Minkälaisia ärsyttäviä hetkiä olet kokenut terapiassa?
Itsellä oli terapian aikaan rahat aina loppu, tilanne oli todella paha. Se taloudellinen kurimus aiheutti osaltaan henkistä oirehdintaa. Terapeutti nyökytteli empaattisena mutta ei sanonut oikein mitään. Suoraan sanottuna tuli mieleen, että jos olet kerta niin empaattinen, niin jätäpä tämä käynti laskuttamatta niin saan muutaman kympin enemmän, jolla ostaa vaikka ruokaa. Terapeutti itse kun oli varsin hyvätuloinen. No joo, ymmärrän kyllä että asiat ei tietenkään mene niin, mutta väsyneenä tuli tällainen ajatus mieleen ja ärsytti suunnattomasti. Että mitä tästäkään asiasta puhuu, kun terapeutti ei siihen voi vaikuttaa. Joten jätin sitten puhumatta raha-asioista ja kärvistelin köyhänä.
Kommentit (48)
Olin ollut yövuorossa ja menin heti aamulla terapia-ajalle. Terapia oli sitä psykodynaamista hymistelyä, jossa olisi itse pitänyt puhua koko ajan ja terapeutti vaan tuijotti. Vartin jälkeen silmät meni väkisin kiinni ja sammuin siihen tuoliin. Heräsin kun aika oli ohi. Terapeutti ei kuitenkaan ollut voinut herättää kun näki että nukahdin, vaan ilmeisesti tuijotti sen lopun puoli tuntia kun nukuin. Sitten kun aika oli ohi, hän nyki hartioista ja heräsin. Ihmettelin tätä ja se vaan perusteli, että " näin miten olet nyt tosi väsynyt". Sekin käynti laskutettiin, totta kai.
Vaikea masennus työpaikkakiusaamisesta johtuen, terapeutti kehotti miettimään, hankkiudunko henkisesti uhrin rooliin tms. Luottamus meni siinä ja vaihdoin terapeuttia.
Terpiassa ei ollut mitään suunnitelmaa tai prosessia. Kävin kerran viikossa puhumassa asioista, joita päähän pälkähti. Terapeutuin paikalla olisi tavallaan voinut olla kuka vaan, joka kuunteli.
Kertoessani yhtä juttua mainitsin ohimennen tupakoivani. Terapeuttini kysyi yllättyneenä että tupakoinko ja totesi jotain herranjestas kun myönsin asian. Se reaktio kieltämättä vähän ärsytti vaikka eihän se hyvä harrastus ole 🤷🏼♀️ Muuten oli kyllä ihana terapeutti jota jään kaipaamaan ❤️
Vierailija kirjoitti:
Terapeutti on opiskellut pitkään. Hänelläkin on varmaan ollut köyhiä vaiheita. Ei se silti sano, että omasta toimeentulosta täytyisi luopua, jos jollakulla (mahdollisesti monella) asiakkaalla menee myös rahallisesti huonosti.
En minä sitä tarkoittanutkaan. Mutta kun itsellä oli maksettavana exän velat ja muuta sontaa, niin olin taloudellisesti giljotiinissa, jossa luottotietojen menetykset ynnä muut oli lähellä ja ei sillä tavalla ollut normaalia elämää. Jokainen kymppi oli tärkeä. Siksi tuntui vähän turhalle jauhaa niistä asioista, kun älyllisesti ottaen maksoin siitä lätinästä kuitenkin huomattavan hyvätuloiselle. Siksi en puhunut enää raha-asioistani, vaan keskityin muuhun. Ei tätä pidä käsittää väärin, mutta kun ihminen on todella köyhä ja veloissa, ei siinä enää jaksa mitään empaattista voimaantumishöpötystä, vaan tarvitsee konkreettista apua. Kun se asia ei puhumalla parane, ei siitä kannata jauhaakaan.
ap
terapia on vain hyvätuloisten harrastus!
Minulla ei aina ollut edes bussirahaa mennä terapiaan. Peruin aikoja sen takia. Terapeutti sanoi että minun pitäisi mennä töihin niin olisi rahaa. Olin jo silloin eläkkeellä sairauksieni vuoksi.
Terapioista ei ole mitään hyötyä, terapiat on saatanasta, anteeksi ruma ilmaisu mutta näin asiat on, ei niitä kiinnosta kuin rahat, siksi ne sitä työtä tekee, ei niitä kiinnosta mitä ihmisiä vaivaa, varmaan nauravat siellä kahvihuoneessa toisten kärsimyksille.
Vierailija kirjoitti:
Terapioista ei ole mitään hyötyä, terapiat on saatanasta, anteeksi ruma ilmaisu mutta näin asiat on, ei niitä kiinnosta kuin rahat, siksi ne sitä työtä tekee, ei niitä kiinnosta mitä ihmisiä vaivaa, varmaan nauravat siellä kahvihuoneessa toisten kärsimyksille.
Missä helvetin "kahvihuoneessa"?
