Miehelläni on naispuolinen kirjekaveri

Riippuu kai siitä mikä mies on muuten miehiään, onko luotettava. Entä sanooko ihmistuntemuksesi jotain miehestä. Onko kirjoitusten sisällössä järkeä, kun yleensä niissä ei erityisesti ole (suomalainen mies toistelee harrastuksia, matkoja, urheilua ja työasioita). Entä onko nainen kumppania hakemassa vai tosiaan vain kaveri. Aika harva taitaa kirjoittaa paperisia pitkiä kirjeitä, sitä on pidetty nuorten naisten juttuna, takavuosina miehetkin. Tutki kenen kanssa seurustelet, vaikkei sieltä mitään erityistä löytyisi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä ajattelisin tuosta, että mies arvostaa pitkiä (ystävyys-)suhteita, kun on jo noin monta vuotta kirjoitellut säännöllisesti kirjekaverinsa kanssa. Ja lisäksi muhun tekisi vaikutuksen se, että hän haluaa oikeasti nähdä vaivaa ystävänsä eteen, kun lähettää "eläviä" kirjeitä.

Jos niillä olisi jotain sutinaa, niin olisivat ehtineet hankkiutua kimppaan jo ajat sitten.

Eivät ole kuulemma koskaan tavanneet toisiaan, mutta kuulemma haluaisivat jossain vaiheessa tavata.

Että eivät ehkä siksi ole vielä kimpassa.

Jos niitä kiinnostaisi sillä tavalla, niin olisivat nähneet jo ajat sitten.

Mies on ainakin kiin kiireinen, että en yhtään ihmettele, jos ei vaan ole kiireeltään ehtinyt matkustaa toiselle mantereelle.

Että on ihan rakastunut siihen naiseen, mutta ei ole ollut kahdeksaan vuoteen aikaa käydä tapaamassa. Kyllä silloin täytyy olla todella in love.

Mies on kyllä aika nuori niin voi olla, että ei ole ollut varaa lähteä maapallon toiselle puolelle.

8 vuodessa ehtii säästää, jos haluaa mennä.

Miksi siedät tuollaista? Ansaitset parempaa.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu kai siitä mikä mies on muuten miehiään, onko luotettava. Entä sanooko ihmistuntemuksesi jotain miehestä. Onko kirjoitusten sisällössä järkeä, kun yleensä niissä ei erityisesti ole (suomalainen mies toistelee harrastuksia, matkoja, urheilua ja työasioita). Entä onko nainen kumppania hakemassa vai tosiaan vain kaveri. Aika harva taitaa kirjoittaa paperisia pitkiä kirjeitä, sitä on pidetty nuorten naisten juttuna, takavuosina miehetkin. Tutki kenen kanssa seurustelet, vaikkei sieltä mitään erityistä löytyisi. 

Keskustelevat kuulemma esim. taiteesta, kielistä, urheilusta, kirjoista, maidensa kulttuureista ja omista elämistään. Lähettävät myös synttärikortteja ja omatekemiä piirustuksia ja maalauksia toisilleen. Näin vastasi, kun kysyin mieheltä siitä, mitä he kirjoittavat kirjeisiin.

Kaverillani on pari eri sukupuolta olevaa viestittelykaveria toiselta mantereelta, koska on kiinnostunut kielestä ja kulttuurista. Molemmat kirjekaverit perheellisiä. En pidä outona. Ap on kummallinen.

Ihan mahtavaa, että ap:n mieskaveri osaa kirjoittaa. Ihan turha kokea tuota uhkaksi. Ja ihan sairasta olisi yrittää ainakaan estää sitä, silloin pitää lähteä itse. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu kai siitä mikä mies on muuten miehiään, onko luotettava. Entä sanooko ihmistuntemuksesi jotain miehestä. Onko kirjoitusten sisällössä järkeä, kun yleensä niissä ei erityisesti ole (suomalainen mies toistelee harrastuksia, matkoja, urheilua ja työasioita). Entä onko nainen kumppania hakemassa vai tosiaan vain kaveri. Aika harva taitaa kirjoittaa paperisia pitkiä kirjeitä, sitä on pidetty nuorten naisten juttuna, takavuosina miehetkin. Tutki kenen kanssa seurustelet, vaikkei sieltä mitään erityistä löytyisi. 

