaisesti vain kiinnosta?

Parasta olisi tietysti saada ratkaisujakin, mutta työmäärä vähenisi vain irtisanoutumalla enkä tiedä onko nykyisin missään työssä sen kummoisempi tilanne.