¤¤¤¤¤Marrasmurujen torstai¤¤¤¤

Tämä aamu näyttää taas eilistä paremmalta. Koneella nyt vaihteeksi kotona, kun vien tyttären tutustumaan tarhaan vasta yhdeksäksi mummin kanssa ja lähden siitä sitten vasta töihin (tarhassa vähän kummallinen käytäntö - kesäloman jälkeen tällainen tunnin tutustumispäivä). Huomenna on sitten eka kunnon tarhapäivä ja sitten onkin taas viikonloppu.



Eilinen väsy tuntuu ainakin toistaiseksi olevan poissa. Olin tosiaan niin väsynyt, että melkein nukahdin töissä papereiden päälle. Havahduin siihen, että pää meinasi tipahtaa käsien varasta. Kotiin kun pääsin menin reiluksi tunniksi pötkötteleen. Koko ilta meni ihan horroksessa, mutta tänään tuntuu taas paremmalta.



Joulusta on ollut puhetta. Itse en ole ajatellut asiaa vielä kovinkaan paljon. Useasti olemme olleet kuitenkin minun vanhempien luona, johon on tullut veljeni perhe ja me. Puoliso on usein myös jouluja joutunut töissä olemaan, joten ollut ihan kiva, ettei tarvitse viettää joulua yksin. Vanhemmat asuvat siis niin lähellä, että sieltä voi tulla vaikka taksilla kotiin, jos kaipaa aattoiltana omaa rauhaa. Voipi oll, että tänäkin jouluna mennään sinne, koska tuskin pienen vauvan kanssa jaksaa joulua laittaa. Ja toisaalta, jos veljen perhe menee heidän 5 vuotiaasta pojasta on meidän tyttärelle seuraa ja muksuilla on yleensä tosi kivaa yhdessä.



Joku mainitsi eilisessä pinosssa lantiopohjalihakset. Ai, mitä ne on? Vähän olen itse yrittänyt jumpata, mutta kyllä huolestuttaa tuo loppuraskaus. Esikoisen synnytyksestä lihakset repsahti niin pahasti, että lääkäri olisi laittanut korjaavaan leikkaukseen, jos useampia lapsia ei olisi ollut suunnitelmissa. Kovalla jumpalla (2 kertaa päivässä puolen tunnin sessio viitenä päivänä viikossa) sain lihakset kuntoon. Jumppaaminen tietysti vähän jäi ja nyt ei taida lihakset olla kovinkaan kummoisessa kunnossa. Täytyy yrittää ottaa itseään niskasta kiinni ja jumpata, sehän on vain ja ainoastaan minun oman etuni mukaista.



Jaaha, jospa yrittäisi suostutella tyttärelle jotain päälle. Lähtisi mielellään tarhaan yöpuvussa, mutta vaikka ihan sievä onkin, niin jos kuitenkin jotain muuta.



Mukavaa päivää kaikille marrasmuruille.



Viljonkka74 26+2

Eipä ole tullut kirjoiteltua..Olen ollut tämän viikon töissä ja aamuvuoroissa,enkä ole ehtinyt kirjoittelemaan..Tänään pitäisi mennä iltavuoroon..Ei kyllä huvittaisi,työt loppuvat klo22.00 ja yleensä nukun jo siihen aikaan.Mitenkähän pysyn hereillä?! Raskasta on ollut ja supistellut..Ensiviikolla on lääkärikäynti,ajattelin pärjätä sinne asti ja taidan kerjätä sairaslomaa!

Liikunnasta on ollut puhetta..Ei ole tullut urheiltua,reipas kävelykin aiheuttaa kipeitä supistuksia..Joten se siitä liikunnasta.

Vaavi tuntuu olevan reipas ja potkiskelee jo tosi mojovasti.

Eilen isukin kanssa naureskeltiin, kun vaavi innostui monottelemaan samalla, kun söin suklaata..Taitaa olla makean perso ;)

Eilen niin sydäntä lämmitti, kun poika kävi erikseen sanomassa vaaville hyvän yön toivotukset! Poju laittoi päänsä masuni päälle ja sanoi :" hei hei vauva" .

