Sunnuntai ahdistus, miten päästä yli?

Minulla on pakko olla aina jotain aktiviteettia sunnuntaille, muuten menee järki. Tänään kävin hiihtämässä, vaikka oli ihan karsea keli :D

Tää on kyllä outo juttu. Silloin kun tein vuorotyötä ja vapaat oli vaikka ke-to, ei se to-ilta ahdistanut yhtään. Varmaan just se, kun normaali arkipäivä. Tietty nyt korona lisää ahdistusta, kun ei samalla lailla keksi tekemistä.

Tuo ahdistus jotenkin periytyy jo lapsuudesta, eikä ole helpottanut vaikka kaikki päivät ovat olleet työn kannalta samanarvoisia itselleni jo kymmeniä vuosia.

Liikunta on ainut, joka auttaa. Ja miettikää, kohta on kesä. Ei mulla kesäsunnuntaina ahdista, vaikka olisi töihin meno edessä!

Vierailija kirjoitti:

Tuo ahdistus jotenkin periytyy jo lapsuudesta, eikä ole helpottanut vaikka kaikki päivät ovat olleet työn kannalta samanarvoisia itselleni jo kymmeniä vuosia.

Niinpä! Minä syytän lapsuudenkotia. Meillä ei ollut ikinä mitään tekemistä sunnuntaisin, ei saanut lähteä kavereiden luo, vaan oltiin perheen kesken. Oli tosi ankeaa. Silloin kun ei leivottu tai edes siivottu sunnuntaisin. Oltiin vaan.

Täälläkin kohtalotoveri! Mua vaivannut sunnuntaiahdistus jo alakoululaisesta alkaen. Olen kuullut sen liittyvän esim. sellaiseen suorittaja-/vastuunkantajaluonteeseen, tunnollisuuteen ja pelon tunteeseen siitä, tuleeko tulevalla viikolla varmasti hoidettua oma tontti (työ/opiskelu/elämä...) varmasti niin hyvin kuin pitäisi. Joku pipon löysennyskeino tulisi sunnuntaille järjestää. En vielä nelivitosena ole sellaista löytänyt, joskaan en kaikkea kokeillut. Tsemppiä!

Mikä helvetin sunnuntai ahdistus?

Sunnantai-iltaisin on parhaat fiilikset tulevaan työviikkoon.

Siksi, koska on saanut kaksi päivää levähtää työstä, on saanut ulkoilla, viettää aikaa rauhassa perheen kanssa.

Nikkaroida, leikkiä lapsen kanssa, syödä hyvin ja katsella elokuvia ja urheilua televisiosta.

Nää ovat ainakin minun rentoutumiskeinojani  työstä.

Ne antavat levähdystauon hektiseen elämään työviikkoina.

Itse olen eniten uuvukissa torstain työnpäivän jälkeen ja pinnistän voimani, että jaksan vielä vetää perjantain täysillä, koska sen jälkeen odottaa kahden päivän suurenmoinen lepotauko.

Siis näin erilaisia me ihmiset olemme.

Ihanaa kun on muitakin! Mulla on tällä hetkellä sunnuntaiahdistus todella kovana, koska pelkään, että joudun taas olemaan lasten takia pois töistä. Ahdistaa se mahdollinen soitto työpaikalle ja muiden mietteet siitä. Ja sitten se ajan varaaminen koronatestiin yms. Ennen koronaa pyrimme näkemään aina ystäviä sunnuntaisin. Oli hyvä päivä siihen ja illalla olikin sitten hyvä olo.

Mulla tuo ahdistus on kovimmillaan jo lauantai-iltana :D tulee se olo, että kohta vkl ohi. Sitten sunnuntaina on jotenkin jo alistunut siihen että töihin mennään. Ja onneksi on se työpaikka jonne mennä. En tiiä miten paljon ahdistaisi jos pitäisi hakea töitä ja lähetellä hakemuksia.

Minulla auttoi tuohon sunnuntai-ahdistukseen lasten teko. Lapsettomana olin aina ahdistunut sunnuntaisin. Tuleva työviikko ahdisti eikä tuntunut mielekkäälle. Muutenkin oli tylsää.

Nykyään kun on perhe ja elämä on suht raskasta, niin odotan jo ilomielin töihin pääsyä ja maanantaita, koska työ voittaa kotiolot. :D sunnuntai tuntuu kivalle vapaapäivälle perheen kesken mutta ihanaa taas kun arki koittaa.