Tiedättekö ketään jonka mies on väkivaltainen, miten heillä menee?

on nimittäin sen verran mielenkiintoinen väite. Ja mainitun tutkimuksen tulos kumoaisi aika pitkän linjan tutkimustulokset, jotka ovat täysin päinvastaisia. Näin kasvatusalan ammattilaisena kuvittelisin, että jos kyseinen tutkimus olisi olemassa tai jos sillä olisi tutkimuksellista painoarvoa niin siitä keskusteltaisiin jo ammattipiireissä - en ole kommentin kommenttia kuullut.



Teorian lisäksi omat kokemukseni opettajana puhuvat myös tuota tutkimusta vastaan.



Mutta tutkimuksen maininnut kirjoittaja, laittaisitko lähdetiedot tähän ketjuun, kiitos.

mies mäiskinyt ainakin kerran niin että naisen käsi murtunut. nainen pohti ainakin jonkin aikaa jatkaako vai ei, nyt en tiedä mikä tilanne on. nainen myöskin haikaili exänsä perään, joten ei taida olla kovin terve pari muutenkaan...

Olin 4 vuotta miehen kanssa joka hakkasi minua. Hän joi ja löi. Ulospäin muille ihmisille hän oli täydellinen! Kun yritin kertoa ystäville tai miehen vanhemmille he pitivät minua valehtelijana ja tyhmänä kun en ymmärtänyt että minulla oli ihana mies, muka valitin turhasta...

Pahoinpitely alkoi pieninä läpsimisinä, ranteista kiinni pitäminä ja muulla " pienellä" .





Kun mies oli kännissä pahoinpitely yltyi. Monta kertaa sairaalasta heräsin ja aina piti valehdella kaikille mitä oli tapahtunut. Olin niin väsynyt kaikkeen.



Ja joka kerta kun ajattelin jättää hänet, hän muuttui taas ihanaksi ja lupasi ettei koskaan enää. Hän kävi AA:ssa ja osallistui Jussi-projektiin (lyömätön linja)



Kaikki oli hyvin niin kauan kuin kävi siellä. Puoli vuotta meni ja hän lopetti tapaamiset. Pahoinpitely alkoi samoin kuin juominen...



Se mikä sai minut jäämään oli miehen alistus.. hän oli saanut iskostettua päähäni etten ole mitään, kukaan muu ei minua huoli ja saan olla onnellinen kun hän on minun kanssani..



(Nyt kaveri tuli kylään...)



Mutta nopeasti, voimaa sain jostakin lähteä, laitoin oven lukkoon enkä enää koskaan hänelle avannut vaikka yhdessä asuttiinkin.



Elämäni paras päätös!! Olen elossa! Ja järjissäni!





En olisi koskaan löytänyt nykyistä ihanaa miestäni jos olisin sinne jäänyt. Nyt kaikki on hyvin ja olen onnellinen.



Lähde! Saat tilalle mielenrauhan ja jotain paljon parempaa.



Silloin kuin jätin miehen huomasin etten ollut edes hengittänyt kunnolla, kun mies jätin aloin pystyin hengittämään kunnolla!!!

(piti välillä töitäkin tehdä ;-) )

että mulla oli sama homma. Tuntui niin vähäpätöiseltä syyltä, just tuo, että ' mies tukisti' . Varsinkin, kun mies oli niiiin lapsille omistatunut täydellinen isi :-( Mutta itsetuontoa nakersi pahemman kerran.

Vierailija:

Ehkä minullakin vaikeuttaa lopullisen päätöksen tekoa se, että eron syyksi tuntuu vähäpätöiseltä sanoa, että mies piti kiinni tai tukisti minua.

Minulla ei ole valitettasti lähdeviitettä tutkimuksesta. Siitä oli muistaakseni joskus vuosi tai puolitoista vuotta sitten ihan tavallisissa sanomalehdissä. Siinä oli vain tuo tulos. Ei mitään erittelyä. Itse jäin juuri kaipaamaan erittelyä siitä, että mitä tuo ilmaus riitaisa pitää sisällään. Oman järjen mukaan nimittäin kyllä väkivalta on sentään aivan järkyttävää seurattavaa.



