Miksi ulkonäön vetävyys ja ihana persoona eivät useinkaan kohtaa?

No ihan se, että tyhmempiä kiinnostaa ulkokuori ja älykkäämpiä pään sisältö.

Vierailija kirjoitti:

No ihan se, että tyhmempiä kiinnostaa ulkokuori ja älykkäämpiä pään sisältö.

En tarkoittanut feikattua ulkonäköä. Usein kun jollain miehellä on ihana luonne, niin hän on usein vähintään lievästi lihava. Minä en viehäty lihavuudesta.

Ap

Yleensä kun on mainittavan korea ulkonäkö, niin seuraa eräänlainen kunniakuja elämään ihmisten "palvoessa", eikä persoonan tarvitse kehittyä positiivisen huomion saamiseksi. Tällöin tapahtuukin jopa kuspäistymistä. Muut joutuvat pelaamaan enemmän tai vähemmän muilla ominaisuuksilla, joten kyvykkäämmät myös kehittyvät persoonina. Kerran miljoonaan sitten salamoi poikkeus ja palaiset loksahtavat jetsulleen paikalleen.

Toisaalta ominaisuudet ovat keskimäärin keskinkertaisia, joten huippuominaisuuksien nivoutuminen yhteen kimppuun on jo sinänsä harvinaista. Suuruusluokaltaan yksi tuhannesta.

Olen kohdannut myös todella ihania hyvännäköisiä ihmisiä, mutta usein olen miettinyt samaa.

Erityisen viehättävien ihmisten seuraan hakeudutaan ja heiltä siedetään enemmän itsekeskeisyyttä ja tylyjäkin tekoja. Jos jotakuta onnistuu loukkaamaan, ympärillä on kyllä vaihtoehtoisia ihmisiä pyrkimässä ystäväksi, mielitietyksi tai muuten seuraan.

Ehkä siksi moni hyvännäköinen ei edes ymmärrä, että omassa käytöksessä olisi petrattavaa, koska eivät helposti jää yksin, vaikka törttöilisivät miten. Aivan tutkitustikin viehättävät saavat parempaa kohtelua ja hyväksyviä katseita ihan tuntemattomiltakin.

Mä ainakin sain hyvännäköisenä käyttäytyä parisuhteessa ihan miten vaan enkä todellakaan vietellyt ketään luonteellani. Ei ollut siis mitään tarvetta kehittää luonnetta ainakaan miehiä varten. Nykyään olen paljon mukavampi ja lempeämpi, mutta enää niin kaunis. Kiinnostuneiden miesten määrä on 0 :D

Meidän rumien ja läskien ainoa mahdollisuus löytää seuraa on olla mukavia ja rentoja. Siksi näitä ominaisuuksia tulee kehitettyä. Jos olisi kauniimpi, voisi olla vähän itsekkäämpi ja vaativampikin ja luultavasti joku silti katselisi.

Ja niinkin päin, että rumemmat feikkaavat hyviä ominaisuuksiaan, eivät ole välttämättä oikeasti mitenkään parempia ihmisiä. Se vaan kannattaa, että toiset sietää lähellään. Oikeasti tosi mukavankin oloiset pystyy esim pettämään. Mutta kuulostaa, että aplla on aika korkeat kriteerit jos pienikin pyöreys on turnoff.

Toisaalta oikein rumat on usein aivan kauheita persoonaltaankin. Onko keskitie paras?

Mulle rakkaat ihmiset muuttuu mun silmissä automaattisesti hyvännäköisiksi. Tiedän edelleen, että objektiivisesti katsoen he eivät välttämättä ole hyvännäköisiä, mutta se rakkaus ajaa kaiken yli. Rakkaus ohjaa silmätkin niihin kohteen kauniisiin puoliin.

Olipa mustavalkoinen näkökulma

Vierailija kirjoitti:

Ja niinkin päin, että rumemmat feikkaavat hyviä ominaisuuksiaan, eivät ole välttämättä oikeasti mitenkään parempia ihmisiä. Se vaan kannattaa, että toiset sietää lähellään. Oikeasti tosi mukavankin oloiset pystyy esim pettämään. Mutta kuulostaa, että aplla on aika korkeat kriteerit jos pienikin pyöreys on turnoff.

