Riitelevät aikuiset sisaret, hitto miten lapsellista. Voiko todella olla näin?

Ei mitenkään harvinaista. Omassa suvussani riitelevät vielä eläkeikäisenäkin.

Kyllä noita kuulee todella paljon. Ollaan vielä aikuisenakin kateellisia toisille kaikesta.

Omassa perheessä tällaista ei onneksi ole. Läheiset välit kaikkiin ja osataan antaa arvoa toisille.

Suurin osa ihmisistä ei muutu vähemmän mulkuiksi iän myötä. Päinvastoin, minä ainakin olen inhottavampi nyt aikuisena kuin mitä olin esimerkiksi teininä. Enkä tule kenenkään kanssa toimeen.

Kyllä meidän parvi (6kpl) ainakin tulee loistavasti toimeen keskenään 💖

Perinnönjaon yhteydessä osasta paljastuu omituisia piirteitä. Kaksi riitelee ja molemmat valittavat toisistaan kolmannelle. Tämä kolmas kurkkuaan myöden täynnä ihan reilusti aikuisten sisarustensa tappelua.

Onhan noita, mummoni on riidellyt siskonsa kanssa koko elämänsä ja yhä jatkuu.

Joillain ei välttämättä koskaan napsahda murrosiän jälkeen päässä, että miks ihmeessä mä aina tappelen tuon kanssa.

Me ei riidellä vaan tullaan hyvin toimeen. Hyvin tullaan toimeen siksi että minä väistän koko ajan. Onko tämä rehellistä hyvin toimeen tulemista? Vai vaikuttaako asia vain siltä ollessaan oikeasti päinvastoin?

Ollaan molemmat yli 40-vuotiaita, ja tilanne on aina ollut sama. Jos olisin pitänyt puoliani aina, tai edes pitäisin nyt, niin olisin aloituksen mukainen riitelevä aikuinen sisarus, se lapsellinen tyyppi, mutta nyt kun en riitele vaan väistän, niin olen varmaan koflikteja pelkäävä ressukka, joka varmaan myös on lapsellista. Ikinä ei voi voittaa, mikäli voittamisella tarkoitettaisiin apn hyväksyntää(ja sitähän sillä ei tarkoiteta)

 Aloituksen käsitys on tässä se lapsellinen yksisilmäinen mielipide, joka ei perustu mihinkään muuhun kuin omaan perseenreikään ja sen ympräistöön.

Riiteleminen johtuu useimmiten ihmisten välisistä mielipide ja luonne-eroista. Samoin useimmiten keskinäisen dialogin, eli vuorovaikutussuhteiden ongelmista ja kuuntelemisen puutteista.

Ihmisen persoonallisuus ja luonne muotoutuu jo lapsena. Toki muuttumista, kehittymistä ja jalostumista voi tapahtua ja taphtuukin lähes koko elämän ajan. Paitsi siitä yli 50 vuotiaasta eteenpäin ihminen ei enää muutu.

Omien kokemusteni mukaan.

Äitini sisaruksineen ovat riidelleet koko aikuisikänsä. Tällä hetkellä heidän välit ovat täysin poikki ja olen tyytyväinen, äitini voi paljon paremmin. Mielestäni suurin syy on heidän lapsuunperheessään ja isovanhemmissani. Isovanhempien taustat eivät ole kovin eheitä eivätkä he ole osanneet panostaa lastensa keskinäisiin väleihin. Sisaruksista kukaan ei ole kyllä voinut täysin hyvin missään vaiheessa, osalla vähän suurempaakin ongelmaa.

Joo, joko jää poljettavaksi tai pitää pulensa. Kumpikaan ei ilmeisesti ole hyvä.