Kysymys parisuhteessa eläville: onko aina väärin ja loukkaavaa huomauttaa puolisolle tämän lihavuudesta
tai muusta ulkonäön repsahtamisesta? Onko poikkeuksetta sopimatonta ehdottaa toiselle laihduttamista tai kiinteytymistä? Ehdottakaa keinoja, miten asian voisi tuoda hienovaraisesti ja rakentavasti esiin! Itse yritin seuraavaa: ehdotin miehelleni, että kumpikin meistä alkaa jumppaamaan kunnon, terveyden ja ulkomuodon vuoksi ja toinen saa " valvoa" toista, jotta tavasta ei luisteta. Päätimme, että sopimus on sitova. Sopimus kesti yhden päivän. Nyt meillä jumppaan vain minä, se hoikka osapuoli, joka ei laihtumista kaipaa.
Kommentit (24)
Minä olen ylipainoinen, mutta olen tyytyväinen itseeni enkä aio laihduttaa. Miksi laihduttaisin jos minun on hyvä olla eikä vartaloni vaivaa minua?? Mieheni ei koskaan sano ainoatakaan pahaa sanaa minusta, ja jos sanoisi olisi entinen mies. Minä en ole täällä miellyttämässä kenenkään silmää, vaan elän tasapuolisessa parisuhteessa jossa kumpikaan ei omista toista. Molemmat saavat olla sellaisia kuin ovat.
jonkun muun kehotuksesta? aika surullista.
Kyllä mua ennen kaikkea huolestuttaisi puolisoni terveys jos lihoisi/laihtuisi kovasti, etenkin jos se ei itse sitä tajuaisi.
valitettavasti välttämätöntä ja siitä on ihan turha lähteä toisen mieltä pahoittamaan. Meille hommattiin kuntokeskus kun aikaa punttisalille ei löytynyt ja lenkkeilemme yhdessä, kummasti on molemmilla kroppa kunnossa ja tupakointi loppui kuin seinään (ja oikeastaan ihan itsestään)
Yhteiset harrastukset pitävät parisuhdetta muutenkin kasassa, on ihan kiva pitää " kisaa" siitä kumpi saa tuloksia paremmin, pitää mielen virkeänä ja treeniinnon pinnassa.
Meillä tehtiin selkeät kirjalliset seurantalaput, laitettiin lähtömitat (paino, hauiksen, vyötärön, rintakehän, reiden ja lantion ympärysmitat) ja joka kuukaudelle oma sarake johon muutokset kirjataan. Puolen vuoden päähän laitettiin valmiiksi aloitettaessa tavoitteet ja molemmat ylittivät ne ihan kivasti. Palkintona oli sovittu yhteinen lomaviikonloppu joka kanssa innosti kummasti
Ihan sama miltä muista tuntuu, pääasia että minä pääsen sanomaan oman mielipiteeni muitten vartaloista. :(
Ja tuo että olisit huolissasi puolison terveydestä on kyllä ihan varmasti pötyä!!! Haluat muokata puolisosi ulkonäköä ja kätket sen taitavasti terveyshuolien taakse. Vai nalkutatko myös turvavöistä, alkoholista, tupakasta, pyöräilykypärästä, turvaväleistä, flunssan jälkitaudeista, liukkaista keleistä, kotitapaturmista jne. jotka ovat myös merkittävä riski terveydelle?
Parisuhteen idea on hyväksyä ihminen sellaisena kuin hän on, ja sellaisena joka hän tulee 40 vuoden päästä olemaan. Jos ei sitä hyväksy, niin miksi edes alkaa suhteeseen?
Ennen naimisiinmenoa voisi kokeilla erästä ajatusleikkiä; Mitä jos puolisosi ajaisi huomenna kolarin ja joutuisi loppuelämäkseen pyörätuoliin iho täynnä hirvittävän näköisiä palovammoja? Tahtoisitko edelleen elää hänen kanssaan lopun elämääsi?
ja saan kuulla olevani itsekin läski...ehkä olenkin, mutta en niin pahasti kuin mies...ja teen jotain sen eteen etten ainakaan liho lisää
mutta siinäpä se pulma piileekin kun ei halua loukata, mutta toisen repsahtaminen harmittaa. Mielestäni sinun yrityksesi oli oikein hyvä keino saavuttaa päämäärä. Harmi kun miehesi ei pysynyt sopimuksessa.
siis asiasta olet jo sanoanut ja mies ei alkanut laihduttaa. jankuttaminen ja vihjailu hyvässäkään mielessä ei ole minusta omiaan tuomaan suhteeseen lisää hyvää oloa.
jatka sinä jumppaa, laita terveellistä ruokaa ja jos mies kysyy että olenko liian painava niin vastaa rehellisesti. mutta älä jankuta.
tahollasi tietysti voit miettiä että rakastatko miestäsi sellaisena kuin hän on ja miten iso kysymys tuo miehen paino sinulle loppujelopuksi on.
