Miten jotkut voi törsätä kaikki rahansa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen ihmisen, joka on kotoa oppinut sellaisen mallin, että raha pitää käyttää mahdollisimman nopeasti, tai se haihtuu ilmaan ennen kuin siitä ehtii hyötyä mitenkään. Siis jotenkin sellaisen oletuksen, että raha on kuin hiekkaa, joka joka tapauksessa valuu sormien välistä, joten on parempi jos ehtii edes käyttämään sen edes johonkin, mihin tahansa, ennen kuin se katoaa.

Kulutustottumukset ovat tämän mukaiset, ja siinähän se mielikuva vahvistuu, että raha katoaa hetkessä, teki mitä teki. :D

Ihme noidankehä tuokin. Hänen pitäisi varmaan mennä johonkin rahaterapiaan.

Jep, jos rahaa laittaisi törsäämisen sijaan sivuun, niin pahimmassa tapauksessa se saattaisi mennä laskuihin, vuokraan ja muihin juokseviin kuluihin ekä sitten kuun lopussa olekaan enää varaa uusiin trendivaatteisiin tai railakkaaseen baarireissuun.

Tai uusiin huulitäytteisiin. Pakko pyytää taas itkien sukulaisilta apua vuokranmaksuun, kun on niin pieni palkka.

Haha, olipa hassu mielikuva, että tää kyseinen ihminen, josta kuvauksen alun perin kirjoitin, laittaisi rahaa huulitäytteisiin. :D

Ei oo ihan hänen tyylistään tuhlata kosmetologijuttuihin (eikä muuten päihteisiinkään!), mutta rahaa saa silti palamaan.

Vierailija kirjoitti:

Itse sain lapsena ja nuorena vanhemmiltani kaiken mitä halusin ja vaikka en olisi ymmärtänyt halutakaan. Otin tietysti vastaan.

Meillä ei puhuttu mistään. En saanut minkäänlaista ohjeistusta rahan käyttöön tai elämän hallintaan. Opin siis vain siihen, että kaikki tulee ilmaiseksi ilman omaa työtä tai toimintaa.

Sanomattakin varmaan selvää, että kun itsenäistyin, kohtasin pitkän aikaa paljon ongelmia ja mm. oman talouden hallinta oli todella vaikeaa - vieläkin siinä on haasteita selvästi enemmän kuin joillakin toisilla.

Omaa lastani olen neuvonut rahan käytössä ja hän osaakin sen paremmin kuin minä.

Ehkä ap:n ystävät vaan ovat vielä siinä vaiheessa, että opettelevat.

Minä opetin lapselleni järkevää rahankäyttöä ja taskurahan vastineeksi hänen tuli pitää kirjaa menoistaan. Minusta tämä oli ihan tavallista talouskasvatusta, mitä pitäisi kaikille lapsille tarjota, mutta palstalla kun olen tästä kertonut, niin kauheat haukut olen saanut päälleni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen ihmisen, joka on kotoa oppinut sellaisen mallin, että raha pitää käyttää mahdollisimman nopeasti, tai se haihtuu ilmaan ennen kuin siitä ehtii hyötyä mitenkään. Siis jotenkin sellaisen oletuksen, että raha on kuin hiekkaa, joka joka tapauksessa valuu sormien välistä, joten on parempi jos ehtii edes käyttämään sen edes johonkin, mihin tahansa, ennen kuin se katoaa.

Kulutustottumukset ovat tämän mukaiset, ja siinähän se mielikuva vahvistuu, että raha katoaa hetkessä, teki mitä teki. :D

Ihme noidankehä tuokin. Hänen pitäisi varmaan mennä johonkin rahaterapiaan.

Jep, jos rahaa laittaisi törsäämisen sijaan sivuun, niin pahimmassa tapauksessa se saattaisi mennä laskuihin, vuokraan ja muihin juokseviin kuluihin ekä sitten kuun lopussa olekaan enää varaa uusiin trendivaatteisiin tai railakkaaseen baarireissuun.

Tai uusiin huulitäytteisiin. Pakko pyytää taas itkien sukulaisilta apua vuokranmaksuun, kun on niin pieni palkka.

Eikä auta, vaikka on yrittänyt elää säästeliäästi. Kalliista merkkivaatteesta oli saanut hyvän alennuksen, ja yleensä kulkee matkat uberillä, eikä tavallisella taksilla. Siinä säästää pitkän pennin. Silti ei tahdo raha riittää, kuka tässä kuussa maksais vuokran, ”kun mulla on niin pieni palkka, että se ei riitä mihinkään”?