Keskustelevat kuulemma esim. taiteesta, kielistä, urheilusta, kirjoista, maidensa kulttuureista ja omista elämistään. Lähettävät myös synttärikortteja ja omatekemiä piirustuksia ja maalauksia toisilleen. Näin vastasi, kun kysyin mieheltä siitä, mitä he kirjoittavat kirjeisiin.

Kuulostaa oudolta. Ei sovi oikein suomalaisten miesten profiiliin yhtään. Mikä on todellinen motiivi syvälliselle kommunikaatiolle -paperilla- jonkun kaukana olevan naisen kanssa (kun mies on parisuhteessa). Miksi avata elämäänsä jollekin kaukaiselle kohteelle noin, vaikka olisi kaverinainen. Mitä se kaverinainen ajattelee siitä todella, varsinkin jos se kirjoittelu joskus katkeaa ja on nähty kauhea vaiva maalauksineen ja kielikeskusteluineen, vaikka siinä saakin uutta tietoa. Jos se olisi aito kaveruus, kiva, mutta kun ihmisillä on yleensä 5 muuta motiivia tai ihastus ollut aiemmin - ehkei enää. Tätä mysteeriä voikin sitten arvailla ja pyöritellä, että miksi mies kirjoittelisi kaunosieluisesti ulkomaalaisen kanssa, kun suomalaisille yleensä sanotaan parilla sanalla jotain. Ovatko he nähneet joskus fyysisesti ulkomailla ja miten

Minulla oli päälle 10 vuotta elämässä miespuolinen nettituttu. Ei ikinä nähty mutta jaettiin ilot ja surut ja omat seurustelukumppanit oli tietoisia tästä ja juteltiin myös niiden kumppaneiden kanssa puolin ja toisin.

Sydän murtui kun ystävyys kaatui exän mustasukkailuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä ajattelisin tuosta, että mies arvostaa pitkiä (ystävyys-)suhteita, kun on jo noin monta vuotta kirjoitellut säännöllisesti kirjekaverinsa kanssa. Ja lisäksi muhun tekisi vaikutuksen se, että hän haluaa oikeasti nähdä vaivaa ystävänsä eteen, kun lähettää "eläviä" kirjeitä.

Jos niillä olisi jotain sutinaa, niin olisivat ehtineet hankkiutua kimppaan jo ajat sitten.

Eivät ole kuulemma koskaan tavanneet toisiaan, mutta kuulemma haluaisivat jossain vaiheessa tavata.

Että eivät ehkä siksi ole vielä kimpassa.

Jos niitä kiinnostaisi sillä tavalla, niin olisivat nähneet jo ajat sitten.

Mies on ainakin kiin kiireinen, että en yhtään ihmettele, jos ei vaan ole kiireeltään ehtinyt matkustaa toiselle mantereelle.

Että on ihan rakastunut siihen naiseen, mutta ei ole ollut kahdeksaan vuoteen aikaa käydä tapaamassa. Kyllä silloin täytyy olla todella in love.

Ei vaan tarkoitan sitä, että jos he ovat jo kerta noin monta vuotta jaksaneet toisilleen kirjoitella, niin heillä täytyy olla aika paljonkin yhteistä. Sitä ei tiedä, kuinka hyvin ne kemiat ihan livenä kolahtaisivat, mutta jos oikein kolahtaisivat niin se ois varmaan adjö sit mulle.