Toinen asia mikä tuntui mukavalle, varsinkin, kun omasta mielestä on jo jättiläisen kokoinen..Eilen tarhan työntekijä huomasi, että vaavi on tulossa ja kysyi, että mihin aikaan keväästä vaavi syntyy?!



SaaMee ja vaavi 25+6

täälläkin lantionpohjan lihakset ovat repsahtaneet.



edellisen synnytyksen jälkeen havaittiin että jotain pullottaa ja se oli lievää laskeumaa. tilanne parani jonkin verran imetyksen loputtua ja jumppailemalla, mutta eipä ihan ennallaan ole. olen jo suunnitellut että tämän synnytyksen jälkeen sitten hankin kuulat. nyt raskausaikana en ole paljon treenaillut kun aiheuttaa suppareita. mulla syynä tuohon repsahtamiseen ilmeisesti pitkät synnytykset ja ponnistukset (eka 25h ja toka 16h)



mulla oli eilen illalla ihan tajuton kipukohtaus. alamahaan ja ilmeisesti häpyliitokset koski niin tajuttoman kovaa että mietin jo sairaalaan lähtöä. pystyssä en pystynyt olemaan ollenkaan ja nukkumisesta ei meinannut tulla mitään. ihan kuin olis supistus jäänyt päälle, mutta ei se sivuilla tuntunut ollenkaan. eli veikkaan että oli jotain kovaa kasvukipua. koskaan ennen ei ole moista ollut. mies oli ihan ihmeissään kun äskin kivusta syödessäni iltapalaa. nyt on olo ihan ok.



onko teillä muilla tullut suppareihin kovastikin potkua mitä isompi maha on? mulla tilanne se, että tosissaan saa puuhkua nykyään kun suppareita tulee. mietin että onko se mahan kasvua vai pitäskö tässä huolestua.



ja toinen kysymys: tunnetteko että vauva ikäänkuin kuljettaisi kyynärpäätä tai kantapäätä kohtua työntäen? mulle nää kokemukset on outoja, kun poikien kanssa on tuntunut vaan potkuja mutta tämä tekee noin niiden potkujen lisäksi. Mietin että onkohan vettä vähänlaisesti... eihän tässä ole kuin viikkose uraavaan äitipoliin ja siellähän taas nähdään että mitä vesimärä sanoo.



eipä tänne muuta. aika kivasti näitä viikkoja näyttää tulevan huomenna on 27 täynnä ja sitten henkiinjäämisprosentti jo yli 90% jos syntyisi. vammoja saattaa tietysti olla, mutta hienot luvut.



mom rv26+6

Päivä alkoi lupaavasti pommiin nukkumalla... Olin siis unohtanut laittaa herätyksen päälle ja nukuin autuaasti siihen saakka, että miehen kännykkä herätti. Minä tarvitsen aamulla paljon aikaa itseni kuntoon saamiseen ja aamukahvin+lehden " nauttimiseen" , joten tällainen sängystä suihkuun, suihkun jälkeen kahvimukin kanssa hiuksia väkertämään ja ripsaria levittämään ei oikein luonnistu. No, jospa koittaisin tässä työpöydän ääressä heräillä...