Ei lievä lihavuus kokonaan karkota. Se vain vähentää seksuaalista vetovoimaa. Jos mies kuitenkin on tarpeeksi ihana, niin en minä alun "järkytyksen" jälkeen välitä asiasta enää yhtä paljon. Ihana ja juuri itselleni sopiva luonne menevät ehdottomasti vetävän ulkokuoren edelle. Aidot ja syvät tunteet toista kohtaan riippuu toisen luonteesta ja persoonasta, ei ulkonäöstä. Pelkkä pinta ei ole vetävää, mutta pelkkä luonne sitäkin useammin.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Mulle rakkaat ihmiset muuttuu mun silmissä automaattisesti hyvännäköisiksi. Tiedän edelleen, että objektiivisesti katsoen he eivät välttämättä ole hyvännäköisiä, mutta se rakkaus ajaa kaiken yli. Rakkaus ohjaa silmätkin niihin kohteen kauniisiin puoliin.

Mulla on aina ollut näin myös. Jos rakastan jonkun persoonaa, hän alkaa näyttää minun silmissä myös ihastuttavalta, vaikka olisi objektiivisesti ajatellen ruma tai ei yhtään makuuni. Kun näin mieheni ensi kertaa, ajattelin että tuollainen lyhyt kaljuuntuva kuivanlaiha käppänä.  Ei tuntunut kemioita eikä puoleensavetoa. Mutta kun työkaverina paremminn tutustui ja ihastui luonteeseeen, muuttui hän minunn silmissä hyvin söpöksi ulkoisestikin.

Mutta olen oppinut että tässä asiassa ihmiset on erilaisia. Osalla se visuaalinen puoli on paljon tärkeämpää ja ilmeisesti seksuaalista kanssakäymisä sisältävissä suhteissa ei vaan onnistu jos toisen ulkomuoto ei alunperin viehätä.

Ei ne ap ole luonteeltaan kamalia, yritt'v't vaan viesti' et ei halua sinua. Itse et ole tarpeeksi kaunis luultavasti niille joita haluaisit

...

Ei ainakaan naisten kohdalla tuo päde. Kauneimmat naiset ovat yleensä myös mukavimpia. Tarkoitin niitä oikeasti kauniita, en vain laittautuneimpia.

Kauniiden ihmisten ei tarvitse kehittää omaa luonnetta mitenkään. Vähemmän kauniit joutuvat tekemään enemmän työtä asioiden eteen ja kohtaamaan pettymyksiä.

Evoluutiobiologian mukaan kauniita ihmisiä ympäröi haloefekti, eli heihin liitetään ominaisuuksia, joita heillä ei välttämättä ole. Siitä syystä heidän ei ole mikään pakko kehittää omaa sisintään, kun huomiota tuled muutenkin.

Minusta taas usein toisin päin. Tutuistani ei-niin-hyvännäköiset ovat juuri niitä, jotka eniten puhuvat esimerkiksi selän takana ja muutenkin arvostelevat toisia.

Vierailija kirjoitti:

Meidän rumien ja läskien ainoa mahdollisuus löytää seuraa on olla mukavia ja rentoja. Siksi näitä ominaisuuksia tulee kehitettyä. Jos olisi kauniimpi, voisi olla vähän itsekkäämpi ja vaativampikin ja luultavasti joku silti katselisi.

Itsekin koen sen aika pitkälti näin. Kun ei ulkonäöllä voi saada juuri mitään anteeksi, niin seitten on pakko yrittää olla muuten hyvä ihminen ja elää hyvää elämää. Omien puutteiden hyväksyminen vaatii jonkinlaista nöyryyttä ja auttaa olemaan armollisempi myös muita ihmisiä ja heidän puutteitaan kohtaa. Näin siis ihannetapauksessa. Toisaalta toinen tie voi olla katkeroituminen omasta osasta ja sen heijastaminen muihin ihmisiin. Se ei kyllä ketään pue.

Vierailija kirjoitti:

No ihan se, että tyhmempiä kiinnostaa ulkokuori ja älykkäämpiä pään sisältö.

Höpö höpö.

Vierailija kirjoitti:

Ei ainakaan naisten kohdalla tuo päde. Kauneimmat naiset ovat yleensä myös mukavimpia. Tarkoitin niitä oikeasti kauniita, en vain laittautuneimpia.

Osaavat vaan feikata puolitutuille, parisuhteessa se todellinen kuningattaren karva sitten paljastuu. Harva hyvännäköinen sellainen ettei olisi neste noussut päähän.