Lue keskustelun säännöt.
Yritin helpottaa vaimon oloa synnytyksessä ja sanoin "yritä hengittää syvään ja rauhoittua" vaimo suuttui ja huusi
10.03.2021 |
"painu v*t tuun siitä neuvomasta" ja hoitajat ohjasivat minut käytävälle. Mitä tein väärin? Yritin auttaa.
Kommentit (64)
Vierailija kirjoitti:
Mä en naisena tajua sitä kun naiset haluaa väenvängällä miehet sinne synnytyssaliin. Sitten se mies ei oo muutakuin ärsyttävä p..ska kapistus sielä joka tekee ja sanoo kaiken väärin.
Joo, en yleistä mutta onhan näitä.
Tuskin tuollainen mies muutenkaan voi olla muuta kuin ärsyttävä, joka sanoo kaiken väärin. Tuskin muuttuu vain synnytyksessä ärsyttäväksi. Kannattaa harkita tarkkaan kenen kanssa lapsen tekee, kun tuota ärsyttävyyttä kestää jopa loppuelämän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Et tehnyt mitään väärin. Kun nainen synnyttää, se on niin valtava ponnistus ( sanan varsinaisessa merkityksessäkin!) henkisesti, että siinä kivun, jännityksen, odotusten ym. sekamelskassa tulee huutaneeksi, jios vaikka mitä. Anna olla, kyllä asiat tasapainottuvat, kunhan pääsette perheenä uuden elämäntilanteen kanssa tutummaksi.
Olet varmasti hyvä aviomies, tue vaimoasi äitiydessä ja puhukaa paljon tunteistanne. Yritä ymmärtää vaimosi tunnetilojen muutoksia, hänen hormonitasojen muutokset ovat nyt myllerryksessä, johon voi vaikuttaa imettäminen, yösyöttäminen, valvominen...Tsemppiä teille ja onnea uuden ihanan ihnisen johdosta!
Ei väärin tehty, mutta huomattavan hyödytöntä sanoa jollekin että rauhoittuu kun on selvästi päinvastaiset fiilikset. Jos vaikka mieluummin tekisi tai sanoisi jotain joka ~rauhoittaa~. Vai kuinka moni tulee esimerkiksi iloiseksi kun joku kehottaa vähän piristymään?
Minä vein lapseni äidin synnyttämään ja menin itse lätkämatsiin. Hyvin ehti vielä sinne synnärillekin. Eikä muutenkaan kiinnosta sairaaloissa aikaa viettää. Turhan päivästä olla mukana kyn mitään ei voi tehdä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et tehnyt mitään väärin. Kun nainen synnyttää, se on niin valtava ponnistus ( sanan varsinaisessa merkityksessäkin!) henkisesti, että siinä kivun, jännityksen, odotusten ym. sekamelskassa tulee huutaneeksi, jios vaikka mitä. Anna olla, kyllä asiat tasapainottuvat, kunhan pääsette perheenä uuden elämäntilanteen kanssa tutummaksi.
Olet varmasti hyvä aviomies, tue vaimoasi äitiydessä ja puhukaa paljon tunteistanne. Yritä ymmärtää vaimosi tunnetilojen muutoksia, hänen hormonitasojen muutokset ovat nyt myllerryksessä, johon voi vaikuttaa imettäminen, yösyöttäminen, valvominen...Tsemppiä teille ja onnea uuden ihanan ihnisen johdosta!
Ei väärin tehty, mutta huomattavan hyödytöntä sanoa jollekin että rauhoittuu kun on selvästi päinvastaiset fiilikset. Jos vaikka mieluummin tekisi tai sanoisi jotain joka ~rauhoittaa~. Vai kuinka moni tulee esimerkiksi iloiseksi kun joku kehottaa vähän piristymään?
Jokainen tunne-elämältään normaali, kypsä aikuinen?
En tiedä muuta kuin sen, että käskymuoto "Rauhoitu" on yksi v*ttumaisimmasta yrityksistä rauhoitella. Siis se ei todellakaan toimi, vaan yleensä se vain pahentaa hätää.
Vähän lempeämpi muotoilu olisi parempi. Eihän se ihminen hätääntynyt olisikaan, jos voisi noin vain rauhoittaa itsensä.
Yleensäkin asioissa rassaa yleensä se, että neuvojat neuvovat vain menemään suoraan maaliin, eivätkö ollenkaan ajattele, että ehkä se maali ei vielä edes häämötä, koska ei tiedä edes miten aloittaisi.