No tavallaan se on myös totta, että Suomessa suurimman osan palkasta ei riitä yhtään mihinkään. Jossain PK-seudulla puolet netosta livahtaa jo samantien vuokraan jos riittääkään.... Mutta äänestäkää vaan vapaasti lisää vassareita ja hännystelijäpuolueita niin tämä ihanuus jatkuu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse sain lapsena ja nuorena vanhemmiltani kaiken mitä halusin ja vaikka en olisi ymmärtänyt halutakaan. Otin tietysti vastaan.

Meillä ei puhuttu mistään. En saanut minkäänlaista ohjeistusta rahan käyttöön tai elämän hallintaan. Opin siis vain siihen, että kaikki tulee ilmaiseksi ilman omaa työtä tai toimintaa.

Sanomattakin varmaan selvää, että kun itsenäistyin, kohtasin pitkän aikaa paljon ongelmia ja mm. oman talouden hallinta oli todella vaikeaa - vieläkin siinä on haasteita selvästi enemmän kuin joillakin toisilla.

Omaa lastani olen neuvonut rahan käytössä ja hän osaakin sen paremmin kuin minä.

Ehkä ap:n ystävät vaan ovat vielä siinä vaiheessa, että opettelevat.

Minä opetin lapselleni järkevää rahankäyttöä ja taskurahan vastineeksi hänen tuli pitää kirjaa menoistaan. Minusta tämä oli ihan tavallista talouskasvatusta, mitä pitäisi kaikille lapsille tarjota, mutta palstalla kun olen tästä kertonut, niin kauheat haukut olen saanut päälleni.

No kun rahaa pitää antaa ilman mitään vastinetta ettei lapselle tule paha mieli.

Tupakkaan ja viinaan ei kyllä mene sentin pyörylää, mutta muuten vaikea saada pieni palkka riittämään...vakuutukset ja asuminen kalliita.

Aikuisiän diagnosoimaton ADHD. Impulsiivisuus yhdistettynä dopamiiniryöpyn tiedostamattomaan tavoitteluun on huono yhdistelmä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse sain lapsena ja nuorena vanhemmiltani kaiken mitä halusin ja vaikka en olisi ymmärtänyt halutakaan. Otin tietysti vastaan.

Meillä ei puhuttu mistään. En saanut minkäänlaista ohjeistusta rahan käyttöön tai elämän hallintaan. Opin siis vain siihen, että kaikki tulee ilmaiseksi ilman omaa työtä tai toimintaa.

Sanomattakin varmaan selvää, että kun itsenäistyin, kohtasin pitkän aikaa paljon ongelmia ja mm. oman talouden hallinta oli todella vaikeaa - vieläkin siinä on haasteita selvästi enemmän kuin joillakin toisilla.

Omaa lastani olen neuvonut rahan käytössä ja hän osaakin sen paremmin kuin minä.

Ehkä ap:n ystävät vaan ovat vielä siinä vaiheessa, että opettelevat.

Minä opetin lapselleni järkevää rahankäyttöä ja taskurahan vastineeksi hänen tuli pitää kirjaa menoistaan. Minusta tämä oli ihan tavallista talouskasvatusta, mitä pitäisi kaikille lapsille tarjota, mutta palstalla kun olen tästä kertonut, niin kauheat haukut olen saanut päälleni.

Hei, superhyvä idea! Teen saman, kun lapseni oppii lukemaan ja kirjoittamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse sain lapsena ja nuorena vanhemmiltani kaiken mitä halusin ja vaikka en olisi ymmärtänyt halutakaan. Otin tietysti vastaan.

Meillä ei puhuttu mistään. En saanut minkäänlaista ohjeistusta rahan käyttöön tai elämän hallintaan. Opin siis vain siihen, että kaikki tulee ilmaiseksi ilman omaa työtä tai toimintaa.

Sanomattakin varmaan selvää, että kun itsenäistyin, kohtasin pitkän aikaa paljon ongelmia ja mm. oman talouden hallinta oli todella vaikeaa - vieläkin siinä on haasteita selvästi enemmän kuin joillakin toisilla.

Omaa lastani olen neuvonut rahan käytössä ja hän osaakin sen paremmin kuin minä.

Ehkä ap:n ystävät vaan ovat vielä siinä vaiheessa, että opettelevat.

Minä opetin lapselleni järkevää rahankäyttöä ja taskurahan vastineeksi hänen tuli pitää kirjaa menoistaan. Minusta tämä oli ihan tavallista talouskasvatusta, mitä pitäisi kaikille lapsille tarjota, mutta palstalla kun olen tästä kertonut, niin kauheat haukut olen saanut päälleni.

Hei, superhyvä idea! Teen saman, kun lapseni oppii lukemaan ja kirjoittamaan.

Eipä tuokaan mikään pomminvarma menetelmä ole. Jos lapsella on vähän autistisia tai muita roope ankan piirteitä niin raha voi saada liiankin suuren arvon... Surullisia tapauksia nämä teini-iän työläiset ja "yrittäjät". Suurimmalla osalla sitten hermoromahdus 20-30v ikävuoden välillä kun miljonääriksi ei ihan helposti päästykkään. 