Siinä siis kai oli tutkittu sellaisen väitteen paikkansapitävyyttä, että kun vanhemmat väittävät eroavansa lasten edun nimissä, kun on riitaista, niin onko se tosiaan hyödyllistä lapsille. Ei siis ole. Ei siis lasten edun mukaista.



Muistaisiko joku muu tarkemmin tätä tutkimusta.

Lapsesi ei anna sinulle sisimmässään koskaan anteeksi, ettet _aikuisena_ huolehtinut omasta lapsestasi sen vertaa että olisit antanut hänelle pelottoman lapsuuden.



Pärjäätte aivan varmasti!!



t. nimim. edelleen lapsuuden taakkaa sisimmässään kantava

Aluksi mies oli aivan ihana. Keskusteleva, eroottinen, rakastava, hellivä. Puhui tasa-arvosta, vanhusten hoidon tärkeydestä, rakkaudesta ja harmoniasta.



Ensihuuman jälkeen tuli kummallisia raivokohtauksia. Hän saattoi suuttua jostakin harmittomasta keskustelusta (ihan yleisellä tasolla käydystä, esim. suomen politiikasta) ja alkoi haukkumaan minua idiootiksi ja arvottomaksi.



Pikkuhiljaa yllättävät raivarit alkoivat lisääntyä ja miehen suusta alkoi päästä puheita tyyliin " vitun akka, pidä turpas kiinni. Mulle ei akat puhu mitään, koska vittu ei osaa ajatella. Et ole sen arvoinen, että saisit puhua.. jne" .



Ja aina raivareiden jälkeen hän oli pahoillaan, kävi oma-aloitteisesti lyömätön linja -terapiassa vihanhallintaongelmiensa takia ja oli ihana rakastaja.



Halusin antaa hänelle mahdollisuuden kehittyä ihmisenä. Annoin aina anteeksi raivarit, kaupungille hylkäämiset ja luurin korvaan lyömiset.



Mutta nyt. Viimeisimmän raivarinsa aikana idiootiksi ja aivottomaksi pilluksi haukkuminen ei riittänytkään. Hän alkoi uhkailla, että lyö. Heristeli nyrkkiään naamani edessä. Demonstroi hitaasti nyrkillään, kuinka löisi minua poskipäähän. Ei sitten lyönyt kuitenkaan, vaikka selvästi oli siinä ja siinä etteikö olisi lyönyt. Haukkui vielä viimeisen kerran minut niin arvottomaksi, ettei viitsi edes lyödä tuollaista mitättömyyttä ja häipyi.



Nyt tämä suhde on päättynyt. Kun pitää tarttua väkivallalla uhkailuun se on merkki, että tilanne on menossa pahempaan, ei parempaan, suuntaan.



Silti suren sitä mitä menetin, sen hyvän hänessä. Hän oli kiehtovin ja ihanin ihminen (kun ei raivareita oteta huomioon) mitä olin koskaan tavannut. Kamalaa että tuollainen viha ja sovinismi ja agressio tuhoaa kaiken sen kauniin mitä hänessä on :-(

Olen miettinyt tätä asiaa. Olemme olleet yhdessä 11 vuotta, lapsettomia (hoidot kesken). Viime vuoden aikana tämä lapsettomuus on käynyt henkisesti niin raskaaksi että olen itse juovuksissa huitassut miestäni juovuspäissäni riidellessäni laukulla päähän (2x). Molemmilla kerroilla mies, mielestäni turhankin kovin ottein on ottanut laukun ja kaatanut minut maahan ja pitänyt käsistäni ns. taltuttanut. Ei lyönyt, mutta istunut päällä maatessani maassa ja pitänyt käsistä. Mielestäni hätävarjelun liiottelua?

Tietysti tein itse väärin, mutta massaeroa on ja " hyökkäykseni" lienevät miehelle melko harmittomia, hän harrastaa itsepuolustuslajeja. Voiko olla alkusoittoa jollekin pahemmalle? Mitä sanotte?

Elä huido laukulla.