Eli tee vaimollesi rauhoittavia asioita, puhu rauhoittavia, lyhyitä sanoja, mutta ole myös hiljaa, läsnä, täytä toiveet, kuuntele kritiikki ja raivokin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pakko myöntää, että minun olisi vaikea unohtaa ja antaa anteeksi noin töykeää kielenkäyttöä vaimoltani. Onnekseni olen vela, joten ei tarvitse tosielämässä testata synnytystilanteessa. Vaimoni on kyllä niin rauhallinen, etten usko että hän silloinkaan kävisi tuolla lailla haistattelemaan.
m48
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et tehnyt mitään väärin. Kun nainen synnyttää, se on niin valtava ponnistus ( sanan varsinaisessa merkityksessäkin!) henkisesti, että siinä kivun, jännityksen, odotusten ym. sekamelskassa tulee huutaneeksi, jios vaikka mitä. Anna olla, kyllä asiat tasapainottuvat, kunhan pääsette perheenä uuden elämäntilanteen kanssa tutummaksi.
Olet varmasti hyvä aviomies, tue vaimoasi äitiydessä ja puhukaa paljon tunteistanne. Yritä ymmärtää vaimosi tunnetilojen muutoksia, hänen hormonitasojen muutokset ovat nyt myllerryksessä, johon voi vaikuttaa imettäminen, yösyöttäminen, valvominen...Tsemppiä teille ja onnea uuden ihanan ihnisen johdosta!
Ei väärin tehty, mutta huomattavan hyödytöntä sanoa jollekin että rauhoittuu kun on selvästi päinvastaiset fiilikset. Jos vaikka mieluummin tekisi tai sanoisi jotain joka ~rauhoittaa~. Vai kuinka moni tulee esimerkiksi iloiseksi kun joku kehottaa vähän piristymään?
Jokainen tunne-elämältään normaali, kypsä aikuinen?
No ei kyllä kukaan. Siis useimmat saattaa yrittää esittää jotain mitä ei tunne, se taas ei tarkoita että tuo toimii tai on järkevä asia sanoa. Synnyttävä harvoin jaksaa uhrata energiaa yhtään mihinkään teeskentelemiseen.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä muuta kuin sen, että käskymuoto "Rauhoitu" on yksi v*ttumaisimmasta yrityksistä rauhoitella. Siis se ei todellakaan toimi, vaan yleensä se vain pahentaa hätää.
Vähän lempeämpi muotoilu olisi parempi. Eihän se ihminen hätääntynyt olisikaan, jos voisi noin vain rauhoittaa itsensä.
Yleensäkin asioissa rassaa yleensä se, että neuvojat neuvovat vain menemään suoraan maaliin, eivätkö ollenkaan ajattele, että ehkä se maali ei vielä edes häämötä, koska ei tiedä edes miten aloittaisi.
Eli tee vaimollesi rauhoittavia asioita, puhu rauhoittavia, lyhyitä sanoja, mutta ole myös hiljaa, läsnä, täytä toiveet, kuuntele kritiikki ja raivokin.
Tässä se mitä normaali, kypsä aikuinen päättelisi ja tekisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaimosi on oppinut hassunhauskoista komedioista, että synnyttäjän on kiroiltava ja huudettava tilanteessa miehelleen joka on samoista komedioista oppinut että vaimolle pitää hokea ”hengitä”.
Kun olin miehenä mukana synnytyksissä niin komentoketju oli hyvin selvä: vaimo tekee mitä kätilöt sanoo ja minä teen mitä vaimo sanoo ja muuten olen ihan hiljaa. Pyynnöstä tuli pidettyä kädestä, laulettua, kuvattua ja vaikka mitä. Viisaiden neuvojen jakaminen hoitui niin että suostuttelin vaimon synnytysvalmennuskurssille hyvissä ajoin ja siellä kävivät etukäteen läpi hengitykset ja rauhoittumiset. Kun tilanne on päällä niin on turha enää ohjeistaa yhtään mitään kun kätilö tai ehkä lääkärikin on paikalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en naisena tajua sitä kun naiset haluaa väenvängällä miehet sinne synnytyssaliin. Sitten se mies ei oo muutakuin ärsyttävä p..ska kapistus sielä joka tekee ja sanoo kaiken väärin.
Joo, en yleistä mutta onhan näitä.