Eli ehkä pointtina, että ei sitä rahaa pidä liikaa kunnioittakaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua taas ihmetyttää, miksi jotkut luulevat, että kun pieni palkka ei riitä kuluihin vaan loppuu jo aikaa ennen tilipäivää, kyse on törsäämisestä. Jos vuokranmaksun jälkeen jää joitakin satasia, mistä maksaa kaikki ruokakulut ja laskut, ja elättää paria lasta, niin ei siinä kovin paljon puskureita säästellä. Kaikki ei ole hyvätuloisia, eikä kultalusikka suussa syntyneitä. 

Eiks niiden lasten pelkät lapsilisät ole sen joitakin satasia? Eikö siis mitään muuta jää?

Tuntuu vaikealta uskoa, että lapsiperhe joutuisi pärjäämään vielä vähemmällä kuin opiskelija.

Lapsilisä on reilun satasen/lapsi. Luuletko että sillä edes ruokit sen kuukaudessa, saati koko ajan niille on ostettava isompia vaatteita, talvikenkää, takkia, toppahanskaa, vk-hanskaa, luistinta, monoa, polkupyörää, pipoa, lippistä, lenkkaria, sukkaa jne, lista on loputon ja kasvun sekä suomen sääolosuhteiden vuoksi hankintoja on ihan joka kuukaudelle. Vaikka kuinka kirpparit kiertää ja halvinta ostaa, kuluja tulee väkisin.

Ai pystyykö lapsen ruokkimaan satasella kuukaudessa, siis satanen per lapsi?

Kyllä muuten pystyy, jopa lomakuukausina, mutta varsinkin aivan heittämällä niinä kuukausina kun lapsi saa valtaosan lämpimistä aterioista koulussa tai päiväkodissa.

Mutta vakavasti puhuen kyllä ymmärrän tuon vaatepuolen, mullakin on lapsia. Sanoisin, että lapsilisästä menee 50€ vaatteisiin ja 50€ per lapsi jää ruokaan. Tämä siis, kun kirppareita kiertää ja halvinta ostaa. :)

Ei kenelläkään mene 600€ vuodessa vaatteisiin, ei niitä tarvitse käytön jälkeen heittää roskiin, ne voi pestä.

Esimerkkivuotta:

Tammikuu: Päiväkoti/koulu aloittaa talviurheilun, lapsi tarvitsee sukset JA luistimet, koska edellisvuotiset ovat pienet. Mahdollisesti joudut käyttämään yli 50€.

Helmikuu: Kympillä muutamat käytetyt sisähousut puhki käytettyjen tilalle. Lapsen jalka kasvaa tässä kohtaa talvea ja joudut hampaita kiristellen etsimään uudet talvikengät. Kenkiä ei pitäisi ostaa kovin käytettyinä, tekee pahaa lapsen jalalle, mutta nyt on pakko. Samalla talvihanskat, kun edellisistä tulee vesi läpi. Hyvällä tuurilla kuukauteen menee 40€

Maaliskuu: Loskakelit alkavat! Syksyllä käytetyt kuravaatteet ovat pienet. Housut, takki, hanskat, kumpparit...

Huhtikuu: Alkuvuosi on selvitty samoilla sisävaatteilla, nyt kasvupyrähdys! Samaan aikaan lapsen kevätkengät, tuulitakki ja ohuemmat ulkoiluhousut ovat aivan liian pienet... Taitava pitää olla, että viidelläkympillä selviää.

Toukokuu: Jostain pitäisi taikoa isompi polkupyörä. Lapsella pari vuotta olleet aurinkolasit hajoavat / katoavat. Aurinkorasvaakin pitää ostaa.

Kesäkuu: Nyt jo helleaalto, apua. Viime vuoden hellevaatteista 90% on pieniä.

Lopetan tähän, mutta syksyn ja talven tullen tulee taas uusi sykli syys- ja talvivaatteita ja lisäksi koulun aloitukseen liittyviä varusteita. Lisäksi lapsella on jossain kohtaa syntymäpäivät, ja joulukuussa on joulu. Oikeasti 50€ kuussa ei ole paljon.

Niiiiiin? Vaatteisiin ei siis mene sitä 600e/vuosi, vaan sillä saa kyllä jo ne muutkin tarvikkeet. Eli puolet lapsilisästä riittää, ja jos lapsia on useampi, lapsilisää tulee suhteessa enemmän kun se nousee lapsiluvun myötä, samoin tarvikkeita ja vaatteita voi kierrättää seuraavalle - ei siis mene lähellekään puolia niistä lapsilisistä edes. Kyllä pitäisi siis riittää muuhunkin, niin ettei aina ole tili nollilla.

