Puolisosi haluaa lapsen, sinä et - millä ehdoilla suostuisit silti?

Vastaus riippuu täysin siitä, oletko 23 vai 32. Jos syöt pillereitä, jätä ne pois. Saattaa vauvakuume pärähtää. Näin kävi minulle ja nyt odotellaan aikaa lapsettomuustutkimuksiin... Mitkään urat, harrastukset tai taloudelliset asiat eivät saisi olla esteenä lapsen yrittämiselle, nyt olen sen kantapään kautta oppinut.

Itsekin pelkään, ettei mies tiedä mitä lapsi vaatii. Hänen perheessään äiti hoiti kaiken ja hoitaa edelleen. Isän rooli on ollut tehdä töitä ja omia asioitaan, kun äiti tekee kotona kaikkensa perheen eteen. Siskonsa taas on yh, joka vie omalla viikollaan lapset lähes poikkeuksetta mummolaan. Meillä tämä ei olisi edes mahdollista, sillä asutaan 500km päässä miehen vanhemmista.

Itse olen 99% äitini yksin kasvattama ja olen nähnyt omin silmin, mitä minunkin kasvattamiseni on vaatinut isän huidellessa maailmalla. En haluaisi samaa kohtaloa itselle ilman, että kokisin oikeasti kovaa paloa saattaa lapsi maailmaan ja kasvattaa tämä.

-ap

-

Minulle ei tullut ollenkaan vauvakuumetta, joten sitä tosiaan ei kannata odottaa. Sinun täytyy päättää, kuinka tärkeitä ura ja kilpailu vs lapsi sulle elämässä ovat. Ota myös huomioon, että raskaus ei välttämättä alakaan heti kun haluatte, tai voi tulla useita keskenmenoja ennen kuin saat vauvan. Me aloitimme yrittämisen kun olin 22v ja onnistuimme lapsettomuushoidoilla vasta 5v aktiivisen yrittämisen (joista 2v hoidoissa) jälkeen. Mitään syytä lapsettomuuteen ei löytynyt ja ennen tuota onnistunutta raskautta minulla oli yksi keskenmeno.

Mieti tilanne jossa kuljet vaipoissa loppuelämäsi kun synnytit lapsen jota et itse edes halunnut. Tuleeko sinusta katkera?

Minä sanoin seurusteluaikana, että haluaisin kaksi poikaa. Mies ei sanonut mitään. - Tulin vahingossa raskaaksi -> abortti. - Lukuisia vuosia myöhemmin tulin taas raskaaksi, ja nyt olemme yhden pojan vanhemmat. Toista lasta ei tule. - Odotusaikana teetätin miehelläni harjoituksen, jossa iso nukke otettiin nukkumasta, riisuttiin, puettiin uudelleen, ja laitettiin nukkumaan. Halusin nähdä, osaako mies. Osasi. - Hoiti lastamme päävastuullisena kaikki illat, yöt ja viikonloput, ja lomat.

Ihan biologisista syistä voit periaatteessa roikottaa miestäsi tuolla "ei ihan vielä"-mantralla, mutta ei se silti ihan oikein ole.

Ehdotan, että istutte alas miehesi kanssa ja keskustelette perin pohjin, mitä teistä kumpikin haluaa elämältä ja parisuhteeltanne. Voitte ehkä käydä ulkopuolisellakin puhumassa asioista, mutta teidän pitäisi päästä yhteiseen sopimukseen siitä, jatkatteko yhdessä vai ette. Tähän ei kuulu mitkään "ehdot" mihinkään suostumiseen.

M46

Vierailija kirjoitti:

Minä sanoin seurusteluaikana, että haluaisin kaksi poikaa. Mies ei sanonut mitään. - Tulin vahingossa raskaaksi -> abortti. - Lukuisia vuosia myöhemmin tulin taas raskaaksi, ja nyt olemme yhden pojan vanhemmat. Toista lasta ei tule. - Odotusaikana teetätin miehelläni harjoituksen, jossa iso nukke otettiin nukkumasta, riisuttiin, puettiin uudelleen, ja laitettiin nukkumaan. Halusin nähdä, osaako mies. Osasi. - Hoiti lastamme päävastuullisena kaikki illat, yöt ja viikonloput, ja lomat.

Nukketesti on selkeästi toimiva...

