Mitä teette jos on pakko tehdä vastenmielinen,kamala urakka?

Teen heti pois (kerralla kokonaan, jos mahdollista). Ei tarvii sitten enää päätä vaivata sillä asialla.

Vierailija kirjoitti:

Teen heti pois (kerralla kokonaan, jos mahdollista). Ei tarvii sitten enää päätä vaivata sillä asialla.

Näin se on.

Mun pitäis käydä kellarikomero läpi ja viedä tavarat muualle.

Ihan järkyttävää.

Yritän kaikin tavoin torjua koko asian mielestäni ja lykkään sen aivan viime tippaan/se jää tekemättä.

Tämä ärsyttää ja ahdistaa todella paljon, mutta näin vain silti jatkuvasti toimin. 😔

Päätän etukäteen päivän, jolloin teen sen kerralla kuntoon. Sitten kun on se päivä käsillä, niin siitä ei lipsuta.

Tekisin osissa. Isoa ja epämieluisaa tehtävää tulee lykättyä helpommin kuin pientä ja epämieluisaa. Aloittaisin varmaankin ihan vain käymällä katsomassa, miltä siellä komerossa näyttää. Ehkä ottaisin jonkun yksittäisen jutun mukaan, minkä ainakin haluan säilyttää tai minkä voi heittää saman tien roskiin. Tai kantaisin yhden laatikon ylös ja kävisin sen läpi vaikka seuraavana päivänä.

Yritän hankkia seuraa. Tauoille hyvää ruokaa ja juomaa, kunko cocktaileja vaikka.

Usein onnistun.

Vierailija kirjoitti:

Yritän hankkia seuraa. Tauoille hyvää ruokaa ja juomaa, kunko cocktaileja vaikka.

Usein onnistun.

*kunnon cocktaileja.

Lykkään tekemistä niin kauan, että voin todeta ettei sitä tarvinnutkaan tehdä. 

Vierailija kirjoitti:

Lykkään tekemistä niin kauan, että voin todeta ettei sitä tarvinnutkaan tehdä. 

Voittava ragedia.

Teen sen pois heti. Tarvittaessa hankin apua.

Yritän tehdä osissa eli aloitan, totean, että ihan pa*kaa hommaa ja lopetan siihen. Lopulta teen sen sitten hampaita kiristellen viime tingassa. Jos on joku kiireellinen homma, vetkuttelen senkin viimeiseen mahdolliseen hetkeen, eli menee usein yöhön.

Vierailija kirjoitti:

Lykkään tekemistä niin kauan, että voin todeta ettei sitä tarvinnutkaan tehdä. 

Nyt mulla ei tuo onnistu kun tulee miehet katsomaan yhtä juttua ja pitää olla tilaa siellä kopissa.

Vierailija kirjoitti:

Teen sen pois heti. Tarvittaessa hankin apua.

Mä en saa apua. Yks tuttu soittelee ja kyselee mutta ei auta.

Aikaa kyllä on.

Muistelen näitä haukkumisia mitä ollut," on vähän pakko."  Sitten pohdin miten palkitsen itseni.

Nuoruudessa kaikki haukuttiin varmuuden vuoksi, ne hyvätkin.

Aloitan urakan pienellä tavoitteella tyyliin "nyt pesen viisi (5) astiaa" tai "nyt laitan 20 esinettä paikoilleen". Yleensä tulee puuhattua enemmän kuin tuo minimi, kun kerran vauhtiin pääsee. 5 astian jälkeen pari ekstraa ei tunnu enää miltään, ja 20 esinettä meni paikoilleen parissa minuutissa niin miksipä ei jatkaisi järjestelyä. Ikävät hommat tulee helposti tehtyä kun vain saa huijattua itsensä aloittamaan.

Pakotan itseni tekemään pieniä siedettäviä osia ja laitan kännykkään hälytykset eri osille. (Joskus yllätän itseni jaksamalla sittenkin tehdä enemmän kerrallaan. Mutta en laske sen varaan.)

No siis vaan teen sen. Mulla oli muuttopakkaamista ja uuden asunnon seinän maalausta. Oli pakko maalata, kiinnosti tai ei. Esim. maalasin pari tuntia ja lähdin töihin. Ihan tahdonvoimalla meni.

Psyykkaan itseni, laitan musaa soimaan ja aloitan reunoilta, eli helpommasta päästä. Kun touhuun pääsee käsiksi, loppuu menee kuin itsestään. Siihen jotenkin uppoutuu niin, ettei malta lopettaa, ennen kuin homma on tehty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teen heti pois (kerralla kokonaan, jos mahdollista). Ei tarvii sitten enää päätä vaivata sillä asialla.

Näin se on.

Mun pitäis käydä kellarikomero läpi ja viedä tavarat muualle.

Ihan järkyttävää.

Kannatttaa ajoittaa ajoissa. Laitat vaikka radion/podcastin/kivaa musiikkia päälle ja aloitat. Siihen menee kuitenkin enemmän aikaa kuin ajattelet.

Ostan kaljaa, sipsejä jne, että saan käydä niiden kimppuun heti urakan jälkeen.

En pysty enää tekemään oikein mitään, jos en tiedä että sen jälkeen saa tehdä jotain kivaa. Olen 49v. On fyysisiä ongelmia ja mentaalisia. Olen eläkeläinen.