En ole itse todellakaan mikään kultalusikka suussa syntynyt, eikä tilanne ole paljoa omasta lapsuudesta parantunut, mutta aina on pärjätty. Olisihan se kiva mennä vaan sinne Prismaan ja shopata samoin tein kaikki mitä tarvitsee, mutta todellisuudessa aika harva siihen pystyy.

Vaatiihan se toki vähän suunnitelmallisuutta ja järjenkäyttöä. Jos nyt alan tuohon esimerkkilistaan nillittää, niin ei mulle tulisi pieneen mieleenkään esim. joskus helmikuussa käyttää 15-20e KÄYTETTYJEN kenkien ostoon, silloinhan niitä saa uutena todella edullisesti, ja seuraavana syksynä niistä saa vähintään omansa pois kun laittaa vähän käytettyinä myyntiin. Samoin hanskoja saa lopputalvesta edullisesti ja kannattaakin ostaa jo seuraavaa syksyä ja talvea varten edullisesti jemmaan. Samoin esim. suksien ja monojen kanssa voi hyvinkin ennakoida ja ostaa ennen sesonkia seuraavaa kokoa. Ja koska tähänhän nyt tulee varmasti se perusnillitys: "ei kaikilla ole tilaa hillota vaatteita ja tavaroita jemmaan", niin väitän että varmasti on yksi hylly tilaa seuraavaa kokoa oleville vaatteille (tarvittaessa laittaa vakuumipussiin niin ei vie sitäkään tilaa mitä muuten) ja pyörää ja suksea mahtuu kyllä varastoon/parvekkeelle aina sen verran. Kun ei sitä käytössä olevaa tavaraa tarvitse olla niin ylenmäärin. Jo syksyllä esim. ostin aurinkorasvan ensi kesää varten alesta (päiväystä on ensi vuoden puolelle) ja säästin kympin kun en jättänyt sitä tälle keväälle. Hyvin mahtuu vessan kaapissa olemaan samassa kohtaa kuin kesällä käytössä ollut tuubi oli.

Totta kai sitten joillekin kuukausille kertyy enemmän sitä hankittavaa, kun kaikkea ei voi ennakoida ja joskus ennakointi menee pieleen. Mutta kokonaisuudessaan budjetti pitää hyvin. Meillä on myös ihan neula ja lanka käytössä, eli vaatteita ei heitetä pikku vekin tullessa pois, vaan korjataan. Koulussa, tarhassa ja kylässä toki on korjaamattomat kamat päällä (koska ikävä kyllä pienestäkin korjauksesta kiusataan...), mutta varsinkin pienemmillä sitten ne korjatut menee ihan hyvin koti- ja leikkivaatteina kodin ulkopuolellakin. Ei aina tarvitse olla niin priimaa.

Mitä omia kavereita ja tuttavia on seurannut, niin _todella_ harvoin tällä tavoin toimivilla ne rahat hups vaan pääsee loppumaan, mutta silloin kun elellään noin että oho, mites se lapsi noin yllättäen pääsi kasvamaan, nyt on lahkeet pohkeissa, jalat isommat kun kengät ja ulkohousutkin täysin risat, silloin ne rahat on vähän väliä loppu kun on paniikissa sitten hankittava tarvittavat. Ja kevät ja kuravaatteet, talvi ja talvikamppeet, joulu, juhannus ja uusivuosi tulee aina niiiiiin yllättäen, on se kauheeta kun tulee näitä yllättäviä menoja joita ei mitenkään voi ennakoida ja ei rahat riitä...

Montako lasta sulla itselläsi on?

Olen mielestäni tosi suunnitelmallinen ihminen, mutta lapset kasvavat arvaamattomasti.

Kun muutaman kerran liikaa olen laittanut eteenpäin edellisellä kaudella varastoon ostetun vaatteen, josta lapsi onkin kasvanut suoraan ohi, vähenee motivaatio hillota tavaroita.

Ja siis kuulun tässä keskustelussa siihen leiriin, jotka ovat päivitelleet, miten keneltäkään voi koskaan oikeasti loppua rahat tililtä. :)

Puskurirahasto on kiva ajatus, mutta mitä jos se "paha päivä" tulee ennen kuin puskuri on kasassa. 

Sitä ei ap:kaan kerro, eikä kerro kukaan muukaan, joka päivittelee muiden rahankäyttöä. Enkä nyt puhu itsestäni, minulla on aina ollut rahaa, mutta osaan ajatella millaista köyhemmillä on. 

Mun lapsuudessa ei rahankäyttöä opetettu. Traumatisoiduin lapsuuden rahanpuutteesta niin, että omille päästyäni aloin heti varmistaa, että luon rahaa säästämällä itselleni turvaa, jota en silloin lapsena vanhemmilta saanut.