Joulusta: me emme ole vielä kertaakaan viettäneet joulua kotona, vaan olemme aina lähteneet mummolaan 140km päähän joulun viettoon. Meillä molemmat mummolat on lähekkäin, joten joulun aikana on ajeltu mummoloiden väliä ees taas. Enemmän aikaa on vietetty mun vanhemmilla, tähän syynä (virallisesti, toki mun ja anopin nihkeät välit on aika iso tekijä...) mun sisarukset perheineen, jotka jossain vaiheessa joulua aina edes piipahtaa päiväseltään vanhemmillani. Mieheni on aina ollut sitä mieltä, että oltais kotona... Ja syy siihen on hänelläkin oma äitinsä ja se, että mieheni aina pahoittaa jouluisin mielensä oman lapsuudenkotinsa kolkosta tunnelmasta verrattuna mun lapsuudenkotiin. Tilanne on siis ristiriitainen, sillä me molemmat viihdyttäis hyvin mun vanhemmilla, mutta väkipakolla on mentävä myös miehen vanhemmille, kun kerran ovat noin lähekkäin. Tätä joulua ei olla vielä mietitty, mutta voi olla että jollain tapaa järjestetään tänä vuonna asiat toisin. Nyt meillä on neliöitäkin sen verran, että kotona olisi mukavaa ja viihtyisää olla. Edelliset joulut ollaan siis asuttu 56 neliön vuokrakaksiota, eikä se lapsen kanssa mitään luksusta ole ollut. Nyt on vähän yli 120 neliötä (pankin)omaa tilaa.





Lantionpohjalihaksista: mitä ne on...? Pitäis vissiin vähän treenata. Itse asiassa tässä yhtenä iltana asiaa jo mietin :) Ja se on jo paljon se! Ehkä joskus ryhdyn tuumasta toimeen? Mulla on hämärä muistikuva siitä, että olen esikoisen syntymän jälkeen niitä jumpannut. Mutta en kyllä tarpeeksi.



(.): Väsyttää ihan sairaasti! Joka ilta tällä viikolla olen nukahtanut sohvalle välillä klo 20-21.30. Rasittavaa. On vissiin tämä työnteko niin rankkaa ;)



Rautalisästä oli eilen puhetta, itse olen myös helisemässä niiden rautatabujen kanssa. Etenkin kun käy töissä, niin ruoka-aikoja ei voi sillä tapaa miettiä tarkkaan raudan imeytymisen kannalta, kahviajat on ne mitkä on ja lounas on silloin kun se on. Ja vielä kun maitoa pitäisi juoda kalsiumin takia, niin yhtälö on aika hankala. Kyllähän mulla oli hb noussut 108-->121 neljässä viikossa, mutta nyt taas on niin vetämätön olo, että lieneekö taas laskusuunnassa?



Mutta jospa tämä riittäisi tältä erää!



Marrastoive rv 28+4

Itselläni ainakin supparit on koko ajan muuttuneet napakammiksi. Alkuun olivat vain sitä mahan kovettumista, sitten mukaan tuli vähäistä puristavaa tunnetta ja nyt tosiaan tuntuu, on pakko pysähtyä puuskuttamaan ja hengittelemään supistus ohi. Mutta minullahan ei tuolla alapäässä mitään ole tapahtunut. Luulisin siis, että ihan luonnollinen kehityksenkulku tämä, että mitä enemmän kohtu kasvaa ja mitä pidemmälle raskaus etenee, niin sitä napakammilta " harjoitusluonteisetkin" supparit tuntuu. Sinulla tilanne tietysti sikäli erilainen, että pelko ennenaikaisesta synnytyksestä on totisinta totta!

kahtena yönä olen mennyt niin myöhään nukkumaan ja lapset herättäneet ' jo' klo 7 että on pää vähän sekaisin.



Sf-mitta on varmaan kasvanut ihan kivasti sillä makuulla ollessa supistuksen tullessa kohtu näkyy olevan jo ihan kivasti navan yläpuolella.Ensi keskiviikkona sitten mitataa.

Hb on varmaan surkea,viimeksi oli 107 mutta en ole syönyt rautaa. Jos se ei vielä ole noussut niin täytyy kai jotain ottaa..



Lantionpohjan lihaksia en ole erityisesti treenannut, toivottavasti alapää ei kokonaan putoa pois!

Vauva hikkaa kovasti,ihanaa kun ' tikitys' tuntuu tuolla ihan alhaalla nivusissa!



Jas ja pikkuneiti 26+6

Samoja " oireita" näyttää olevan muillakin =) Eli väsyttää. Mulla Hb oli viimeksi 106 ja olen syönyt rautaa muutaman viikon. Tabletin ottohetki vaan siirtyy ja siirtyy, kun vatsan pitäisi olla tyhjä jne. Eli samaa hankaluutta on täälläkin.



