Eron jälkeen mies elää kuin suhdetta ei olisi ikinä ollutkaan
Itse ajattelen että ero pitäisi käsitellä, jotta oppisi itsestään ja suhteesta uutta mahdollista ihmissuhdetta varten. Ex ei kuitenkaan halua ajatella eikä myöskään keskustella mistään menneestä. Jätti, hänellä ei ole uutta suhdetta vielä. Ei ole antanut mitään syitä eroon, vain että rakkaus loppui, vaikkei hän omien sanojensa mukaan olisi edes halunnut sen loppuvan.
Mitä ajatella?
Kommentit (53)
Syy eroon oli siis rakkauden loppuminen, kuten hän sinulle kertoi.
Exä ei ole velvollinen auttamaan sinua oppimaan ja kasvamaan ihmisenä. Sinulla ilmeisesti on tarvetta käsitellä asiaa, ei siinä mitään väärää ole, mutta kyllä se nyt on tehtävä yksin tai omien läheisten kanssa.
Kiitos nro 15.
Mun mielestä olisi reilua puhua asiasta edes jonkin verran.
Omasta mielestäni pitkä liitto on ennen kaikkea tahdon asia, ja rakkaus ei koskaan vain lopu.
Olimme yhdessä lähes 25 vuotta.
Edes sellainen toteamus, jota olen itse nuorena erotessa käyttänyt, ”it’s not, it’s me”, eli oman vastuun ottaminen tunteistaan, helpottaisi.
Mutta ei. Hän kokee ettei voinut vaikuttaa asiaan mitenkään. Se on traumaattista.
Eikä kyse ole takertumisesta, kyse on tunteiden käsittelystä.
Se tulee mieleen että sulla ei ole mitään oikeutta vahdata exäsi elämää. Eli lopeta ton miettiminen heti, ei ole sun päänsärkysi se.
Kiitos kuitenkin kaikille vastauksista.
Mielenkiintoista nähdä että joillekin ero on todella noin helppo juttu.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos nro 15.
Mun mielestä olisi reilua puhua asiasta edes jonkin verran.
Omasta mielestäni pitkä liitto on ennen kaikkea tahdon asia, ja rakkaus ei koskaan vain lopu.
Olimme yhdessä lähes 25 vuotta.
Edes sellainen toteamus, jota olen itse nuorena erotessa käyttänyt, ”it’s not, it’s me”, eli oman vastuun ottaminen tunteistaan, helpottaisi.
Mutta ei. Hän kokee ettei voinut vaikuttaa asiaan mitenkään. Se on traumaattista.
Eikä kyse ole takertumisesta, kyse on tunteiden käsittelystä.
Miksi miehen pitäisi eron jälkeen käsitellä sun tunteitasi? Hän on todennäköisesti omat tunteensa jo käsitellyt. Eropäätöksen hän teki vasta sen jälkeen. Pitkä liitto on toki tahdon asia, mutta kuka haluaa elää loppueämänsä ihmisen kanssa, jota ei enää rakasta? On kuitenkin vielä mahdollisuus, että saisi edes kerran elämässään vielä tuntea rakkautta.
Miehen rakkaus naiseen loppuu usein ylipainon muodostumisen kautta.
Toki myös toisinpäin. Kenenkään ei kannata lihoa, varsinkin kun koronakin on vakava lähinnä vain lihaville. Alhainen rasvaprosentti on nykyisin suurin statussymboli, jonka voit hankkia.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kuitenkin kaikille vastauksista.
Mielenkiintoista nähdä että joillekin ero on todella noin helppo juttu.
Mulle ero oli "helppo" juttu sen vuoksi, että ero oli päätös sille tunteiden prosessille, jonka olin tehnyt jo ennen eroa. Eron jälkeen olin siis vapaa jatkamaan elämääni eteenpäin eikä mun tarvinnut miettiä eroon johtaneita syitä enää.
Oman kahden vuoden suhde päättyi samalla tavalla, kuin seinään. Asiaa ei käsitelty millään lailla , koska toinen osapuoli ei halunnut tai kyennyt. Ja mielestäni se oli väärin, olisin kaivannut edes jotain keskustelua siitä, että mihin se rakkaus yhtäkkiä vain katosi? No, kaikesta pääsee yli kyllä ajan kanssa, mutta olisi se helpottanut omaa käsittelyä, nyt jäi vain arvailujen varaan mitä tapahtui. Tästä siis yli vuosikymmen, nyt onnellisessa suhteessa, jossa lapsia, mutta silti pystyn yhä samaistumaan tuohon tunteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kuitenkin kaikille vastauksista.
Mielenkiintoista nähdä että joillekin ero on todella noin helppo juttu.
Se riippuu kamalan paljon erosta. Mutta vaikeammaksi teet eron, mitä enemmän seuraat ja olet yhteydessä exääsi. Kaikki yhteys poikki, jos yhteisiä lapsia ei ole. Ihan jokainen viestikanava kiinni ja poista exä somesta. Sen jälkeen alkaa hiljalleen viikko ja kuukausi kerrallaan helpottaa. Se haave "asian käsittelystä" kuuluu eron aiheuttamiin vieroitusoireisiin.
Mitä se auttaa, jos exän kanssa eron jälkeen keskustelee yhtään mistään?
Parempi kun ei ole mitään kontaktia, ei mitään kaverisuhdetta. Jos on yhteisiä lapsia, niin sitten ei valitettavasti pääse koskaan täysin eroon.
Tsemppiä Ap! Onhan tuo pitkä aika. Ja "epäreilua", jos tulee ihan puskista. (niinkuin täällä mainittu, eroaja jo käsitellyt asian etukäteen).