Mulla kävi sekä kirous että tuuri siinä, että olen luonteeltani yliherkkä ja varovainen, koska opin helposti välttelemään uhkia (liikaakin). Osasta sisaruksistani sen sijaan tuli tuhlaavaisia. En ymmärrä miten he USKALTAVAT tuhlata. Mitä jos rahaa ei saisikaan mistään eikä kukaan enää lainaisi?!

Olen kyllä alkanut vähän relata enkä mieti menoja enää niin ankarasti. En kuitenkaan edelleenkään uskaltaisi ikipäivänä tuhlata niin, että kaikki rahat (säästötkin) loppuvat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niiiiiin? Vaatteisiin ei siis mene sitä 600e/vuosi, vaan sillä saa kyllä jo ne muutkin tarvikkeet. Eli puolet lapsilisästä riittää, ja jos lapsia on useampi, lapsilisää tulee suhteessa enemmän kun se nousee lapsiluvun myötä, samoin tarvikkeita ja vaatteita voi kierrättää seuraavalle - ei siis mene lähellekään puolia niistä lapsilisistä edes. Kyllä pitäisi siis riittää muuhunkin, niin ettei aina ole tili nollilla.

En ole itse todellakaan mikään kultalusikka suussa syntynyt, eikä tilanne ole paljoa omasta lapsuudesta parantunut, mutta aina on pärjätty. Olisihan se kiva mennä vaan sinne Prismaan ja shopata samoin tein kaikki mitä tarvitsee, mutta todellisuudessa aika harva siihen pystyy.

Vaatiihan se toki vähän suunnitelmallisuutta ja järjenkäyttöä. Jos nyt alan tuohon esimerkkilistaan nillittää, niin ei mulle tulisi pieneen mieleenkään esim. joskus helmikuussa käyttää 15-20e KÄYTETTYJEN kenkien ostoon, silloinhan niitä saa uutena todella edullisesti, ja seuraavana syksynä niistä saa vähintään omansa pois kun laittaa vähän käytettyinä myyntiin. Samoin hanskoja saa lopputalvesta edullisesti ja kannattaakin ostaa jo seuraavaa syksyä ja talvea varten edullisesti jemmaan. Samoin esim. suksien ja monojen kanssa voi hyvinkin ennakoida ja ostaa ennen sesonkia seuraavaa kokoa. Ja koska tähänhän nyt tulee varmasti se perusnillitys: "ei kaikilla ole tilaa hillota vaatteita ja tavaroita jemmaan", niin väitän että varmasti on yksi hylly tilaa seuraavaa kokoa oleville vaatteille (tarvittaessa laittaa vakuumipussiin niin ei vie sitäkään tilaa mitä muuten) ja pyörää ja suksea mahtuu kyllä varastoon/parvekkeelle aina sen verran. Kun ei sitä käytössä olevaa tavaraa tarvitse olla niin ylenmäärin. Jo syksyllä esim. ostin aurinkorasvan ensi kesää varten alesta (päiväystä on ensi vuoden puolelle) ja säästin kympin kun en jättänyt sitä tälle keväälle. Hyvin mahtuu vessan kaapissa olemaan samassa kohtaa kuin kesällä käytössä ollut tuubi oli.

Totta kai sitten joillekin kuukausille kertyy enemmän sitä hankittavaa, kun kaikkea ei voi ennakoida ja joskus ennakointi menee pieleen. Mutta kokonaisuudessaan budjetti pitää hyvin. Meillä on myös ihan neula ja lanka käytössä, eli vaatteita ei heitetä pikku vekin tullessa pois, vaan korjataan. Koulussa, tarhassa ja kylässä toki on korjaamattomat kamat päällä (koska ikävä kyllä pienestäkin korjauksesta kiusataan...), mutta varsinkin pienemmillä sitten ne korjatut menee ihan hyvin koti- ja leikkivaatteina kodin ulkopuolellakin. Ei aina tarvitse olla niin priimaa.

Mitä omia kavereita ja tuttavia on seurannut, niin _todella_ harvoin tällä tavoin toimivilla ne rahat hups vaan pääsee loppumaan, mutta silloin kun elellään noin että oho, mites se lapsi noin yllättäen pääsi kasvamaan, nyt on lahkeet pohkeissa, jalat isommat kun kengät ja ulkohousutkin täysin risat, silloin ne rahat on vähän väliä loppu kun on paniikissa sitten hankittava tarvittavat. Ja kevät ja kuravaatteet, talvi ja talvikamppeet, joulu, juhannus ja uusivuosi tulee aina niiiiiin yllättäen, on se kauheeta kun tulee näitä yllättäviä menoja joita ei mitenkään voi ennakoida ja ei rahat riitä...