Fiksuja naisia näköjään onneksi vielä on. Minunkin ex-vaimoni niin kovasti halusi miehen mukaan synnytykseen, mutta sitten tein muka kaiken väärin ja lopulta hän vain sitten halusi etten koske tai puhu mitään. Lisäksi en kuulemma tarpeeksi mahtipontisesti pitänyt hänen puoliaan henkilökuntaa vastaan. Oli sitten ilmeisesti pettymys kun seuraavaan synnytykseen kolmanneksi pyöräksi väkisin hommattu doula ei pärjännytkään yhtään paremmin.
Melkoiset uhriutumiset siellä. Jos sinulta kiskastaisiin olkapää sijoiltaan niin vaimosi voisi katsoa sinun fiiliksiäsi. Mutta tuo on kyllä noloa, ettet pitänyt vaimosi puolta synnytyksessä. Se voisi olla monelle suhteelle kuolinisku. Strateginen väärä valinta.
Äläpäs kasaile olkiukkoja. Pidin jopa niin paljon, että minut meinattiin heittää sairaalasta ulos. Siellä on niitä elämäänsä kyllästyneitä kätilöitä jotka hermostuivat kun yritin jämäkästi kommunikoida ex-vaimoni kilsan pituista synnytystoivelistaa heille. Ja kuten todettua ei se doulakaan yhtään sen parempaan pystynyt.
Siinä olen samaa mieltä, että synnytys voi olla suhteen kuolinisku. Erityisesti jos äiti haluaa isän väkisin synnytykseen ja kohtelee siellä kaltoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et tehnyt mitään väärin. Kun nainen synnyttää, se on niin valtava ponnistus ( sanan varsinaisessa merkityksessäkin!) henkisesti, että siinä kivun, jännityksen, odotusten ym. sekamelskassa tulee huutaneeksi, jios vaikka mitä. Anna olla, kyllä asiat tasapainottuvat, kunhan pääsette perheenä uuden elämäntilanteen kanssa tutummaksi.
Olet varmasti hyvä aviomies, tue vaimoasi äitiydessä ja puhukaa paljon tunteistanne. Yritä ymmärtää vaimosi tunnetilojen muutoksia, hänen hormonitasojen muutokset ovat nyt myllerryksessä, johon voi vaikuttaa imettäminen, yösyöttäminen, valvominen...Tsemppiä teille ja onnea uuden ihanan ihnisen johdosta!
Ei väärin tehty, mutta huomattavan hyödytöntä sanoa jollekin että rauhoittuu kun on selvästi päinvastaiset fiilikset. Jos vaikka mieluummin tekisi tai sanoisi jotain joka ~rauhoittaa~. Vai kuinka moni tulee esimerkiksi iloiseksi kun joku kehottaa vähän piristymään?
Jokainen tunne-elämältään normaali, kypsä aikuinen?
No ei kyllä kukaan. Siis useimmat saattaa yrittää esittää jotain mitä ei tunne, se taas ei tarkoita että tuo toimii tai on järkevä asia sanoa. Synnyttävä harvoin jaksaa uhrata energiaa yhtään mihinkään teeskentelemiseen.
Tiesitkö, että hymyily, siis ihan mekaaninen lihasten liike, aiheuttaa mielialaa kohentavien hormonien erittymstä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en naisena tajua sitä kun naiset haluaa väenvängällä miehet sinne synnytyssaliin. Sitten se mies ei oo muutakuin ärsyttävä p..ska kapistus sielä joka tekee ja sanoo kaiken väärin.
Joo, en yleistä mutta onhan näitä.
Fiksuja naisia näköjään onneksi vielä on. Minunkin ex-vaimoni niin kovasti halusi miehen mukaan synnytykseen, mutta sitten tein muka kaiken väärin ja lopulta hän vain sitten halusi etten koske tai puhu mitään. Lisäksi en kuulemma tarpeeksi mahtipontisesti pitänyt hänen puoliaan henkilökuntaa vastaan. Oli sitten ilmeisesti pettymys kun seuraavaan synnytykseen kolmanneksi pyöräksi väkisin hommattu doula ei pärjännytkään yhtään paremmin.
Melkoiset uhriutumiset siellä. Jos sinulta kiskastaisiin olkapää sijoiltaan niin vaimosi voisi katsoa sinun fiiliksiäsi. Mutta tuo on kyllä noloa, ettet pitänyt vaimosi puolta synnytyksessä. Se voisi olla monelle suhteelle kuolinisku. Strateginen väärä valinta.