Yksi harmittava vaiva on se, etten jaksa/pysty seisomaan paikallani juuri ollenkaan. Tulee heti heikottava ja huono olo. Tuntuu, etten saa happea tarpeeksi. Siispä olen levoton vaeltaja vaikka kaupan jonossa =/ Vaiva saattaa johtua heikosta Hb:sta tai mistä lie. Ja ylämahaa ahdistaa ihan kun vanne puristaisi keuhkoja.



Vali vali.... Muuten on mennyt hyvin. On hyvin raskaana-oleva-fiilis =D Maha on iso ja vauva liikkuu (onneksi) ahkerasti.



Saaga (neljättä odotellessa) rv26

Siis tuo seisomisen vaikeus. Minulla vaiva on alkanut jo joskus aika päiviä sitten (ennen rv 20) ja oletan sen johtuvan siitä, että kohtu/vauva painaa jotain verisuonta pahasti seisoma-asennossa. Sama vaiva oli esikoisestakin. Kaupassa jonottaminen onkin yksi pahin asia, mitä tiedän! Istumaan pitäisi päästä tai vähintäänkin kävellä ympyrää... Melko levotonta jonottamista!

Saaga:

Yksi harmittava vaiva on se, etten jaksa/pysty seisomaan paikallani juuri ollenkaan. Tulee heti heikottava ja huono olo. Tuntuu, etten saa happea tarpeeksi. Siispä olen levoton vaeltaja vaikka kaupan jonossa =/ Vaiva saattaa johtua heikosta Hb:sta tai mistä lie. Ja ylämahaa ahdistaa ihan kun vanne puristaisi keuhkoja.

i]

Pitäis kai tänään vihdoin käydä siellä kelalla noitten paprujen kanssa ja kohta on kiire sen vauvavakuutuksenkin suhteen. Teidän innostamana olen myös alkanu nyt enemmän miettiin, että mitäs sitä vauvalle laitetaan. Kuumuustuskissani yöllä mietin jopa, että mitä vois leipoo ristiäisiin etukäteen pakkaseen (mulle täysin epänormaalia toimintaa).



Eilinen oli kyllä tosi hankala päivä ja kyllä sitä saa ihmetellä, miten erilaisia raskaudet voi olla. Alkaa ihan ärsyttään kun tajuaa kuinka raihnanen sitä onkaan. Nyt jo liikkuu, niin kuin ois viimeisillään ja tosiaan, supistelut saa mutkin nyt puhaltelemaan. Varsinaisesti eivät käy kipeetä, mutta ovat sellasia, ettei niitä voi vain ohittaa... eilen huomasin illan hokevani ääneen kylläpäs supistaa, kylläpäs supistaa. Yöllä kärsin kuumuudesta ja menin hetkeksi sohvalle nukkumaan, jotta omakin sänky tuntuis viileämmältä. Sitten kun palasin sänkyyn, oli mies siirtynyt jäähdyttelemään mun puolella ja se siitä viilentyneestä sängynpuoliskosta.



Sarafan rv 26 TASAN!

Kyllä oli karsee eilinen päivä, oksentaessa meni koko päivä ja olo oli kyllä niiin heikko ja joka paikkaa särki :(



Neuvolalääkärissä käyty ja paikat napakasti kii ym, eli mitään ei onneksi nää kivut ole aiheuttanut eikä paineentunne.

Painoa tullut nyt kolme kiloa kaikkiaan hb 124, ilman rautaa on pärjätty koko raskaus ajan. Maha on tooosi iso ja sf mitta meneekin siellä ihan yläkäyrällä.



Tuosta seisomisesta niin mulla se kans tuottaa vaikeuksia, pakko päästä aika nopsaan istumaan.



