Miten olette löytaneet uusia kontakteja uudessa maassa?
Ja pyörittekö enemman muiden suomalaisten / ulkomaalaisten porukoissa vai paikallisten kanssa? Me olemme muuttaneet viime syksyna Saksaan, ja tuntuu etta monista yrityksista huolimatta on tosi vaikeaa rakennella uutta tuttavapiiria, ystavista nyt puhumattakaan. Olen kaynyt kuopuksen kanssa aiti-lapsi-piirissa, mutta kaikilla siella tuntuu olevan jo omat ympyransa ja porukkansa, eika uutta tulokasta " tarvita" . Esikoinen on Suomikoulussa, ja siellakin tuntuu jyraavan aitien keskuudessa vanhojen kamujen kerho, on paljon perheita jotka tuntevat ennestaan toisensa ja ovat olleet taalla sata vuotta... On vaikeaa löytaa aikuisia jotka haluaisivat tutustua tai perati ystavystya uuden ihmisen kanssa. Edellisessa asuinmaassamme olin töissa ja sita kautta oli enemman aikuiskontakteja ja löytyi muutamia ystavia, mutta taalla olen kotiaitina ja uusien kontaktien löytaminen on tosi paljon vaikeampaa kuin töissa ollessa. Kaipaan " omia ihmisiani" eli vanhoja ystavia Suomesta ja omia sukulaisiani tosi paljon nykyaan, vaikka kaipaankin uusiakin kontakteja niin toisaalta tuntuu tosi uuvuttavalta aloittaa ihan " nollasta" tutustuminen ihmisiin... ei ole minusta ihan vaan itsesta kiinni tuo uusien ystavien saaminen. Onko kohtalotovereita?
Kommentit (4)
Olemme perheen kanssa asuneet melkein nyt vuoden myös täällä Saksassa ja onhan se totta, ettei täällä tietenkään samanlaisia kontakteja ole kuin Suomessa lähisukulaisten kanssa. Kun ei ole mitään yhteistä historiaa, niin alkuun uuden tuttavuuden tai ystävyyssuhteen luominen on melko rankkaa. Olen kuitenkin tutustunut paikallisiin äiteihin juuri lasten kerhojen tai mutter-kind-ryhmien kautta ja parin kanssa onkin ollut sitten enemmän tapaamista, eli käyty puolin ja toisin kahvittelemassa. Molemmat äidit ovat myös ihan itsenään (siis tarkoitan, ettei vain äiteinä) kiinnostavia ihmisiä, mikä auttaa mielenkiintoisen keskustelun syntymistä.
Myös suomalaisiin olen tutustunut juuri Suomi-koulun tms. kautta, sekä tämän palstan avulla jo ennen kuin edes Suomesta lähdimme. Ihan siis oikein hyväksi kaveriksi on tullut toinen " kohtalotoveri" .
Samoin kuin Fedja-setä, minäkin kaipaan nykyään enemmän muita kuin lapsien kautta syntyneitä aikuiskontakteja, koska aina ei jaksa lapsista puhua, saati sitten lapsia raahata koko ajan joka paikkaan. Olenkin ottanut myös omia harrastuksia, jota kautta tutustun paikallisiin ja pääsen hieman viettämään " omaa lapsetonta aikaa" sekä käyttämään paikallista kieltä.
Luulenpa, että kaikessa auttaa se, että menee vain rohkeasti juttelemaan ja hyväksyy sen, että pakostakin sitä on vähän aikaa hieman ulkopuolinen, koska se yhteinen historia puuttuu. Mutta piankos sitäkin alkaa kehittyä. itse koen kivaksi, kun meillä on lapselle muutama kerho samalla alueella, niin tapaan samoja äitejä eri paikoissa ja siten tuntuu jo kovin kotoisalta, kun näkee tuttuja! :)
Tsemppiä!
Joo, itselläni on vähän samankaltaisia ongelmia, vaikka asunut täällä samalla paikkakunnalla jo yli 2 vuotta. Tuntuu vähän siltä että " kavereita" tulee ja menee..ja on ehkä vaikeinta ollut löytää sellaista oman henkistä " ystävää" . Itse olen töissä pienessä hiljaisessa tstossa jossa ei juurikaan uusia kontakteja luoda. Suht. pieni on kaupunkikin jossa tekemiset vähän rajoitteelliset, autoilevana olis ehkä vähän helpompaa.Meille on tulossa esikoinen marraskuussa ja vähän ollut pelkoa että kotona kaatuu seinät niskaan. Aion kyllä rohkeesti mennä mukaan lapsiryhmiin, uintiin jne. mutta muuten olen aika huono itseäni kenellekkään tyrkyttämään vaikka sosiaalinen ja avoin olenkin.