Äläpäs kasaile olkiukkoja. Pidin jopa niin paljon, että minut meinattiin heittää sairaalasta ulos. Siellä on niitä elämäänsä kyllästyneitä kätilöitä jotka hermostuivat kun yritin jämäkästi kommunikoida ex-vaimoni kilsan pituista synnytystoivelistaa heille. Ja kuten todettua ei se doulakaan yhtään sen parempaan pystynyt.
Siinä olen samaa mieltä, että synnytys voi olla suhteen kuolinisku. Erityisesti jos äiti haluaa isän väkisin synnytykseen ja kohtelee siellä kaltoin.
Mun mies raivosi minulle synnytyksen ajan milloin mistäkin tekosyystä (miehen tuoli kova, valaistus väärä yms.) ja jätti yksin synnytyssaliin heti epiduraalin jälkeen, vaikka viereisen huoneen naisen elintoiminnot romahtivat pari minuuttia epiduraalin saamisen jälkeen (epiduraalin seurauksena), joten minua luonnollisesti hieman pelotti. Miehellähän oli nälkä ja se ei kahta minuuttia voinut odottaa.
Välillä muisti aina valittaa, kuinka tylsää oli.
Helvetinmoinen rasite synnytyksessä koko mies. Mutta väkisin halusi mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en naisena tajua sitä kun naiset haluaa väenvängällä miehet sinne synnytyssaliin. Sitten se mies ei oo muutakuin ärsyttävä p..ska kapistus sielä joka tekee ja sanoo kaiken väärin.
Joo, en yleistä mutta onhan näitä.
Fiksuja naisia näköjään onneksi vielä on. Minunkin ex-vaimoni niin kovasti halusi miehen mukaan synnytykseen, mutta sitten tein muka kaiken väärin ja lopulta hän vain sitten halusi etten koske tai puhu mitään. Lisäksi en kuulemma tarpeeksi mahtipontisesti pitänyt hänen puoliaan henkilökuntaa vastaan. Oli sitten ilmeisesti pettymys kun seuraavaan synnytykseen kolmanneksi pyöräksi väkisin hommattu doula ei pärjännytkään yhtään paremmin.
Melkoiset uhriutumiset siellä. Jos sinulta kiskastaisiin olkapää sijoiltaan niin vaimosi voisi katsoa sinun fiiliksiäsi. Mutta tuo on kyllä noloa, ettet pitänyt vaimosi puolta synnytyksessä. Se voisi olla monelle suhteelle kuolinisku. Strateginen väärä valinta.
Äläpäs kasaile olkiukkoja. Pidin jopa niin paljon, että minut meinattiin heittää sairaalasta ulos. Siellä on niitä elämäänsä kyllästyneitä kätilöitä jotka hermostuivat kun yritin jämäkästi kommunikoida ex-vaimoni kilsan pituista synnytystoivelistaa heille. Ja kuten todettua ei se doulakaan yhtään sen parempaan pystynyt.
Siinä olen samaa mieltä, että synnytys voi olla suhteen kuolinisku. Erityisesti jos äiti haluaa isän väkisin synnytykseen ja kohtelee siellä kaltoin.
Mun mies raivosi minulle synnytyksen ajan milloin mistäkin tekosyystä (miehen tuoli kova, valaistus väärä yms.) ja jätti yksin synnytyssaliin heti epiduraalin jälkeen, vaikka viereisen huoneen naisen elintoiminnot romahtivat pari minuuttia epiduraalin saamisen jälkeen (epiduraalin seurauksena), joten minua luonnollisesti hieman pelotti. Miehellähän oli nälkä ja se ei kahta minuuttia voinut odottaa.
Välillä muisti aina valittaa, kuinka tylsää oli.
Helvetinmoinen rasite synnytyksessä koko mies. Mutta väkisin halusi mukaan.
Oletteko vielä yhdessä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en naisena tajua sitä kun naiset haluaa väenvängällä miehet sinne synnytyssaliin. Sitten se mies ei oo muutakuin ärsyttävä p..ska kapistus sielä joka tekee ja sanoo kaiken väärin.
Joo, en yleistä mutta onhan näitä.
Fiksuja naisia näköjään onneksi vielä on. Minunkin ex-vaimoni niin kovasti halusi miehen mukaan synnytykseen, mutta sitten tein muka kaiken väärin ja lopulta hän vain sitten halusi etten koske tai puhu mitään. Lisäksi en kuulemma tarpeeksi mahtipontisesti pitänyt hänen puoliaan henkilökuntaa vastaan. Oli sitten ilmeisesti pettymys kun seuraavaan synnytykseen kolmanneksi pyöräksi väkisin hommattu doula ei pärjännytkään yhtään paremmin.
