Pitävätkö kaverit teihin yhteyttä nyt korona-aikana, kun yhteistä tekemistä ei ole ja ei oikein puheenaiheitakaan?
Itse olen huomannut, ettei viestejä ja puheluita enää ole tullut puoleen vuoteen. Enkä jaksa enää itsekään kysellä, kuulumisia, kun tuntuu ettei ketään kiinnosta. Mitähän sitten jos joskus päästään normaaliin? Onkohan mulla enää yhtään kaveria?
Kommentit (17)
Itse ainakin soittelen kavereille ja laitan viestiä, sekä änkeen puoliväkisin kyläilemään. Jaksa saatana yksinää olla koko ajan :D
Eipä juuri. Tai sitten sellaisia diipadaapa hyväänaistenpäivää kukkakuva - viestejä. Kuulumisia ei kysellä, koska ne eivät kiinnosta. Tämä on aika hyvä ihmiskoe.
Kavereiden kanssa en ole juurikaan pitänyt yhteyttä vuoteen (vain tyyliin joulu ja synttäri terveiset), mutta ystävien kanssa puhutaan entiseen malliin. Puheenaiheet ovat kyllä kieltämättä välillä tosi tylsiä.
Mullakin oli kavereiden kanssa pari melkein päivittäin elävää messenger.ryhmää. Nyt niihin ei enää kukaan mitään kirjoita. Alan epäillä, että ovat perustaneet uusia ryhmiä ilman minua.
Pitää kyllä. Ei ole vieläkään puheenaiheet loppuneet. Asioita kuitenkin tapahtuu kaiken aikaa, vaikka korona-aika onkin ja rajoituksia noudatetaan.
Baareistako te vaan puhutte, kun puheenaiheet on loppuneet? Kyllähän maailmalla tapahtuu kokoajan vaikka mitä mielenkiintoista.
Ollaan nähty ulkona ehkä 1-2x kuussa ja viesteilty ehkä parin viikon välein, mut ite huomannu että kaverit ei oo ite kauheen aktiivisia ehdottaan mitään paikkaa, päivää, kellonaikaan. Turhauttaa ku tulee sellasia ois kiva nähdä viestäjä mut käytännössä heitetään pallo aina mulle päätöksien suhteen. En tiiä johtuuko koronasta vai persoonista?
Mutta armollisuutta. Kenenkään voimavarat tuskin on 100% ja kyl elämänpiiri on kyllä kaventunu huomattavasti.
Jossai vaihees oli myös vaikee soitella ja kysellä kuulumisia kun ei mitään tapahdu. Oon tehny samoja asioita viimeset 6kk eikä tunnu oikein miltään nii mitä kertois kuulumisista. :D kavereilla oli sama. Sit juteltiin jostain ihan randomista.
En ole nähnyt ketään yli 6 kuukauteen. Ihan kiva olla omissa oloissa ja ennen kaikkea terveenä.
Minullakin oli kaveri, jonka kanssa pidettiin aktiivisesti yhteyttä, mutta ilmoitti sitten ennen vuoden vaihdetta, ettei halua jatkaa meidän kaveruutta. Sitä tässä mietin, että joillakin on vissiin niin paljon ystäviä, että osan voi huoletta heittää pois.
Ne ystävät ketkä oli ennen koronaa niin pidetään yhteyttä. Puhuttavaa riittää, eilenkin n 1,5 tuntia.
What's app viestejä tulee jatkuvasti, omaan makuun jopa hieman liikaa. On eri ryhmiä ja myös yksittäisiä viesti kavereita. Keskustellaan harrastuksista, vaihdetaan kuulumisia ja lähetetään piristäviä viestejä sekä meemejä. Enemmän nyt on arkena kontakteja kuin ennen koronaa. Silloin yhteydenpito ajoittui oikeastaan vaan viikonloppuihin tai jos erikseen sovittuna käytiin arki-iltana syömässä, leffassa tai keilaamassa. Korona-aikaan olen myös ulkoillut parin eri kaverin kanssa satunnaisesti turvavälillä.
Puheenaiheita on, muttei kuulumisia.
Osa kavereista lopetti yhteydenpidon pikkuhiljaa. Saavat minun puolestani sitten ollakin. Loppujen kanssa ollaan lähennytty entisestään sekä nähdäänkin välillä.
Rasittavaa, kun kaveri viestii jatkuvasti ja monta kertaa viikossa poistaa selfiensä facessa, siis kaikille julkisesti melkein joka päivä kuva omasta naamastaan. Haluaa tietää, miten olen nukkunut, mitä olen syönyt, kertoo, mitä hän on syönyt, kuvaa jatkuvasti ruokansa nettiin. Niin tiiviisti haluaa pitää yhteyttä, että oikein läkähdyttää. Pitäisin kännyn äänettömällä, mutta kun joku muukin voi ottaa yhteyttä. Vastailen viesteihinsä pari kertaa päivässä. On se j*malauta rasittavaa, kun en halua, että joku tunkeutuu jatkuvasti mun elämään, keskeyttää ajatukseni ja suorastaan pakottaa yhteydenpitoon. N. kolmasosa lähettämistään viesteistä riittäisi, jaksaisin häntä paremmin. On myös sellainen, ettei voi sanoa suoraan, sitten on hyökkäävä. Yritän sietää häntä ja vastaan harvemmin viesteihinsä kuin mitä hän niitä lähettää. Yöllä puhelin on ehdottomasti äänettömällä. En ymmärrä tuollaista läheisriippuvuutta. Pakko oli purkautua.
Ihan saman olen noteerannut. Jotenkin sitä sulkeutuu sosiaalisestikin kun kaikki muukin ympärillä on kiinni. En tosiaan tiedä miten tämä tästä kehittyy, toivottavasti ihmiset löytävät takaisin sen sosiaalisen eläimensä ajan kanssa.