Puolisosi haluaa lapsen, sinä et - millä ehdoilla suostuisit silti?
Kysymys otsikossa. Meillä on nimittäin tällainen keskustelu ollut jo pidempään pöydällä.
Miehellä on kova vauvakuume ja mulla ei. Mun ”ei” kuitenkaan ei ole mikään lopullinen, vaan voisin kuvitella lapsia vaikka muutaman vuoden päästä. Nyt ei biologinen kello vielä tikitä ja ajatus vauvasta enemmän hirvittää kun innostaa.
Mies kuitenkin kärttää kovasti lasta ja haluaisi tätä hoitaa. Mietin, onko mitään järkeä suostua lapsentekoon ns miehen mieliksi ennenkuin itse sitä haluaa? Voinko luottaa siihen, että mies myös lapsen hoitaisi ja kantaisi jopa päävastuun (vauva-ajan jälkeen) kuten lupaa?
Olen todella kunniainhimoinen urani suhteen, joka on ollut kovassa nousussa. Lisäksi kilpailen harrastamassani lajissa enkä ole vielä valmis luopumaan tästä tulostenkin ollessa koko ajan nousujohteisia. Pelkään että pahimmassa tapauksessa miehen innostus vauvaan lopahtaa (kuten monessa muussakin projektissaan) ja itse jään kotiin katkeroitumaan lapsen kanssa joka hänen mielinsi tehtiin. Näin karrikoidusti, mutta silti.
Kommentit (44)
En millään, mutta mä en voikaan kuvitella lapsia edes muutaman vuoden päästä, tai siis ikinä. En kyllä sunkaan tilanteessa vielä hommaisi.
En suostuisin koska en halua lapsia. Jos nyt kuitenkin haluaisin edes vähän lapsia ja mies haluaisi oikein kovasti niin sitten sovittaisiin, että mies ottaa vetovastuun sen lapsen hoidosta ja on se joka jää pidemmäksi aikaa kotiin.
Ensinnäkin kannattaa ottaa huomioon, että kaikille ei tule vauvakuumetta, vaikka lapsia toivoisi elämäänsä. Älä siis odota sellaista. ei myöskään kannataa odottaa biologisen kellon tikitystä. Silloin saattaa jo olla myöhäistä.
Lapsen teossa kannattaa muistaa, että naisena kannat lapsen, koet raskauden vaivat, koet riskit. Vaikka elämme täällä, missä äidin ja vauvan elämä on hyvin turvattua, niin silti voit joutua esim. makuuhoitoon ennen vauvan syntymää.
Jos isä kuolee/sairastuu/joutuu onnettomuuteen, niin sinähän sen lapsen hoidat. lisäksi kannattaa varautua siihen, että miehellä ei välttämättä ole realistista käsitystä lapsen hoitamisesta.
Käske puolisoasi ottamaan hoitolapsi. - Katselet vierestä, kun puoliso nauttii. - Oho, eikö nautikaan? Aivan.
Muista, että ei ole mitään takuuta siitä, että mies pitäisi lupauksensa. Miehillä on usein täysin epärealistinen käsitys vauva-arjesta ja yhteiskunnan silmissä nainen on aina se, jonka täytyy se lapsi hoitaa. Jos mies vaihtaa kerran viikossa vaipan, hän on unelmaisä.
Puoliso ei alunperin halunnut lapsia. Tuli kuitenkin raskaaksi vahingossa. Minä hoidin 90% lapsesta heti syntymästä saakka. Sitä olen tehnyt tauotta viimeiset 7 vuotta. Nyt haluaisi uuden lapsen. Ei kiitos. Joutuisin hoitamaan senkin kokonaan nykyisen lisäksi. Rajansa minunkin jaksamisellakin.
Lapsi on elämänmittainen sitoumus, ei pelkästään 18 vuodeksi. Jos en lasta halua ja mies haluaa iham välttämättä niin minä en ole oikea kumppani hänelle
Itse en haluaisi tehdä lapsia ihmisen kanssa, joka ei niitä täysillä halua ja jolla on jotain ehtoja asiaan liittyen. Onko tuollainen reilua lapsellekaan?
Sinun tapauksessa en suostuisi kuin vasta sitten, kun itse oikeasti haluaisin lapsen. Mies pääsee helpolla raskausajan, synnytyksen ja synnytyksestä toipumisen eli kokonaisen vuoden. Sen lisäksi miehet helposti peruvat lupauksiaan lapsen hoitamisesta. Niihin kannattaa suhtautua kuin lapsen ruinaukseen lemmikistä "kyllä minä sen lenkitän ja hoidan".
Puolisoni olisi pitänyt sitoutua käyttämään vanhempainvapaata vähintään siihen saakka, että lapsi olisi ollut 1,5-vuotias ja sen jälkeen tekemään niin lyhyttä työpäivää, että sille ei olisi tullut kovin pitkiä päiviä perhepäivähoidossa.
En suostuisi millään ehdoilla. Tommosia sopimuksia kun ei ole mikään pakko noudattaa ja silti se lapsi on hoidettava. Jos miehesi päättääkin, että ei olekaan hänen juttu, niin sun vaihtoehdot on ottaa päävastuu lapsesta tai antaa lastensuojelun tehdä se puolestasi.
Vierailija kirjoitti:
Käske puolisoasi ottamaan hoitolapsi. - Katselet vierestä, kun puoliso nauttii. - Oho, eikö nautikaan? Aivan.
Aivan täysin eri kuin oma lapsi.
Mutta ei silti lapsia pidä tehdä jos ei todella halua.
Apn mies haluaa ja ap ei, ero on paras ratkaisu.
Joku muu synnyttää, eikä minun tarvitse koskaan olla lapsen kanssa missään tekemisissä tai kuulla mitään lapseen liittyvää.
En millään ehdolla suostuisi. Meidän nelihenkiseen perheeseen tuli koiranpentu vuosi sitten ja suostuin siihen ehdolla että minun ei tarvitse osallistua sen lenkittämiseen.
No, nyt on käynyt niin, että minä vien koiran ulos neljästi päivässä ja koira on niin kiinni minussa kuin ylipäätään on mahdollista. Eli en luota perheenjäsenteni lupauksiin enää koskaan toiste. Koiran kyllä hoidan ja pidän. Olen kovasti siihen kiintynyt vaikka se syökin minulta kaiken muun vapaa-ajan ja oikeastaan energiankin.
En suostuisi mitenkään. En hanki kakaroita, vaikka maksettaisiin.