Tämä on mahdollisesti provo, mutta vastaan tähän ikään, kuin näin ei olisi. Minulla on ollut sama mies lähes 35 vuotta ja sama kirjeenvaihtokaveri, mies hänkin, 30 vuotta. Suhde tähän kirjeenvaihtoystävään on tuttavallinen; hän on ystäväni, ei tuleva kumppanini ikinä missään olosuhteissa.

Vierailija kirjoitti:

Jos miehelläni olisi naispuoleinen kaveri, jonka kanssa on yhteydessä pari kertaa vuodessa kirjeitse niin enpä mä ajattelisi siitä paljon mitään. Eri asia jos miehellä olisi vaikka naispuoleinen kaveri jonka kanssa rokkuisi whatsappissa monia tunteja päivässä viikosta ja vuodesta toiseen.

Kyllä saa kaveriin olla useammin yhteydessä kuin pari kertaa vuodessa, ja saa tavatakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä ajattelisin tuosta, että mies arvostaa pitkiä (ystävyys-)suhteita, kun on jo noin monta vuotta kirjoitellut säännöllisesti kirjekaverinsa kanssa. Ja lisäksi muhun tekisi vaikutuksen se, että hän haluaa oikeasti nähdä vaivaa ystävänsä eteen, kun lähettää "eläviä" kirjeitä.

Jos niillä olisi jotain sutinaa, niin olisivat ehtineet hankkiutua kimppaan jo ajat sitten.

Eivät ole kuulemma koskaan tavanneet toisiaan, mutta kuulemma haluaisivat jossain vaiheessa tavata.

Että eivät ehkä siksi ole vielä kimpassa.

Jos niitä kiinnostaisi sillä tavalla, niin olisivat nähneet jo ajat sitten.

Mies on ainakin kiin kiireinen, että en yhtään ihmettele, jos ei vaan ole kiireeltään ehtinyt matkustaa toiselle mantereelle.

Että on ihan rakastunut siihen naiseen, mutta ei ole ollut kahdeksaan vuoteen aikaa käydä tapaamassa. Kyllä silloin täytyy olla todella in love.

Ei vaan tarkoitan sitä, että jos he ovat jo kerta noin monta vuotta jaksaneet toisilleen kirjoitella, niin heillä täytyy olla aika paljonkin yhteistä. Sitä ei tiedä, kuinka hyvin ne kemiat ihan livenä kolahtaisivat, mutta jos oikein kolahtaisivat niin se ois varmaan adjö sit mulle.

Ymmärrän, että sinulla on tunteita mieheen ja koska suhde vasta alussa niin olet epävarma. Et voi kuitenkaan kontrolloida toista tai suhdetta tai sen lopputulemaa. Vaikka miehellä ei olisikaan tätä kirjekaveria, tulee hän silti olemaan tekemisissä monien monien naisten kanssa kun olette yhdessä ja jos kumppani suhteen aikana ihastuu toiseen niin sitten se tapahtuu, valitettavasti parisuhteessa sellaiset asiat ei ole täysin omassa kontrollissa. Pitää vaan luottaa itseensä, toiseen ja siihen suhteeseen ja rakkauteen mitä teidän kahden välillä on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu kai siitä mikä mies on muuten miehiään, onko luotettava. Entä sanooko ihmistuntemuksesi jotain miehestä. Onko kirjoitusten sisällössä järkeä, kun yleensä niissä ei erityisesti ole (suomalainen mies toistelee harrastuksia, matkoja, urheilua ja työasioita). Entä onko nainen kumppania hakemassa vai tosiaan vain kaveri. Aika harva taitaa kirjoittaa paperisia pitkiä kirjeitä, sitä on pidetty nuorten naisten juttuna, takavuosina miehetkin. Tutki kenen kanssa seurustelet, vaikkei sieltä mitään erityistä löytyisi. 

Keskustelevat kuulemma esim. taiteesta, kielistä, urheilusta, kirjoista, maidensa kulttuureista ja omista elämistään. Lähettävät myös synttärikortteja ja omatekemiä piirustuksia ja maalauksia toisilleen. Näin vastasi, kun kysyin mieheltä siitä, mitä he kirjoittavat kirjeisiin.