Tämä on aika kiinnostava asiakirja!  https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/261735/Mita%CC%88_ela%…

"Mitä eläminen maksaa? Kohtuullisen minimin viitebudjetit". Päivitetty viimeksi 2018.

Siellä on arvioitu lapsen kohtuullisiksi menoiksi "vaatteet, kengät, laukut" 62-70€/kk lapsen iästä riippuen.

(Tässä ei varmaankaan ole mukana harrastusvälineitä vaan, ne ovat kohdassa "harrastukset, vapaa-aika", joka on 14-54€/kk lapsen iästä riippuen.)

Eli kyllä toi 50€/kk jopa pelkkiin vaatteisiin on tilastollisesti järkevä summa. Luulen, että jeesustelijat vertaavat aikuisten kulutukseen, kun se aikuinen ei koko ajan kasva ulos niistä vaatteistaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa ihmettelen. Itse olen pyrkinyt siihen, että vaikka jäisin työttömäksi, pystyisin silti säästöilläni (työttömyyskorvausten lisäksi) elämään ainakin 5 vuotta huoletonta elämää. Oikeastaan tuokin on melko lyhyt aika ja yritän säästää koko ajan enemmän. En saisi kyllä öitä nukuttua, jos olisi tili lähes tyhjä.

Oho, vau, viisi vuotta on kova tavoite.

Mä olen tavoitellut puolen vuoden tai vuoden menoja ja aatellut vetäväni hyvin!

Olen laskenut, että 500 euroa työttymyyspäivärahan päälle kuukaudessa riittää tarvittaessa ihan hyvään elämään. 5 vuodessa se tekee 30 000, minkä saan säästettyä palkasta 3-4 vuodessa.

Meillä on samat laskelmat. Olisin velaton ansiosidonnaisen loppuessa, peruspäivärahalla ja muutaman sadan säästöillä kuukaudessa pärjäisin nykysäästöillä 21 vuotta eläkeikään (kertymä 1700e) asti

Onko sulla nyt siis kertymä jo 1700e? Jos 21 vuoteen ei ole ansiotuloja,voiko kertymä olla 1700e? Joka on mielestäni aika hyvä eläke nykymenolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen ihmisen, joka on kotoa oppinut sellaisen mallin, että raha pitää käyttää mahdollisimman nopeasti, tai se haihtuu ilmaan ennen kuin siitä ehtii hyötyä mitenkään. Siis jotenkin sellaisen oletuksen, että raha on kuin hiekkaa, joka joka tapauksessa valuu sormien välistä, joten on parempi jos ehtii edes käyttämään sen edes johonkin, mihin tahansa, ennen kuin se katoaa.

Kulutustottumukset ovat tämän mukaiset, ja siinähän se mielikuva vahvistuu, että raha katoaa hetkessä, teki mitä teki. :D

Ihme noidankehä tuokin. Hänen pitäisi varmaan mennä johonkin rahaterapiaan.

Jep, jos rahaa laittaisi törsäämisen sijaan sivuun, niin pahimmassa tapauksessa se saattaisi mennä laskuihin, vuokraan ja muihin juokseviin kuluihin ekä sitten kuun lopussa olekaan enää varaa uusiin trendivaatteisiin tai railakkaaseen baarireissuun.

Tai uusiin huulitäytteisiin. Pakko pyytää taas itkien sukulaisilta apua vuokranmaksuun, kun on niin pieni palkka.

Eikä auta, vaikka on yrittänyt elää säästeliäästi. Kalliista merkkivaatteesta oli saanut hyvän alennuksen, ja yleensä kulkee matkat uberillä, eikä tavallisella taksilla. Siinä säästää pitkän pennin. Silti ei tahdo raha riittää, kuka tässä kuussa maksais vuokran, ”kun mulla on niin pieni palkka, että se ei riitä mihinkään”?

No tavallaan se on myös totta, että Suomessa suurimman osan palkasta ei riitä yhtään mihinkään. Jossain PK-seudulla puolet netosta livahtaa jo samantien vuokraan jos riittääkään.... Mutta äänestäkää vaan vapaasti lisää vassareita ja hännystelijäpuolueita niin tämä ihanuus jatkuu. 

miksi jokainen jopa erittäin järkeväkin keskustelu menee lopulta politiikasta öyhöttämiseksi?

Vierailija kirjoitti:

Enemmän oikeastaan ihmetyttää, miten samat ihmiset ovat aina samassa tilanteessa joka kuukausi, vuosi toisensa jälkeen. Luulisi että tarpeeksi kauan/monta kertaa rahattomuudesta kärsittyään he pikkuhiljaa oppisivat rahan arvon ja tajuamaan, että palkka maksetaan vain kerran kuukaudessa(useimmilla). Ja ei, kyse ei edes ole pienituloisista ihmisistä.