Vierailija kirjoitti:

Itsekin pelkään, ettei mies tiedä mitä lapsi vaatii. Hänen perheessään äiti hoiti kaiken ja hoitaa edelleen. Isän rooli on ollut tehdä töitä ja omia asioitaan, kun äiti tekee kotona kaikkensa perheen eteen. Siskonsa taas on yh, joka vie omalla viikollaan lapset lähes poikkeuksetta mummolaan. Meillä tämä ei olisi edes mahdollista, sillä asutaan 500km päässä miehen vanhemmista.

Itse olen 99% äitini yksin kasvattama ja olen nähnyt omin silmin, mitä minunkin kasvattamiseni on vaatinut isän huidellessa maailmalla. En haluaisi samaa kohtaloa itselle ilman, että kokisin oikeasti kovaa paloa saattaa lapsi maailmaan ja kasvattaa tämä.

-ap

-

Nähtävästi et halua perhettä kovinkaan kovasti, jos näet vain hinnan, et palkintoa. Ei siinä mitään, sitten täytyy miehesikin miettiä kuinka paljon hän haluaa perhettä...

Sinun tilanteessasi parasta on odottaa se 3-4 vuotta, tai milloin ikinä et enää kilpaile niin aktiivisesti. Pieni lapsi on kiinni vanhemmissa kouluikäiseksi saakka, vaikka ei 6-vuotias tietenkään mikään vauva ole, mutta edelleen saa kuskata joka paikkaan, järjestää tekemistä, et voi jättää 6-vuotiasta yksin edes tunniksi jne. Eli kuulostaa siltä, että et ole valmis lapseen.

Lasten saanti vaatii myös halua kasvattaa, eli sinulla tulee olla aikaa tehdä asioita lastesi kanssa, harrastaa, retkeillä, kuunnella heidän juttujaan ja selvittää itkuja tai riitoja.

Puhumattakaan siitä, että arkitoimet moninkertaistuvat, enemmän siivottavaa, enemmän ruoanlaittoa ja nämä vievät myös siis enemmän aikaasi jatkossa. Ei ole realistista laskea sen varaan, että mies hoitaa kaiken yksin. Mitä järkeä sellaisessa arjessa olisi myöskään lasten kannalta? Miehesikö lähtisi yksin vaikka metsäretkelle kun sinä lähdet kilpailemaan? Yhteistä aikaa kannattaa varata.

Et voi luottaa että mies ottaisi päävastuun. Voi ottaa tai ei. Toinen vanhempi voi myös vaikka kuolla kupsahtaa tai sairastua vakavasti, lapsi voi olla vammainen, saattaakin tulla kaksoset ym. ym. Itse sinun täytyy se lapsi haluta. Ja en suostuisi toisen mieliksi millään.

Terv. äiti 2 lasta

Sanothan itsekin, että biologinen kello vielä joskus varmasti tikittää ja haluaisit lapsia joskus. Miksi et siis suostuisi jo nyt, koska myöhemmin voi lapsien saanti olla hankalaa ja silloin on liian myöhäistä. Miehesi rakastaa sinua ja kannattaa pitää hänestä kiinni! 

Muista myös, että lapsella on oikeus rakastaviin vanhempiin, myös siihen omaan äitiin!

Ei lasta tehdä toisen "mieliksi" vaan kyseessä on uusi elämäntilanne, vanhemmuus, joka vaikuttaa yhden ihmisen koko elämään.

Jos oma äiti ei välitä lapsestaan, niin kuka sitten??

Eikä se vanhemmuus lopu/saakaan loppua kun lapsi on 18 tai edes 38 vaan kyseessä on elinikäinen ihmissuhde, ainakin jos perhe yhtään normaali!

Tunnekylmä äiti aiheuttaa traumoja, t: tunnekylmän äidin tytär.

Naisella on (Suomen lain mukaan) täysi oikeus päättää omasta lastenhankinnastaan. Naisen ei siis tarvitse kysyä mieheltä mielipidettä tai suostumusta MIHINKÄÄN sellaiseen asiaan, joka liittyy raskauteen, aborttiin, synnytykseen tai lasten lukumäärään.

Nainen voi halutessaan vaikka abortoida sikiön, joka on naisen oman aviomiehen siittämä (ja mies haluaa lapsen). Nainen voi halutessaan käydä vieraissa niin että hän tulee raskaaksi vieraalle miehelle (vaikka oma mies ei halua vaimon tulevan raskaaksi). 