Eiköhän se " läskimpi" tiedä itsekin, että kiloja on. Ei sun sanomisesi sitä tietoisuutta varmaan lisää.
Paljon on painoarvoa sillä, miten asian esittää.
Toki rypyistä ym. huomauttelu on ikävää, niille kun ei oikein mitään voi (paitsi plastiikkakirurgi). Paino on taas eri asia, jos todella on mitä pudottaa.
Ei ketään voi pakottaa muuttumaan.
Ainahan sitä itse ei edes huomaa lihomista (nimimerkillä kokemusta on, paino nousi 30 kiloa enkä vaan tajunnut sitä läskien määrää!).
Toki nimenomaan kannattaa kiinnittää huomio siihen, että miten sen asian esittää. Minusta tuo on ihan hyvä, että pariskunta YHDESSÄ aloittaa liikkumaan/jumppaamaan, toinen on koko ajan siinä tukena. Mutta aika kinkkinen homma jos toinen ei sitten sitä haluakaan...Eipä sitä toista ihmistä voi pakottaa laihduttamaan, jos ei itse sitä halua. Ehkä jos voi ruokavalioon vaikuttaa ja alkaa ostamaan vain terveellisiä ruokia sekä kevytversioita juustoista ja leikkeleistä? Kyllähän pelkällä ruokavaliomuutoksella voi laihtua, jos ei tykkää liikkua.
vähän repsahtanut, ja ehdottanut juoksumaton hakintaa. Hän ymmärsi ja haluaa myös juoksumaton ja yrittää olla syömättä niin paljon roskaruokaa (ei kyllä usein onnistu).
Mun miehelläni on outo kuva itsestään. Hän pitää itseään todella hoikkana ja kapealantioisena ja aina housukaupassa sanoo, ettei täältä kuitenkaan löydy tarpeeksi pieniä housuja!
Hänellä kuitenkaan ei oikeasti ole kovin kapeat lantiot ja olen siitä hänelle sanonut kun olen kyllästynyt niihin " kaikki housut on mulle liian suuria" -puheisiin ja pakotin hänet kokeilemaan pieniä housuja jotka eivät sitten edes mahtuneet hänelle!
ARGH miten neitimäinen jenkkakahvainen ja leveäperäinen ukko!
(olen nyt ihan niiteissä muutenki kun äijä ärsytti mut eilen rajan yli, nukkui viimeyön sohvalla ja luultavasti seuraavankin)
mitä sun mies teki kun sai sut noin ärtymään?
Sun mies kuulosti hauskalta :D Siis ymmärrän että vaikea repiä huumoria, mutta... :D
Mä olen alkanut vähän puhua miehelle ruokavaliosta. Olen nyt raskaana ja haluan itse laihduttaa tämän raskauden jälkeen takaisin omiin mittoihin, viime raskauden jälkeen en ehtinyt ennen kun tulin uudelleen raskaaksi. Pudotettavaa on jotain 5-10 kg. Siihen prosessiin ajattelin miehen saada mukaan. Hän vaan ei ole koskaan oikein laihduttanut joten ei käsitä millaista se on.
Mun miehen pahin ongelma on se että hän oli nuorena tosi aktiivinen urheilija, kaikenlaista pelasi ja harrasti mutta nykyään ei enää juuri liiku. Hän kuitenkin syö tosi isoja annoksia ikään kuin vastaten sitä energiamäärää jonka nuorempana tarvitsi urheillessaan.
No olen ajatellu että raskauden jälkeen aloittaisin taas juoksemisen mitä mieskin on aktiivisesti harrastanut nuorempana. Jos hän siitä sitten tarttuis kiinni. Hänellä ei kai oikein ole nyt kavereita joiden kanssa harrastaa jotain kuntosalia tai sen tyylistä, tykkäisi kyllä.
Sama pätee toisinkin päin, eli minulla on oikeus (tai oikeastaan velvollisuus) sanoa miehelle lisäkilojen kertymisestä.
Helpompi se on näes pudottaa ne 3-7kg, kuin sitten kerrytellä kiloja muutamia vuosia siihen 20kg ylipainoon.. Näin meillä, ja TOIMII! :)
Eli ap, kyllä sinulla on oikeus huomauttaa asiasta, jo senkin vuoksi, että olethan huolissasi miehesi terveydestä. Kai hän sen ymmärtää?
Parisuhteelle saa sanoa hyvästi.
Pinnallisia ihmisiä =(
Mun miehellä on myös se vika että hän ei seuraa painoaan lainkaan. Sitä kauttahan ne kilotkin tulee. Jos ja kun saan hänet mukaan omaan laihdutukseen niin sitten aion kannustaa häntä viikottaiseen painontarkkailuun just tosta syystä mitä 15 sanoi: on paljon helpompi pudottaa se 5 kg kuin 15 kg!
kukaan ei tajua millaista on oikeasti elää tollasen talitintin kanssa ;)
mitä puolisoni minusta todella ajattelee, kuin että mielistelee, eikä sano jos vaikka lihominen häiritsee.