Minun äitini on tällainen. Täyttää kohta 60 eikä ole saanut elämänsä aikana MITÄÄN omaisuutta kerrytettyä: ei ole säästöjä, ei asuntoa, ei edes autoa. Keskipalkkainen ihminen mutta kuvittelee itse olevansa jotenkin poikkeuksellisen köyhä ja valittaa miten vaikeaa kaikki on eikä rahat riitä, koska hän ei ymmärrä mitoittaa elämäänsä tulojen mukaan. 

Ihmettelen itsekin samaa, mutta sitten muistin, että vielä kymmenen vuotta sitten olin tuollainen törsäilijä.

Olin yläasteikäisestä saakka hakenut kesätöitä vuosittain tuloksetta. Sain viikkorahaa isältäni silloin tällöin; äidiltä en saanut koskaan rahaa. Molemmat olivat työssäkäyviä, mutta heille ei koskaan jäänyt ylimääräistä rahaa, koska se meni viinaan ja alkoholiin. Vanhempani eivät koskaan puhuneet rahankäytöstä yhtään mitään, eivätkä muutenkaan olleet kiinnostuneet koulumenestyksestäni ja hyvinvoinnistani. Vanhempani erosivat ollessani teini-ikäinen. Jäin äidille ja äiti hankki koiran, mutta koira jäi lopulta minun vastuulleni eli syötin sitä, pesin kipot, lenkitin, leikin sen kanssa, jne.

Ollessani parikymppinen koira sairastui ja se piti viedä eläinlääkäriin. Asuin vielä äidin kanssa, koska lähes rahattomana minulla ei ollut varaa muuttaa pois, enkä saanut äidiltä taloudellista tukea. Isäni oli poissa kuvioista. Minulla oli muutama satanen säästössä. Eläinlääkärikulut hiposivat vajaaseen tuhanteen euroon ja päädyin maksamaan kulut osamaksulla korkeine vuosikorkoineen. Otin elämäni ensimmäisen pikavipin näitä hoitokuluja varten. En edelleenkään ollut tehnyt päivääkään töitä, vaikka haku oli jatkuvasti päällä lukiosta valmistumiseni jälkeen. Haku oli päällä myös korkeakouluihin. Välivuoteni meni siinä, etten tehnyt yhtään mitään, en opiskellut, enkä käynyt töissä. Hoidin koiraa ja se oli ainoa iloni elämässäni.

Alamäki alkoi. Piti maksaa pikavippi pois. Arvaatte varmaan, että otin toisen pikavipin maksaakseni ensimmäisen pikavipin pois.

Koira sairastui uudelleen, tällä kertaa vakamannin ja otettiin uudet kokeet. Jälleen hoitokulut katossa. Aloin ottamaan lisää pikavippejä, koska halusin, että koiralle tehtiin kaikki mahdollinen, jotta se jäisi eloon. Se ei ollut vielä edes vanha koira.

Kävi niin, että koira kuoli. Se oli äärimmäisen tuskallista ja musertavaa aikaa.

Koira kuoli ja minulle jäi useiden tuhansien eurojen pikavippivelat.

Pian kuoleman jälkeen pääsin yllättäen työhaastatteluun ja sain työpaikan, vaikka tein paljon virheitä työhaastattelun aikana. Koiran kuolema ja velat painoivat mieltäni.

Kuin ihmeen kaupalla, sain maksettua kaiken pois neljässä kuukaudessa. Eli ensimmäiset neljän kuukauden palkat meni kaikki pikavippien maksuun ja vuokran maksuun (maksoin osan vuokrakuluista ja ruoasta).

Meni alle vuosi kun pääsin muuttamaan pois kotoa. Silloin tuntui, että pystyin vihdoin hengittämään. Vaikka tästä on kulut aikaa jo kymmenen vuotta, niin kaipaan edelleen lemmikin seuraa elämässäni, mutta en uskalla hankkia, vaikka minulla olisi varaa maksaa tuhansien eurojen edestä mahdollisia hoitokuluja. Olen myös oppinut kantapään kautta, että lemmikille paras keino ei ole aina se, että sille yritetään löytää väkisin jokin hoitokeino - joskus on liian myöhäistä ja se on hyväsyttävä.

En ole enää ottanut pikavippejä tämän jälkeen. Se oli musertavaa aikaa. En pystyisi nukkumaan öitäni hyvin, jos tilini olisi aina nollilla palkanmaksun jälkeen.