Jee täällä on joulusta ollut puhetta, en siis ole ihan höpsö kun olen sitä ittekseni jo miettinyt ja odotan kovasti ;)

Viime joulu vietettiin ihanoman perheen kesken ja oli kyllä ihana joulu

Tein ite laatikot ym sörsselit, eka saunottiin ja sit syötiin, sit tasoiteltiin oloa ja kaffiteltiin ja alettiin oottaan pukkia ja muoria.

Oman perheen kesken toivottavasti vietetään tääkin joulu, meillä mies nyt on semmonen et haluis porukkaa ympärille, mua ei niin innostais ja josko tän joulun sais viä itekseen viettää kun on just vauvaki syntynyt. Viime joulu oli eka semmonen oman perheen kesken joulu.



Vähän vielä heikottaa, meen makoileen...täytyy eilinen pino vielä lukee ja tulla sit uudemman kerran kirjoitteleen lisää.



Ainiin momentti, olet varmaan jo monesti kertonut mut mulla menny ohi, mut ihan uteliaisuuttani kysyn et millä viikoilla sun lapset ovat syntyneet? Miten kaikki sujui? Ei tarvi vastata jos liian henk.kohtasia utelen.



Tuuli rv 27+2

suppareista: mulla nämä raskaudet on ollu kuin yö ja päivä suppareiden suhteen. Ekasta paheni koko ajan. Ja rv24 lähtien tuli niin kipeitä (varsinkin sänkyhommien jälkeen), että söin loppupäivän Panadolia tuskiini. Silti ne eivät kypsyttäneet paikkoja. Nyt taas on siten, että mitä pidemmälle on menty, sitä vähemmän on supistuksia. Nykyään en juurikaan ole pongannut supistuksia, ehkä joskus ihan ala maha hetkeksi kovettuu, mutta tosi laiskasti. Toivottavasti kohdun supistuskyky ei ole mennyt ihan piloille mahan kasvettua näin nopeasti.



joulusta: meillä on sellainen diili, että ollaan oltu vuorojouluina isovanhempien luona. Näin säästyy siivouksilta, kokkailuilta ja muilta järjestelyiltä. Ensi jouluna lähdemme mummolaan myös, vaikka hampaat irvessä. Tuskin multa edes moni odottaa lahjoja, enkä pystyis paljon hankkimaankaan. Kummitytöille jotain ja vanhemmille vaan.



liikkeistä: esikoinen jo harrasti tuota kyynärpäiden ja kantapäiden vierittämistä nahkaa vasten (joskus kivuliaastikin), ja sama jatkuu näillä. Tuo ylempi ainakin on muutamaan kertaan jo pyrkinyt nahasta läpi.



Alia ja pikkuoravat rv27+3

Viimeinen lomaviikko, ensi viikolla alkaa pojilla koulu ja minulla työt... mutta vain 2 kuukaudeksi. Äitiyspakkaus on jo saapunut, hyvin vaaleansinistä oli (kaikki haalarit ym), mutta hyvin se tälle tyttövauvallekin käy. Aiemmin olen vain pojilleni vaatteita ostanut ja nyt viime viikolla kun kävin ostamassa lahjaa veljeni vastasyntyneelle tytölle niin kyllä ne näyttivät niin Nasu-possun vaatteilta kaikki päästä varpaisiin vaaleanpunaiset asut.... kai siihen vaaleanpunaiseenkin tottuu... vaikka nyt etukäteen vannon että kokonaan vaaleanpunaiseen en tyttöä pue... ennenkuin hän 2-3 vuotiaana itse vaatii...



Neuvolassa pari päivää sitten kaikki ok, Hb ei ole noussut 115:sta vaikka rautaa syönkin. Virtsassa tällä kertaa ei sokeria, sokerirasitus on joka tapauksessa reilun viikon kuluttua. Kohtu kasvaa samoilla käyrillä kuin pojatkin aikanaan joten tästäkin tulee varmaan n. 4-kiloinen.