Mun terapeutti hymyili ekan kerran ja oli iloinen vasta viimeisen käynnin yhteydessä! Muuten tuntui väsähtäneeltä ja ärsyyntyneeltä. Kävi häntä sääliksi!
Vierailija kirjoitti:
Terapioista ei ole mitään hyötyä, terapiat on saatanasta, anteeksi ruma ilmaisu mutta näin asiat on, ei niitä kiinnosta kuin rahat, siksi ne sitä työtä tekee, ei niitä kiinnosta mitä ihmisiä vaivaa, varmaan nauravat siellä kahvihuoneessa toisten kärsimyksille.
Kyllä! Psykologit kertovat luottamuksellisia asioita myös perheenjäsenilleen.
Ihanko tosissaan aloittaja luulee että terapeutin pitäisi tehdä ilmaista työtä.... Jättää laskuttamatta työstään jonkun asiakkaan rahavaikeuksien takia ?!
Tiedätkö aloittaja, kuinka paljon kaltaisiasi asiakkaita on!! Itse terapeuttina olisin sanonut vain, että harvennameko käyntejä, kunnes rahatilanteesi kohenee!
Vierailija kirjoitti:
Vaikea masennus työpaikkakiusaamisesta johtuen, terapeutti kehotti miettimään, hankkiudunko henkisesti uhrin rooliin tms. Luottamus meni siinä ja vaihdoin terapeuttia.
Hyvä! Törkeä tyyppi.
Terapeutti väänsi joka asian äitini syyksi. En tajua miksi. Minulla on normaalit suhteet äitiini. Huomasin myös, että kun kerroin, että olin eronnut kirkosta, terapeutti jotenkin kylmeni minua kohtaan. Myöhemmin kuulin, että hän on umpiuskovainen.
Vierailija kirjoitti:
Ihanko tosissaan aloittaja luulee että terapeutin pitäisi tehdä ilmaista työtä.... Jättää laskuttamatta työstään jonkun asiakkaan rahavaikeuksien takia ?!
Tiedätkö aloittaja, kuinka paljon kaltaisiasi asiakkaita on!! Itse terapeuttina olisin sanonut vain, että harvennameko käyntejä, kunnes rahatilanteesi kohenee!
Luuletko tosiaan, että joku psykologi OMA-ALOTTEISESTI vähentää tapaamisia? In your dreams.
Vierailija kirjoitti:
Ihanko tosissaan aloittaja luulee että terapeutin pitäisi tehdä ilmaista työtä.... Jättää laskuttamatta työstään jonkun asiakkaan rahavaikeuksien takia ?!
Tiedätkö aloittaja, kuinka paljon kaltaisiasi asiakkaita on!! Itse terapeuttina olisin sanonut vain, että harvennameko käyntejä, kunnes rahatilanteesi kohenee!
Itse käsitin että asia tuli vain väsyneen ihmisen mieleen. Ei hän mitään siltä terapeutilta ollut vaatinut ja tajusi itsekin että ajatus on mahdoton. Mutta ymmärrän logiikan kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Mun terapeutti hymyili ekan kerran ja oli iloinen vasta viimeisen käynnin yhteydessä! Muuten tuntui väsähtäneeltä ja ärsyyntyneeltä. Kävi häntä sääliksi!
Taidat olla melkoinen tapaus :d
Vierailija kirjoitti:
Terapioista ei ole mitään hyötyä, terapiat on saatanasta, anteeksi ruma ilmaisu mutta näin asiat on, ei niitä kiinnosta kuin rahat, siksi ne sitä työtä tekee, ei niitä kiinnosta mitä ihmisiä vaivaa, varmaan nauravat siellä kahvihuoneessa toisten kärsimyksille.
Tää on juuri se syy, miksi haluan terapiassa käydä. Saa puhua sydämensä puhtaaksi ilman, että tarvii murehtia sitä, että toinen menettää siitä yöunensa ja jää huolehtimaan. Puhua jollekin, jolle maksetaan siitä mun kuuntelusta. Ja bonuksena asiantuntemus ja kokemus kaltaisistani. Mulle on osunut kaksi ihanaa psykiatrista hoitajaa ja pätevä psykiatri. Saan lähteä sessioista niin, että mut on ymmärretty ja mua on kuunneltu. Yksi psykiatrinen hoitaja oli mukava, mutta hänen kanssaan ei oikein klikannut enkä saanut puhuttua kunnolla. Siitä jäi vähän mitäänsanomaton olo.
Ja mun terapia ei kyllä maksa mitään. Käyn yleissairaalapsykiatrian poliklinikalla avokäynneillä (2-3 x kuukaudessa), eikä tuolla osastolla mene edes poliklinikkamaksua.
Terapeutti on opiskellut pitkään. Hänelläkin on varmaan ollut köyhiä vaiheita. Ei se silti sano, että omasta toimeentulosta täytyisi luopua, jos jollakulla (mahdollisesti monella) asiakkaalla menee myös rahallisesti huonosti.