Ei istu rattaissa, ei malta kävellä - vinkkejä liikkumiseen (3v)!
Juuri 3 v täyttänyt esikoinen päätti jo 1,5-vuotiaana, että rattaissa istuminen on tylsää puuhaa, kun voi juoksennella sinne tänne omin päin. Eli tuon jälkeen rattaissa on viihdytty huonosti ja harvakseltaan. On erittäin vilkasliikkeinen lapsi, joka pysähtyy tutkimaan ojan pohjia, kävelee viisi metriä eteenpäin ja kymmenen takaisinpäin : )
Tähän asti kaikki on mennyt ok, koska olemme asuneet keskustassa ja kävelymatkat ovat olleet sen verran lyhyitä. Nyt olemme kuitenkin muuttaneet lähiöön ja perhekerhoon ja neuvolaan pitäisi taittaa 2,5 kilometrin matka. Suoraa bussiyhteyttä ei ole, joten jalan olisi taivallettava.
Onko teillä vinkkejä, miten opettaa lapsi kävelemään vähän pitempiä matkoja yhtäjaksoisesti tai malttamaan istua rattaissa? Kesäaikaan lapsi viihtyy rattaissa hyvin, koska voi lukea samalla kirjoja ja sarjakuvalehtiä, mutta talviaikaan, kun on paksut tumput, ei sylilelu ja matkalaulut ja vastaantulijoiden/lintujen/pihojen eläinten kyttäys riitä. Liikkeelle pitää päästä tai muuten kiljutaan ja huudetaan ja revitään turvavöitä kilometristä toiseen, kun pitäisi päästä itse kävelemään (mikä ei sekään oikein matkaa taita). Ovatko korvatulpat ainoa ratkaisu, vai löytyykö viihdytysvinkkejä tai apuja ;) ?
Kommentit (3)
Polkupyörä on oikein hyvä vinkki, mutta ensisijaisesti kaipaisin vihjeitä talvella liikkumiseen. Kesäaikaan viihtyy rattaissa paremmin, kun voi plarata lehtiä, mutta paksumpien tumppujen aikaan (tai kesälläkin pidemmillä taipaleilla) ei viihdy millään ?:| .
Mutta totuttelukysymyshän tämä on varmaankin. Harmittaa vain, että kun lapsia on kaksi, esikon raivoisa protestointi ja kirkuminen saa kuopuksen (melkein vauva) aina itkemään, ja lopputuloksena on kaksi parkuvaa lasta kilometristä toiseen... Yhdenlaista uhmaa siis varmaankin, mutta muun huomion lisääminen ei ole auttanut ainakaan vielä.
Seisomalautaakin olen harkinnut, mutta mietin vaan, miten hyvin sellainen toimisi loska-aikana tai lumessa? Kokemusta ei ole, mutta asutaan Pohjois-Suomessa, ja talviaamuisin voi olla 10 senttiä lunta pyöräteillä, jos satutaan liikkumaan aamulla ennen lumiauraa.
Esikoisella on rattaissa matkustaminen ollut hankalaa jo ennen kuopusta. Sikäli ihmeellistä, että elämänsä ensimmäiset puolitoista vuotta hän oli oikea vaunulainen, jonka kanssa vaunuiltiin ja ratasteltin tunti-toista joka päivä :)
Lisää vinkkejä otan ilolla vastaan!
Meillä seisomalauta toimii kyllä hyvin lumiaikanakin. Edessähän menee kuitenkin isopyöräiset rattaiden renkaat. Toinen keino on pulkan tai stigan vetäminen perässä. Talvella veihtoehtoja on melkein yhtä paljon kuin kesälläkin. Suksiakin voi kokeilla? Talvet on etelässä kyllä niin huonoja, että me pyöräiltiin koko viime talvi ja kaikki talvilelut oli varastossa koko kauden. :)
Jos olette juuri muuttaneet, lapsi on tottumaton uusiin matkoihin ja pakkoon tehdä ne. Anna aikaa. Lapsi tottuu muutokseen. Me olemme aina asuneet kauempana ja olleet julkisten varassa. Lapset ovat oppineet istumaan rattaissa, kun on ollut kiire tulla ja mennä. Joskus on vain pakko ja sillä selvä. Kun vertaa nopeaan automatkaan niin koko lasten ikä on jouduttu olemaan pitempien ratasmatkojen varassa. Kun ikää tuli lisää, isompi alkoi pyöräilemään rinnalla, potkulautailemaan tai sitten vain se, että sai työntää taaperokärryä/kottikärryä/nukenrattaita/mitä tahansa edellään auttoi siihen, että meni oikeaan suuntaan tarmokkaasti. Eli totuttelu auttaa. Rattaissa istumiseenkin tottuu ja kun ikä karttuu voi ottaa noita muita menopelejä avuksi. Teillä taisi olla vain yksi lapsi? Meillä yhdessä vaiheessa sisaruksen rattaiden seisomalautakin riitti hyväksi keinoksi.