Ystäviä on muuten ympäri maata täälläkin, mutta lähellä ei ketään... Kovasti olen tuijottanut omaan napaan että onkohan jotain vikaa, vaikka suomessa on aina ollut ja on suht laaja ja " kestävä" ystäväpiiri ja monista työpaikoistakin jäänyt hyviä ystäviä. Käy se vähän laumaeläjän luonteelle...Olen itsekin harkinnut että olisin mennyt jonnekin iltakouluun, kokkikurssille tms. etsimään sellaisia kavereita joita kiinnostaa muukin kuin pubissa istuminen..
...ehka varsinkaan juuri Saksassa. Itsekin olen asunut Saksassa 3 vuotta (minulla on saksalainen mies), Kanadan, Iso-Britannian ja Belgian lisaksi, ja kokemukseni oli ettta juuri saksalaisiin on ehka vaikein tutustua. Ovat samalla tavalla " hitaasti lampiavaa" porukkaa kuin monet suomalaiset, ja vaikka osasin kieltakin niin ensimmaisen varsinaisen saksalaisen kaverin sain vasta sairaalassa jonne jouduin odottassani esikoista lahes kolmen vuoden maassa olon jalkeen. Suomalaisia ei siella missa me olimme edes ollut, vaikka kokemusta on myos muista maista siita etta suomalaisnaisten ryhmiin on uuden tulokkaan todella vaikea paasta. Varmasti teet oikein kun menet mukaan erilaisiin ryhmiin niinkuin olet tehnytkin ja vain sitten sitkeasti juttelet ihmisten kanssa, eikohan sielta ennemmin tai myohemmin loydy jokin yhteinen savel edes jonkun kanssa. Itse loysin jonkinlaisia tuttavuuksia, vaikkakaan en varsinaista ystavaa, Saksan aikanamme yliopiston ja kansanopiston kieli- ja muilta kursseilta. Nain kun tarkemmin ajattelen niin kaikki ystavani olen ulkomaan vuosieni aikana loytanyt joko opinnoista tai tyoelamasta; silla tavalla on sentaan jotain yhteista. Tsemppia sinulle, nama ovat naita ulkomailla asumisen vaikeimpia puolia.
Että sinusta tuolta tuntuu. Itse muutimme Newcastleen, pohjoiseen Englantiin reilu 4 kk sitten. Olen ollut vielä toistaiseksi kotiäitinä. Mietin muutossa juuri sitä, että miten sitä saa/jaksaa alkuun luoda sosiaalisia suhteita ja ystävystyy kenenkään kanssa. Aikaisemmilla ulkomaan jaksoilla olen ollut koululaisena/ opiskelijana (juuri Saksassa useamman vuoden ja Malesiassa puolisen vuotta) ja koulussa ja yliopistossahan tutustumisongelmia ei ole ollut :-)
Minä tutsutuin jo lähtiessä sekä tämän vauvapalstan kautta, että toisen keskusteluryhmän kautta muutamaan täällä asuvaan suomalaiseen. Hyvin on synkannut ja paljon olemme tekemisissä ja ihan ystäviä jo. Tulevana lauantaina täällä kokoontuu ensimmäistä kertaa paikalliset suomalaiset ja osittain suomalaiset lapsiperheet ja tarkoitus on tavata kerran kuukaudessa. Innolla odotan mitä tuo tullesaan ...
Paikallisiin olen myös tutustunut yllättävän hyvin, yhden lähellä asuvan äidin (ja lasten) kanssa olen jo paljonkin tekemisissä. Tähän äitiin tutustuin sitä kautta, että poikamme kävivät joka päivä samassa Play Groupissa. Juttelimme aina lapsia viedessä ja hakiessa ja kerran pyysin häntä play groupin ajaksi kanssani kahville. Siitä lähtien kahvittelimme pienempien lasten kanssa tai kävimme puistossa tai jomman kumman kotona useasti PG:n aikaan. Nyt lomalla tapaamme muutenkin, 1-2 kertaa viikossa.
Mums and Toddlerseissa olen käynyt. Niitä riittää tässä meidän kulmilla ihan joka päivälle. Yhdessä viihdyn kuitenkin muita paremmin ja onkin meidän vakkari. Siellä kuitenkin hieman ulkopuolinen fiilis, mutta paranemaan päin. Hyvin ovat kuitenkin joka ryhmässä ottaneet vastaan. Toivottavasti sieltä lähtisi jotain ystävyyttä rakentumaan ...
Itse olen nyt alkanut kaipaamaan omaa aikaa (=töihin, tunnustan!) ja lapsiin liittymättömiä aikuiskontakteja. Nyt mietinkin pitäisikö kuitenkin alkaa hakemaan paikallisia töitä, yhdelle suomalaiselle firmalle alan tekemään (olen jo vähän aloittanut) kyllä töitä tässä pikkuhiljaa kotonta käsin (reissuja ja tapaamisia lukuunottamatta), mutta tarkoitus olisi pitää pojat pääasiassa kotona kuitenkin. Olen vain tosiaan alkanut välillä haaveilla muutoksesta alkuperäiseen suunnitelmaan, nyt kun paikka ei ole enää ihan vieras ja arki jotenkin rullaa ...