Veljeni ja vaimonsa saivat toisen lapsensa viime viikolla, käynnistettiin pari viikkoa ennen laskettua aikaa kasvunhidastuman vuoksi. Heidän ensimmäinen lapsensa käynnistettiin myös kasvunhidastuman vuoksi, ja oli aluksi hentoinen 2-kiloinen rääpäle jolle ei hyvin syöminen lähtenyt käyntiin ja syöminen olikin pitkään hankalaa. Nyt he olivat niin toivoneet että tämä pikkukakkonen voisi heti alusta syödä rinnasta ja kaikki olisi helpompaa, mutta eikös tämäkin ole nyt viikon ollut nenämahaletkuruokinnassa, sokeritipassa ym. Meidän marraskuussa syntyvä nelikiloisemme on varmaan vastasyntyneenä isompi (ja helppohoitoisempi...) kuin tuolloin 3-kuinen serkkunsa. Tämä varmaan saa veljeni ja vaimonsa vielä uudestaan harmittelemaan sitä kuinka epäreilua tämä on.... ja minä varmaan yritän marraskuussa olla ääneen sanomatta kuinka hyvin vauva syö ja nukkuu ja kuinka helppoa imetys on (mikäli kaikki menee vanhan kaavan mukaan, veljensä olivat helppoja vauvoja)



Mari 26+6

Tuuli81__:

Ainiin momentti, olet varmaan jo monesti kertonut mut mulla menny ohi, mut ihan uteliaisuuttani kysyn et millä viikoilla sun lapset ovat syntyneet? Miten kaikki sujui? Ei tarvi vastata jos liian henk.kohtasia utelen.

Tuuli rv 27+2

toinen sitten pyrki syntymään jo rv18, rv 20 (kohdunkaulaa 17mm) laitettiin se lanka ja useamman kerran synnytystä jouduttiin pysäyttelemään lääkkein sairaalassa. vuodelepoa se 4,5kk kotona ja sairaalassa. lanka repesi rv35 kun sain luvan nousta pystyyn. langan repeäminen havaittiin kontrollikäynnillä (olin 5pv ollut pystyasennossa tuolloin) ja paikat auki 3cm. takaisin makaamaan pää alaspäin ja jokusen päivän päästä meni sitten vedet.

hienoille viikoille kaikenkaikkiaan noiden kanssa on päästy. erittäin onnekkaasti on siis mennyt nuo.

Raudan ottamisesta oli puhetta, olen itse ottanut rautatabletit öisen vessakäynnin yhteydessä niin on ainakin aamuyöstä maha aika tyhjä. Aamulla on niin nälkä että en pysty odottelemaan että saisi syödä.



Joulusta : minä en aio inahtaakaan kotoa mihinkään, ne jotka haluavat käydä niin saavat tulla meille. Meillä on aina semmoista souvia se joulun viettäminen että stressaa etukäteen, aina pitää mennä väkipakolla anoppilaan yöksi, sinne tulee suunnilleen puoli sukua ja koko ilta sitten hosutaan sauna- ja syöntivuorojen kanssa. Ihanaa kun voi jo etukäteen sanoa että en lähde yhtään mihinkään! piste. Joululahjoja olen jo alkanut miettimään, olen virkkaillut ponchoja kummitytöille ja ajattelin jatkaa kaulahuiveilla, lakeilla, sukilla ja kännykkälaukuilla. Meneepähän sairaalassakin aika mukavammin kun on jotain hommaa. Aiotteko muuten toivoa perhehuonetta vai tyydyttekö ihan tavalliseen? Jostain luin että marras-joulukuussa syntyy vähiten vauvoja ja oletin että sairaalassa



Oletteko mitanneet vatsan ympärystä? Eilen mittasin ja minulla oli edelleen samat 88 cm kuin kesäkuussakin, maha alkaa näkyä pikkuisen mutta takaapäin ei kyllä huomaa yhtään mitään. Olen 173 cm pitkä joten vauva mahtuu olemaan lantion sisällä aika hyvin.



