Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Addiktioni tappaa minut pian
15.03.2021 |
Olen sairastanut ahmimishäiriötä pian puolet elämästäni. Päiväni koostuvat lähinnä ruoan hakemisesta, syömisestä, oksentamisesta ja liikunnasta.
Olen hakenut ja olen saanut apua, mutta en ole muuttanut käytöstäni. Tiedän, että kukaan muu kuin minä itse ei voi auttaa minua. Olen heikko ja typerä, aivan turha ihminen muiden hyödyllisten yksilöiden keskellä.
Itsemurhaa en ole yrityksistä huolimatta tehnyt. Sehän tarkoittaisi, että en voisi syödä enää koskaan. Olen pilannut kehoni, ihmissuhteeni ja urahaaveeni ruoan takia. Olen pakkomielteinen.
Yritin vaihtaa alkoholismiin, mutta humaltuminen ei tunnu yhtä hyvältä kuin veronsokerin räjähdysmäinen nousu. Olen niin riippuvainen, että en jaksa itseäni. En halua käyttäytyä näin, mutta muutan mieltäni heti kun tarve syödä iskee.
Valehtelen, hyväksikäytän, manipuloin, jotta saisin ruokaa. Olen kamala ihminen, enkä ansaitse elää. Itsetuntoni on olematon. En ansaitse mitään, en edes sitä ruokaa, mutta en pysty lopettamaan.
Yritin kovasti muuttaa tätä, mutta koronan vuoksi kaikki pakokeinoni on otettu pois. Kun taistelee joka päivä, väsyy siihen että joko on kotona tai käy ulkoilemassa. Lenkkeily ei vie huomiota muualle ja kotona en jaksa vastustaa mielihalujani.
Yritän olla syömättä, yritän syödä lautasmallin mukaan, yritän tehdä muuta kuin keskittyä syömiseen. En pääse mihinkään, pitäisi olla kotona. Ruokakauppaan saa mennä, mutta se vain pahentaa asioitani.
Olen ainoa epäonnistuja hyvien ihmisten maailmassa. En kestä katsoa peiliin, häpeän ja inhoan itseäni. Kulutin ainoan elämäni oksentaen parhaat vuoteni pois. Minä en ole mitään.
En uskalla katsoa ketään silmiin, en uskalla puhua kenellekään. Kaikki näkevät miten typerä ole. Kaikki tietävät mitä teen. Kaikki vihaavat ja toivovat minun kuolevan yhtä paljon kuin minä itse.
Kommentit (5)
Onko sulla edes yhtä ihmistä, kenen kanssa voisit puhua tuosta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedostat tilasi ja se on jo paljon se. Nyt vaan astut toisen tahtoa lainaamaan elikkä hoitoa tarvitset siihen. Halia ja tsempit.
Oletko koettanut lääkitystä?
Itse aikanaan hain apua bulimiaan ja sain lääkkeen joka toimi. Vähensi ruokahalua mutta vapauttavinta oli se, että ajatukset ei enää kiertäneet pakonomaisesti syömisessä ja oman kehon inhoamisessa, ajatukset vapautui muuhun. Antoi myös itsetuntoa ja energiaa, uskaltauduin päiväsaikaan jopa lenkille.
Ei tuosta ole pakko kärsiä. Googlaa myös luontaistuote 5htp, sitä käytetään myös bulimian hoidossa.
Mieti myös, mitä tunteita pakenet syömiseen ja miten ne voisi kohdata niin ettei ne pilaa sun elämää enempää. Oma psykiatrin heitti ilmoille myös ajatuksen, että kun vauva itkee niin sille isketään ensimmäisenä rinta suuhun. Mikä sulla on se pohjimmainen hätä siellä?
Tsemppiä, kyllä sä tervehdyt jos sitä haluat tarpeeksi!
Minä saan hoitoa, hyvää sellaista. Olen huono potilas.
Addiktioni alkoi klassisena syömishäiriönä murrosiän korvilla. Olin se lihava tyttö ja halusin siitä eroon.
Nykyään teen tätä, koska on pakko. Syömishäiriöajatuksia minulla ei juurikaan ole. No en halua lihoa, joten oksennan. Lihavuus tuntuu olevan pahia asia, mitä ihminen voi olla. Minussa on ollut paljon huonoja piirteitä mistä valita, mutta jostain syystä lihavuus on ollut kiusaajilleni parasta antia.
Siitäkin on jo vuosia, ei minulla ole enää yhtäkään hyvää tekosyytä roikkua riippuvuudessani. En tiedä milloin huomasin etten kykene lopettamaan. Siitäkin meni vielä vuosia, ennen kuin luovutin kokonaan.
Olen niin ahdistunut, taas pitää oksentaa. Kirjoitin, valitin ja nyt pitää mennä. Minuakin ärsyttää valittavat ihmiset, jotka eivät tee ongelmilleen mitään. Olen itse samanlainen surkimus.
Alue: Aihe vapaa
Mieli Ry:n kriisipuhelin voisi olla hyödyllinen: https://mieli.fi/fi/tukea-ja-apua/kriisipuhelin-keskusteluapua-numeross…