Keski-ikäinen, laiska vai masentunut?

Muita joista on tullut mukavuudenhaluisia? Mihin hävisi jatkuvan kehityksen ajatus? Maailmanvalloitus ja aktiivisuus?

Ihan luonnollista keski-iän kehitystä. Itselläni alkoi 40 v paikkeilla. En enää oikein kaipaa enkä halua mitään, en unelmoi mistään, en halua kehittyä tms. Ja olen onnellisempi kuin koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Muita joista on tullut mukavuudenhaluisia? Mihin hävisi jatkuvan kehityksen ajatus? Maailmanvalloitus ja aktiivisuus?

Sen aika on takana ja nyt alkaa luopumisen ja supistumisen aika, joka sitten aikanaan huipentuu itse elämästä luopumiseen vanhana. Mukava vaihe, jos sitä ei vastusta vaan antaa itsensä rauhoittua.

Mulla on vähän sama tilanne, ikäkin sama. En ole ikinä mistään maailmanvalloituksesta haaveillutkaan, mutta tunnistan kyllä tuon että nyt riittää vähempi, kiva työ ja ok palkka. Enkä jaksa enää minäkään mitään ylimääräistä hälinää. Olen ajatellut sen niin että ehkä sitä tämän ikäisenä on jo ihan sallittuakin vähän hellittää ja nauttia ihan perusarjesta. Minusta ainakin on mukavaa kun on omat rutiinit eikä mitään kovin eksoottista elämässä. Lapset kasvaa ja kehittyy, on viimein omaakin aikaa tehdä mitä haluaa tai vaikka maata sohvalla. Ennen koin huonoa omaatuntoa jos en ollut koko ajan suorittamassa jotain "tärkeää" mutta se aika on onneksi jo ohi.

Aina välillä on hyvä pysähtyä. Ei elämä voi olla jatkuvaa suorittamista ja tiukkaa ja ehdotonta eteenpäin pyrkimistä. En minä kutsuisi laiskuudeksi sitä, että välillä ottaa "vähän" rennommin ja nauttii ja iloitsee siitä, mitä itsellä ja ympärillä on, jos se vain on mahdollista. 

Sinkkumies

Mulle taas on iskenyt jonkinlainen kriisi. Eksistentiaalinen lähinnä, mutta voi liittyä ikäänkin. Tässäkö tämä elämä oli. En ole kovin hyvä missään, olen sellainen tasainen puurtaja. Haluaisin olla edes yhdessä asiassa tosi hyvä, asiantuntija. Haluaisin nähdä maailmaa, tämä tunne on oikein korostunut viimeisen vuoden aikana. Maailmassa on niin paljon ihania, mielenkiintoisia paikkoja, enkä ole nähnyt niistä kuin murto-osan. Haluaisin oppia kieliä, puhua niitä sujuvasti. Haluaisin muuttaa johonkin toiseen maahan joskus. Jne.

Mutta ei. Tässäkö tää oli.

Ihan normaalia kehitystä. Maailmanvalloitukset tajuaa jättää nuorille, ja itse keskittyy siihen omaan itseensä. Tajuaa, ettei tätä elämää kannata muille elää, vaan ihan itselle. Varsinkin jos on jo teini-ikäisiä lapsia, tai edes alakoulussa olevia, tajuaa jo heidän puheita kuunnellessa olevansa muinaisjäänne, joka ei ehdi kehittyä siinä tahdissa, mitä nykymaailmanvalloitus edellyttäisi.

Meillä normaalissa keskutelussa lapsen kanssa toistuvat lauseet "tervetuloa nykyaikaan" ja "tervetuloa muinaisjäänteiden aikaan", kun kysytään vuorotellen, mitä joku sana tarkoittaa, kun oma ikäryhmä ei sanaa käytä. Ja siinä välissä syntyneet, nykyiset 20-30v varmaan käyttävät sanoja, joista kumpikaan meistä ei ole kuullutkaan.