Vauva-tavaroita en ole ottanut vielä esille enkä ole ostanut mitään. Ajattelin odotella rauhassa äitiyslomalle saakka. Ei kun ostinhan vaunut - jo maaliskuussa :)



MrsCruiser

Eilen tultiin myöhään illalla mökiltä ja tämän aamun olen lukenut rästiin jääneitä pinoja :) Vatsa venähti parissa päivässä ihan älyttömästi! Masun ympärysmitta oli kasvanut monta senttiä ja sf-mitta hyppäsi yläkäyrälle. Onkohan tuo ihan normaalia että mennään alakäyrältä yläkäyrille muutamassa viikossa..?



Paljon tuli mieleen kommentoitavaa kun luin noita vanhoja juttuja, mutta ei sitä nyt enää muista... Joku kyseli Tamperelaisia ja minä olen täällä ikäni asunut. Miehen osallistumisesta: on käynyt kanssani jokaisella neuvolareissulla ja ultrissa, kantaa kaikki painavat kassit ja huolehtii levon saannista/ ruoan saannista, tunnustelee liikkeitä mutta ei ole masulle jutellut tai laulanut (en ole tosin minäkään). Vauvan tavaroista: osa hankittu ja vielä olisi ostettavaa, hankinnat menee varojen mukaan...



Nukkuminen on edelleen katkonaista ja vatsaa on kivistellyt öisin, mutta se varmaan johtuu kasvunpyrähdyksestä. Oma kunto on laskenut huimasti, hengästyn niin helposti että hävettää... Sydän tykyttää kovasti ja supparit on herkässä. Vatsa on tosi pinkeä ja ahdistaa hirveästi. Vauva potkii hirmuisesti lähes koko ajan, ihan selkeästi on lisääntynyt liikkuvuus viikon aikana. Ja nythän niitä viikkoja on kasassa 28!!!! Jippii!!!



the-masu ja pikkuakka rv 28!

Ihan hyville viikoille olet tosiaan sitten loppujenlopuksi päässyt,varmasti tosi stressaava ja huolentäytteistä aikaa ollut kumminkin. Toivottavasti nyt pääset myös noille viikoille ennekuin vauva syntyy!

ALIA: Täällä sama juttu... mitä pidemmälle mennään, sitä vähemmän tuntuu supistavan. Yhtä lailla siis pelottaa, josko tuo kohtu on ihan laiskistunut. Toivotaan, ettei merkkaa mitään. Olen muutoinkin jo ihan kauhuissani siitä, miten isoksi vauva kasvaa ja jos kohtu ei muista supistella... =o



JOULUNVIETOSTA: Meillä on oltu vanhempieni luona lähes aina aattona. Sinne ovat tulleet myös veljeni. Kun vanhin veljeni sai lapsensa ja muuttivat isompaan, olemme olleet sielläkin. Matkaa toistemme luo on sen verran vähän, että onnistuu. Nyt sitten viimeisten vuosien aikan on ollut niin, että tapaninpäivänä menemme kaikki sisarukset vanhempieni luo syömään. Aatto ja joulupäivä kukin missä mitenkin. Nyt vanhempamme karkaavat mökille jouluksi ja *saamme pärjätä itse*. Matkaa on sinne niin hurjasti, että pienten kanssa emme sinne mene, kun olosuhteet ovat ihan oikeasti sellaiset perinteiset mökkiolot. Olemme tämän joulun sitten perheen kesken ja minä yritän opetella joka vuosi enemmän laittamaan joulua. Mies ei asiasta ole lainkaan kiinnostunut =( Joulupäivänä käymme appiukolla (perinteisesti) syömässä. Muuten asiaa ei ole pohdittu. Joululahjoja yritän bongata joka vuosi riittävän ajoissa. Inhoan niitä viimeisen viikon ruuhkia. Meillä lahjotaan vain lapset.