Tosin nyt sinullakin mahdollisuus löytää joku joka rakastaa. Täällä eivät ihmiset tiedä yksityiskohtia niin huonoja ovat neuvomaan.
Vierailija kirjoitti:
Oman kahden vuoden suhde päättyi samalla tavalla, kuin seinään. Asiaa ei käsitelty millään lailla , koska toinen osapuoli ei halunnut tai kyennyt. Ja mielestäni se oli väärin, olisin kaivannut edes jotain keskustelua siitä, että mihin se rakkaus yhtäkkiä vain katosi? No, kaikesta pääsee yli kyllä ajan kanssa, mutta olisi se helpottanut omaa käsittelyä, nyt jäi vain arvailujen varaan mitä tapahtui. Tästä siis yli vuosikymmen, nyt onnellisessa suhteessa, jossa lapsia, mutta silti pystyn yhä samaistumaan tuohon tunteeseen.
Mä voin omasta kokemuksestani sanoa, että ei tuollaista välttämättä pysty edes selittämään. Edes itselleen. Se vain katoaa. Hautautuu jonnekin arjen kiireisiin ja rutiineihin. Jonain päivänä vain huomaa, ettei sitä ole enää.
Kaikki ei osaa käsitellä asioita ja pakenee. Suosittelen keskittymään itseen, suremaan mennyttä ja rakentamaan omaa tulevaisuutta. Jos sinulla on taito käsitellä mennyt suhde, niin käytä tätä taitoa. Minun exäni hyppäsi pitkästä suhteesta minuun ja minusta seuraavaan. Lähinnä tunsin sääliä häntä kohtaan, enää en edes sitä. Toivottavasti löytää onnensa.
Jos exä ei voi tunteilleen yhtään mitään, rakkaus syttyy tai sammuu hänen tahdostaan riippumatta, niin hyvä kun pääsit eroon.
Onnea uudelle vapaudelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos itse ajattelet noin, niin sitten sinun varmaan pitää ero käsitellä? Ei se toinen voi sitä kuitenkaan puolestasi tehdä. Minä jätin mieheni 15 vuoden liiton jälkeen, ei draamaa, mutta ei mitään syytä olla yhdessä enää. Ero oli minulle kivuton ja helppo koska en kokenut menettäväni mitään, ei siinä ollut kauheasti käsiteltävää. Mies käsitteli asiat itse omalla tavallaan ja omien läheistensä kanssa - minä en enää heihin eron jälkeen kuulunut, ja se on ok. Hyvissä, mutta hieman etäisissä väleissä ollaan yhä.
Ei tuossa siis auta kuin ottaa itse vastuu itsestään. Mies taas kantaa vastuun omasta valinnastaan olla käsittelemättä asiaa sen kummemmin.
Tuota...itse eroat kun rakkaus kuollut ja ilmeisesti asia tullut suht yllätyksenä miehellesi kun et kokenut tarvetta käsitellä asiaa, mutta miehesi sen joutui tekemään läheistensä kanssa koska ei ollut sinun laillasi suunnitellut eroa vuosia etukäteen.
Joten oletkohan vähän jäävi neuvomaan ap:ta mitenkään asiassa? Vähän kuin pukki kaalimaan vartijana...? No se on totta että viime kädessä jokainen on vastuussa itsestään, mutta mikään humaani neuvo se ei ole.
No, eipä mieskään erityisemmin minun kanssani asiaa halunnut puida, itse ero hoitui oikeastaan ihan lämpimässä hengessä, mutta molemmille oli hyvin selvää, että siitä eteenpäin jatketaan omin jaloin. Miehelle tuli ehkä osin yllätyksenä, vaikka tiesi kyllä ettei meillä mennyt vahvasti. Eroon kuitenkin kuuluu juuri se, että aletaan elää sitä omaa elämää, lakataan tukeutumasta toiseen. Ja usein se on syytä tehdä aika nopsaan. Omassa lähipiirissäni kivuliampia ovat lopulta olleet erot, joissa toinen haluaa erota, toinen ei niinkään, ja eroa haluava sitten kannattelee tätä jätettyä - joka yleensä päätyy aina luulemaan, että se on jokin viesti siitä, että yhteistä tulevaisuutta voisi sittenkin olla. Ja kun näin ei ole, niin prosessi vain pitkittyy ja katkeruus lisääntyy.
Reilu ja rehellinen toki kannattaa olla elämässään ihan jokaista ihmistä kohtaan. Mutta se eron rehellinen syy todella voi olla vain se, että rakkaus loppuu. Ei meilläkään käynyt mitään dramaattista. Ei ollut mitään suurta syytä. Paitsi se, että minä vain en enää halunnut, en rakastanut, vaikka välitinkin.
Vierailija kirjoitti:
Eksäni oli sellainen että hyppi suhteesta toiseen koska ei osannut olla yksin. Ei käsitellyt ollenkaan erojaan.
Jos ei ollut tarvetta käsitellä niitä eroja? Ero ei tunnu missään, niin mitä siinä käsittelee ja eiku eteenpäin vaan.
Miehelle et voi oikein mitään, jätä hänen kykenemättömyytensä/haluttomuutensa omaan arvoon ja keskity itseesi.
Tuossa apuja käsittelyyn:
Tuota...itse eroat kun rakkaus kuollut ja ilmeisesti asia tullut suht yllätyksenä miehellesi kun et kokenut tarvetta käsitellä asiaa, mutta miehesi sen joutui tekemään läheistensä kanssa koska ei ollut sinun laillasi suunnitellut eroa vuosia etukäteen.
Joten oletkohan vähän jäävi neuvomaan ap:ta mitenkään asiassa? Vähän kuin pukki kaalimaan vartijana...? No se on totta että viime kädessä jokainen on vastuussa itsestään, mutta mikään humaani neuvo se ei ole.