Päätösvalta on aina naisella. Miehen on pakko hyväksyä se, koska naisen valta on todellinen (hänellä on lainsäädäntö takanaan). Miehen tehtäväksi jää ymmärtää oma paikkansa ja päättää, onko hän valmis ryhtymään lapsentekoon vai ei. Nainen voi asettaa miehelle ehtoja täysin vapaasti ja miehellä on täysi vapaus sanoa "ei".

Puoliso vaihtoon

Vierailija kirjoitti:

Sanothan itsekin, että biologinen kello vielä joskus varmasti tikittää ja haluaisit lapsia joskus. Miksi et siis suostuisi jo nyt, koska myöhemmin voi lapsien saanti olla hankalaa ja silloin on liian myöhäistä. Miehesi rakastaa sinua ja kannattaa pitää hänestä kiinni! 

Vaikka lapsettomuudesta puhutaan paljon, niin kyllä se suurimmalla osalla on niin että lapset lähtee alulle vähän liiankin helposti.

Jos miehellä paljon rahaa ja maksaa alapään kiristyksen ja muut leikkaukset synnytyksen jälkeen..

Minä suostuin, koska olin yli 30v. ja työtilanne hyvä. Aloin ajatella, että miksipä ei yhtä lasta yrittäisi. Suurella osalla lapsia on ja järjissään ovat pysyneet. Ja elämä yleensä kantaa. Jotain tällaista mietin. En niin dramaattisena pitänyt asiaa.

Tyytyväinen olen päätökseeni. Yksi lapsi kyllä riittää, mutta kiva kun hän on olemassa. Elämän keskipiste hän ei ole; elämässä on muutakin. Mutta yksi rakas ihminen lisää.

Ei lasta tehdä toisen tahdosta. Sano ettet ole valmis ja sinulla on nyt muut prioriteetit elämässä. Et voi tietää miten odotusaika ja äitiys muuttaa sinua ja voit vaikka katkeroitua vuosien jälkeen jos kilpaurheilu ei enää onnistukaan tai jäät uralla jälkeen haaveistasi.

Vierailija kirjoitti:

Itsekin pelkään, ettei mies tiedä mitä lapsi vaatii. Hänen perheessään äiti hoiti kaiken ja hoitaa edelleen. Isän rooli on ollut tehdä töitä ja omia asioitaan, kun äiti tekee kotona kaikkensa perheen eteen. Siskonsa taas on yh, joka vie omalla viikollaan lapset lähes poikkeuksetta mummolaan. Meillä tämä ei olisi edes mahdollista, sillä asutaan 500km päässä miehen vanhemmista.

Itse olen 99% äitini yksin kasvattama ja olen nähnyt omin silmin, mitä minunkin kasvattamiseni on vaatinut isän huidellessa maailmalla. En haluaisi samaa kohtaloa itselle ilman, että kokisin oikeasti kovaa paloa saattaa lapsi maailmaan ja kasvattaa tämä.

-ap

-

Huomaatko muuten yhteneväisyyksiä itsesi ja miehesi kotitilanteen välillä? Kummatkin olette perheistä, jossa äiti on hoitanut kaiken? 

Itse en vastaavassa tilanteessa tekisi lasta. Jos olet kilpaurasi on nousujohteinen ja aktiivinen, sekä olet rakentamassa uraa, niin en noilla lupauksilla ja elkeillä lähtisi yrittämään lasta; sitä paitsi jotenkin sellainen olo, että sinun ei kannata tämän perusteella jämähtää tuollaiseen mieheen. Jos olet itse menossa eteenpäin, niin haiskahtaa siltä että mies haluaa jarruttaa uraasi mankumalla lapsia. Tämäkin on nähty muutamaan otteeseen, eli se naisen uranuurtaminen on nähty uhkana ja äkkiä on pitänyt tehdä lapsipallot, jotta voidaan itse jatkaa uurastusta maailmalla. 

Tämän kertomasi perusteella en siis tekisi vielä ainuttakaan, vaan odottaisin miehen seuraavaa siirtoa (onko tosissaan vai alitajuisesti kateellinen menestyksestäsi), koska vaikuttaa siltä ettei nyt ole kyse pelkästään vauvakuumeesta vaan lapsuuden perheen perhemallin pakonomaisesta jäljittelystä. 

No ei vitussa ole järkeä tehdä toisen mieliksi lasta omassa kehossaan!

Itse voisin suostua siinä  tapauksessa että mieheni kantaisi lapsen, imettäisi ja muutenkin hoitaisi, ja itse saisin vain ottaa rusinat pullasta.