LIIKKEET: Etenkin kakkonen harrasti viimeisillä kuukausilla sitä, että veteli jäseniä pitkin mahanahkaa. Tuntui, että yritti vielä venyttää tilaa suuremmaksi. Tiitiäinen ei ole niin hurjasti vielä sitä tehnyt, mutta kyllä aika pontevilta kaikki erilaiset liikkeet tuntuvat. Ja se hikka on tosi jännä, kun tuntuu, että omat sisuskalut ja nivuset naksuu =o



RAUTA: Itse en tässä raskaudessa ole vielä rautaa joutunut ottamaan. Ehkä ensi kerralla, jos menee arvot alemmaksi. Mitä siihen imeytymiseen joku tässä päivänä muutamana kyseli, niin meillä kuopus on useamman kuukauden saanut Maltoferiä tippoina. On kuulemma huonosti imeytyvää sorttia, mutta pienelle ei voi muuta antaa. Hänellä huonot rauta-arvot eikä syytä ole vielä löytynyt. Latkitaan vain sitä Maltoferiä... ja reppana joutuu taas pian pisteltäväksi. On jo ihan saanut asiaan kammon =(



MASUNYMPÄRYS: Esikoisesta en mitannut. Kakkosesta mittailin viikottain ja kasvoi sellaista ½-1cm viikkovauhtia. Nyt en ole uskaltanut mittaan tarttua, saisin varmaan halvauksen. On tuo kumpu sen verran iso =( Vaan enimmäkseen varmaan läskejä.



PERHEHUONE: Emme ole asiaa edes harkinneet. Emme ole olleet kummankaan kanssa. Minulle passaa ihan tavallinen huone. Vaikka olenkin herkkäuninen, ei ole haitannut, vaikka muita samassa huoneessa. Olen ollut ihan tyytyväinen HYSiin. Meillä kuitenkin on pojat sen verran pieniä, ettei heitä voi mukaan ottaa ja parasta, että ovat miehen kanssa kotona ja toisilla hoidossa mahdollisimman vähän.



LANTIOPOHJALIHAKSET: Tiedossa on vaan ei muista riittävän aktiivisesti harjoitella. Jokaisen lapsen jälkeen sitä muka muistaa antaa asialle vähemmän aikaa =( Pakko olisi. On nimittäin alkanut pelottamaan, ettei mene koko kalusto rempalleen =o



KAHVILLE! Selkä alkaa olla hiukan parempi, mutta pitää muistaa vielä varoa. Etenkin vastaisuudessa ottaa rauhallisemmin.



TalviSalama + Tiitiäinen 28+0

kylläpä on ihana päivä,eilen äitipolilla selvisi että kaikki on kunnossa ja eikä tarvitse " pumpulissa" elää,kohdunkaulat yms ok.jeesss!!!



ja maha senkun vain kasvaa ai että käy äitiyshousut pieneksi.

PALJONKO TEILLÄ MUIILA ON TUO KOHDUNPOHJANKORKEUS(?) MITTA OLLUT?

Ehkäpä mulla on käyny just niin, että kun Maltofer passaa vatsalleni, niin se ei kuitenkaan imeydy. Otan sen ruokailun yhteydessä, ainakin purutablettien ohjeessa lukee, että yhteydessä tai jälkeen... kovin on erilaista...



Momentille liikkeistä, mulla esikoinen harrasti tosi paljon sitä oiristelua. Näkyi kun jokin osa liikkui vatsanahkaa pitkin. Nyttemmin myös tämä asukki on alkanut tekemään samaa. Eilen juuri naureskelin, kun joku raaja liikkui napakasti oikealta kohti napaa. Tässä vaiheessa liikkeet eivät tunnu vielä kipeiltä, mutta jotain rv 30+ muistan kuinka tuskaisilta nämä vauvan venyttelyt tuntuivat.



Joitan muutakin oli, mutta kun tuo muisti....

helpottaa tätä pöhkäilyä.



uskaltauduin sen verran pystyyn että kävin hakemassa postit ja äitiyspakkaus on tullut postiin! jiihaa!



nyt sitten pitäs keksiä että mistä tilat vaatteille...



Rauta: oletteko kokeilleen obsidania joilla maha menee rauhasta kovaksi. Edellisessä raskaudessa käytin sitä ja se oli mahalle hyvä.