Melkoiset uhriutumiset siellä. Jos sinulta kiskastaisiin olkapää sijoiltaan niin vaimosi voisi katsoa sinun fiiliksiäsi. Mutta tuo on kyllä noloa, ettet pitänyt vaimosi puolta synnytyksessä. Se voisi olla monelle suhteelle kuolinisku. Strateginen väärä valinta.
Äläpäs kasaile olkiukkoja. Pidin jopa niin paljon, että minut meinattiin heittää sairaalasta ulos. Siellä on niitä elämäänsä kyllästyneitä kätilöitä jotka hermostuivat kun yritin jämäkästi kommunikoida ex-vaimoni kilsan pituista synnytystoivelistaa heille. Ja kuten todettua ei se doulakaan yhtään sen parempaan pystynyt.
Siinä olen samaa mieltä, että synnytys voi olla suhteen kuolinisku. Erityisesti jos äiti haluaa isän väkisin synnytykseen ja kohtelee siellä kaltoin.
Mun mies raivosi minulle synnytyksen ajan milloin mistäkin tekosyystä (miehen tuoli kova, valaistus väärä yms.) ja jätti yksin synnytyssaliin heti epiduraalin jälkeen, vaikka viereisen huoneen naisen elintoiminnot romahtivat pari minuuttia epiduraalin saamisen jälkeen (epiduraalin seurauksena), joten minua luonnollisesti hieman pelotti. Miehellähän oli nälkä ja se ei kahta minuuttia voinut odottaa.
Välillä muisti aina valittaa, kuinka tylsää oli.
Helvetinmoinen rasite synnytyksessä koko mies. Mutta väkisin halusi mukaan.
Oletteko vielä yhdessä?
Ei. Synnytys osoittautui alkuvaroitukseksi siitä, miten mies käyttäytyy, kun "vaimolla on pallo jalassa".
Vierailija kirjoitti:
Kun olin miehenä mukana synnytyksissä niin komentoketju oli hyvin selvä: vaimo tekee mitä kätilöt sanoo ja minä teen mitä vaimo sanoo ja muuten olen ihan hiljaa. Pyynnöstä tuli pidettyä kädestä, laulettua, kuvattua ja vaikka mitä. Viisaiden neuvojen jakaminen hoitui niin että suostuttelin vaimon synnytysvalmennuskurssille hyvissä ajoin ja siellä kävivät etukäteen läpi hengitykset ja rauhoittumiset. Kun tilanne on päällä niin on turha enää ohjeistaa yhtään mitään kun kätilö tai ehkä lääkärikin on paikalla.
No, mitä tähän voi sanoa? Sinulla oli fiksu vaimo. Omani oli koko ajan eri mieltä kätilöiden kanssa, ei kuunnellut ohjeita ja yhdessä vaiheessa unohti hengittää vaikka oli käyty kurssit ja kaikki. Hyvä ettei pyörtynyt, niin olisi käynytkin ellen olisi muistuttanut hengittämisestä.
Vierailija kirjoitti:
Seuraavan kerran, kun sinun muniin osuu isku, vaimosi osaa onneksi nyt ohjata sinut hengittämään syvään ja rauhoittumaan.
Ottakaa vaikka harjoittelukierros, vaimo potkaisee sinua munille ja sinä hengittelet ja rauhoitut.
Supistukset eivät ole sen kummempia kuin vatsalihasten krampit joita pystyn saamaan aikaan. Kun teen varsoja tietyssä kulmassa. Isku kiveksiin on sen sijaan äärimmäisen kovaa kipua tuottava.
Ota asia käsittelyyn myöhemmin. Jos vaimo huutaa sinulle vielä joskus toistamiseen, suosittelen jättämään huutamaan yksikseen.
Ei miehet ennenkään olleet mukana synnytyksissä. Mitä ne siellä tekee? Naiset jopa vaativat miehiään mukaan synnytyksiin. Tää maailma on jotenkin mennyt ihan mielenvikaiseksi. Siellä on ammattitaitoista hoitohenkilökuntaa synnytyksessä mukana, kyllä sen pitäisi riittää. Ennen oli enemmän järkeä - nykyään mennään tunteella.