On erotettava toisistaan ihmiset, jotka elävät tulojensa mukaan ja jotka elävät yli tulojensa. Monella pienituloisella talouden tasapaino säilyy, koska osataan tulla vähällä toimeen, toisaalta moni suurempituloinen ei ole tarpeeksi suurituloinen, jos verrataan ympärillä oleviin ihmisiin ja sitten yritetään epätoivoisesti pitää kulisseja yllä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen ihmisen, joka on kotoa oppinut sellaisen mallin, että raha pitää käyttää mahdollisimman nopeasti, tai se haihtuu ilmaan ennen kuin siitä ehtii hyötyä mitenkään. Siis jotenkin sellaisen oletuksen, että raha on kuin hiekkaa, joka joka tapauksessa valuu sormien välistä, joten on parempi jos ehtii edes käyttämään sen edes johonkin, mihin tahansa, ennen kuin se katoaa.

Kulutustottumukset ovat tämän mukaiset, ja siinähän se mielikuva vahvistuu, että raha katoaa hetkessä, teki mitä teki. :D

Ihme noidankehä tuokin. Hänen pitäisi varmaan mennä johonkin rahaterapiaan.

Jep, jos rahaa laittaisi törsäämisen sijaan sivuun, niin pahimmassa tapauksessa se saattaisi mennä laskuihin, vuokraan ja muihin juokseviin kuluihin ekä sitten kuun lopussa olekaan enää varaa uusiin trendivaatteisiin tai railakkaaseen baarireissuun.

Tai uusiin huulitäytteisiin. Pakko pyytää taas itkien sukulaisilta apua vuokranmaksuun, kun on niin pieni palkka.

Haha, olipa hassu mielikuva, että tää kyseinen ihminen, josta kuvauksen alun perin kirjoitin, laittaisi rahaa huulitäytteisiin. :D

Ei oo ihan hänen tyylistään tuhlata kosmetologijuttuihin (eikä muuten päihteisiinkään!), mutta rahaa saa silti palamaan.

Valitettavasti itsellä kokemusta tyypistä, joka laitattaa hiuspidennyksiä ja huulitäytteitä ym, ja sitten itkua tuhertaen kiertää sukulaiset ja esittelee maksamatta olevien laskujen pinoa. Mun kärsivällisyys on loppu ja olen se paha ja ilkeä ihminen nyt, kun en auta, vaikka olis varaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa ihmettelen. Itse olen pyrkinyt siihen, että vaikka jäisin työttömäksi, pystyisin silti säästöilläni (työttömyyskorvausten lisäksi) elämään ainakin 5 vuotta huoletonta elämää. Oikeastaan tuokin on melko lyhyt aika ja yritän säästää koko ajan enemmän. En saisi kyllä öitä nukuttua, jos olisi tili lähes tyhjä.

Oho, vau, viisi vuotta on kova tavoite.

Mä olen tavoitellut puolen vuoden tai vuoden menoja ja aatellut vetäväni hyvin!

Olen laskenut, että 500 euroa työttymyyspäivärahan päälle kuukaudessa riittää tarvittaessa ihan hyvään elämään. 5 vuodessa se tekee 30 000, minkä saan säästettyä palkasta 3-4 vuodessa.

Meillä on samat laskelmat. Olisin velaton ansiosidonnaisen loppuessa, peruspäivärahalla ja muutaman sadan säästöillä kuukaudessa pärjäisin nykysäästöillä 21 vuotta eläkeikään (kertymä 1700e) asti

Onko sulla nyt siis kertymä jo 1700e? Jos 21 vuoteen ei ole ansiotuloja,voiko kertymä olla 1700e? Joka on mielestäni aika hyvä eläke nykymenolla.

Joo, eläkekertymä on nyt 1677, eläkearvio töissä jatkaessa alimpaan eläkeikään 4700. Tietysti toinen juttu miten ostovoimainen tämä  summa on vuosikymmenten päästä vai saako edes sitä rahaa

Ei lapsille kyllä joka kk tarvia millään ostan mitään uutta/käytettyä. Koulusta esim saa luistimia/suksia käyttöön. Meillä lapsi kolmosella ja sukset ostettu ekalla kouluun, onhan ne pienet sille virallisesti mutta menee kyllä viä tän talven sillä hyvinkin, alkutalvesta kirpparilta uudet monot. Eikä oo lapsi valittanut suksista. Luistimet piti vasta tänä talvena ostaa, edellisillä luisteli pari vuotta. Kengät nyt pitää joka kausi ostaa, talvikengissä reikä tullut nyt, mutta menkööt sit kumpareilla ja nyt vois ostaa välikausikengät jotka mahtuu syksylläkin. Ulkovaatteet mahtuu hyvin vuoden tai kaksi. Kintaat katoaa aina kouluun, pipot ja lippiksetkin kestää muutaman kauden hyvinkin. Vaatteet pitää uusia kerta/pari vuoteen, kun pitkät lapset. Muttei tod joka kk tarvitse mitään hommata.