Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mistä voin tietää olisiko minusta äidiksi?
14.03.2021 |
Alan olla siinä iässä että olisi aika pikku hiljaa päättää, että yritämmekö mieheni kanssa hankkia lapsia.
Tulen hyvin juttuun lasten kanssa ja olen aina ollut suvun lasten suosikki. En kuitenkaan yhtään tiedä onko minusta äidiksi?
Jaksanko esim. vauva-ajan heräilyt?
Olen todellinen introvertti ja mietin sitäkin, että saisiko lapsi tarpeeksi sosiaalisia kontakteja kun äiti on tällainen. Entä osaisinko olla luonteva lasten ystävien seurassa? Miten osaisin kasvattaa lapsesta täysipäisen ja vastuullisen ihmisen?
Mietin kaikkia pieniäkin arkisia tilanteita ja miten selittäisen ne lapselle tai miten selviäsin mistäkin tilanteesta lapsen kanssa.
Olemme puhuneet näistä mieheni kanssa ja hän uskoo että pärjäisimme. Hän keskittyy kokonaisuuteen ja minä mietin yksityiskohtia.
Olen myös ajoittain melko väsynyt ja kipeä koska sairastan kroonista sairautta. Mietin miten jaksaisin lapsen kasvatuksen niinä hetkinä kun olen kipeä?
Mistä sen voi tietää kannattaako meidän hankkia lapsia vai ei?
Kommentit (18)
Perus vastuuntuntoinen ihminen pärjää äitinä. Rakkaus omaa lasta kohtaan saa jaksamaan vaikka mitä. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies sanoo, että "te pärjäisitte".
Suomennos: hän luottaa, että sinä hoidat, joten hänen ei tarvitse. Hän siis pärjää ihan hyvin.
Pitäisikö kysyä miksi kylmään suomeen halutaan tehdä lapsia. Entä sukugeenit. Entä ongelmat joita lapsi voi kohdata elämässä (teoriassa), eivät lapset ole samanlaisia aina kuin vanhempansa, että kaikki sujuu kuin tanssi.
Vierailija kirjoitti:
Mies sanoo, että "te pärjäisitte".
Suomennos: hän luottaa, että sinä hoidat, joten hänen ei tarvitse. Hän siis pärjää ihan hyvin.
Se että oma ukkosi on paska ei tarkoita sitä että myös muilla olisi samoin.
Jaksat hänen kanssaan kiukuttelut ja kaikki.
Asetat rajat, mutta myös osoitat niiden avulla rakastavasi häntä.
Asetat myös miehellesi asioita joita hän voi tehdä, koska kaikkea ei tarvitse tehdä yksin.
Vanhemmuus on peli, jossa tarvitaan 2 ihmistä ja vuorovaikutusta, ellei syystä tai toisesta joudu yksinhuoltajaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisinpa itse osannut analysoida itseäni samoin nuorena, aika yhteen osuu aiamme.. Olisin jättänyt lapsen tekemättä. Nyt olen katunut 20 vuotta että tein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies sanoo, että "te pärjäisitte".
Suomennos: hän luottaa, että sinä hoidat, joten hänen ei tarvitse. Hän siis pärjää ihan hyvin.
Se että oma ukkosi on paska ei tarkoita sitä että myös muilla olisi samoin.
Harva mies lapsiaan jää hoitamaan, fakta. Voit tilastoista tarkistaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se vanhemmuus ole mitään rakettitiedettä. Nykyään ladotaan valtavia paineita ja odotuksia vanhemmille. Se riittää, kun täysipäinen tekee parhaansa.
Kyllä ainakin yhden lapsen kanssa pärjää aika helposti, etenkin jos on kaksi osallistuvaa vanhempaa ja mahdollisesti hyvä turvaverkko muutenkin. Itselläni ainakin jaksamisongelmat kohdistuivat erityisesti siihen vaiheeseen, kun oli kaksi pientä. Esikoisella vielä lieviä erityispiirteitä. Tämän vuoksi meidän lapsiluku jäikin kahteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse jäin lapsettomaksi, mutta jos mietin omaa lapsuuttani, ei ne minunkaan vanhemmat täydellisiä olleet. Mutta he tekivät parhaansa. Sen täytyy riittää.
Mietin aikanaan samaa. En edes pitänyt lapsista, mutta halusin kumminkin oman. Onneksi sain, maailman ihanin 2 vuotias, joka muutti oman elämäni totaalisesti.
Joten valitettavasti et voi tietää ennenkuin saat sen lapsen. Arpapeliä, mutta usein äidiksi tuleminen on asia, jota ei enää vaihtaisi pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jo viestisi perusteella saa kuvan, että todennäköisesti onnistut ihan hyvin. Useimmat ovat riittävän hyviä vanhempia. Ei tarvitse olla täydellinen ja varmasti tulet suuttumaan lapsellesi monesti, mutta se on inhimillistä eikä se tarkoita, että olisit epäonnistunut äiti. Teitä on myöskin kaksi vanhempaa; jos minä olen kipeä tai väsynyt, mies hoitaa lapsia ja sama toisinpäin.
Ainoa asia mitä punnitsisin on tuo introverttiys. Olen itse samanlainen. Lataan akkuni ja tuuletan pääni olemalla yksin ja tekemällä omia juttuja. Joskus vain olla möllötän ja se on ihan parasta.
Tulin vuosi sitten äidiksi ja oman ajan puute on asia jonka kanssa olen kipuillut eniten. Välillä raivostuttaa että pitää olla koko ajan jonkun käytettävissä.
Silti en vaihtaisi äitiyttä tai lastani pois :) kaikkeen kyllä tottuu ja elämästä voi muovata oman näköistä tavalla tai toisella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samoja asioita miettinyt. Lapsessa on hankalaa kun ei tiedä minkä luonteisen saa. Monella kaverilla on ollut aivan ihana vauvavuosi helpon vauvan kanssa, mutta tiedän että se voi olla myös kaikkea muuta.
Eihän mistään asiasta voi etukäteen tietää. Ainoastaan se pitää tietää, että haluaako tulla äidiksi. Kannattaa myös miettiä onko turvaverkkoja ja jos ei, niin mistä saa apua sitä tarvitessaan. Äitiys ottaa paljon mutta myös antaa monin verroin enemmän <3 ensimmäinen vuosi on raskain, sen jälkeen helpottaa. Tsemppiä!
Alue: Aihe vapaa
Jotta saisit vastauksen, sun pitäisi tietää millainen jälkikasvu sieltä on tulossa. Lapsia on nimittäin erilaisia. Hiljainen, tottelevainen, terve, hyvin nukkuva VAI kirkuva naulapommi?
Ei voi tietää. Venäläistä rulettia.