Kuulostaa oudolta. Ei sovi oikein suomalaisten miesten profiiliin yhtään. Mikä on todellinen motiivi syvälliselle kommunikaatiolle -paperilla- jonkun kaukana olevan naisen kanssa (kun mies on parisuhteessa). Miksi avata elämäänsä jollekin kaukaiselle kohteelle noin, vaikka olisi kaverinainen. Mitä se kaverinainen ajattelee siitä todella, varsinkin jos se kirjoittelu joskus katkeaa ja on nähty kauhea vaiva maalauksineen ja kielikeskusteluineen, vaikka siinä saakin uutta tietoa. Jos se olisi aito kaveruus, kiva, mutta kun ihmisillä on yleensä 5 muuta motiivia tai ihastus ollut aiemmin - ehkei enää. Tätä mysteeriä voikin sitten arvailla ja pyöritellä, että miksi mies kirjoittelisi kaunosieluisesti ulkomaalaisen kanssa, kun suomalaisille yleensä sanotaan parilla sanalla jotain. Ovatko he nähneet joskus fyysisesti ulkomailla ja miten

Itse taas ajattelin, että kuulostaapa harvinaisen ihanalta mieheltä suomalaiseksi. Löytäisinpä itsekin tuollaisen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu kai siitä mikä mies on muuten miehiään, onko luotettava. Entä sanooko ihmistuntemuksesi jotain miehestä. Onko kirjoitusten sisällössä järkeä, kun yleensä niissä ei erityisesti ole (suomalainen mies toistelee harrastuksia, matkoja, urheilua ja työasioita). Entä onko nainen kumppania hakemassa vai tosiaan vain kaveri. Aika harva taitaa kirjoittaa paperisia pitkiä kirjeitä, sitä on pidetty nuorten naisten juttuna, takavuosina miehetkin. Tutki kenen kanssa seurustelet, vaikkei sieltä mitään erityistä löytyisi. 

Keskustelevat kuulemma esim. taiteesta, kielistä, urheilusta, kirjoista, maidensa kulttuureista ja omista elämistään. Lähettävät myös synttärikortteja ja omatekemiä piirustuksia ja maalauksia toisilleen. Näin vastasi, kun kysyin mieheltä siitä, mitä he kirjoittavat kirjeisiin.

Kuulostaa oudolta. Ei sovi oikein suomalaisten miesten profiiliin yhtään. Mikä on todellinen motiivi syvälliselle kommunikaatiolle -paperilla- jonkun kaukana olevan naisen kanssa (kun mies on parisuhteessa). Miksi avata elämäänsä jollekin kaukaiselle kohteelle noin, vaikka olisi kaverinainen. Mitä se kaverinainen ajattelee siitä todella, varsinkin jos se kirjoittelu joskus katkeaa ja on nähty kauhea vaiva maalauksineen ja kielikeskusteluineen, vaikka siinä saakin uutta tietoa. Jos se olisi aito kaveruus, kiva, mutta kun ihmisillä on yleensä 5 muuta motiivia tai ihastus ollut aiemmin - ehkei enää. Tätä mysteeriä voikin sitten arvailla ja pyöritellä, että miksi mies kirjoittelisi kaunosieluisesti ulkomaalaisen kanssa, kun suomalaisille yleensä sanotaan parilla sanalla jotain. Ovatko he nähneet joskus fyysisesti ulkomailla ja miten

Itse taas ajattelin, että kuulostaapa harvinaisen ihanalta mieheltä suomalaiseksi. Löytäisinpä itsekin tuollaisen.

Uskon toisaalta aloituksen olevan provo. Ulkomailla on ihan ok miehiä paikoin, suomessa yleensä on seksi-olut linjalla olevia junttimiehiä, joten haaveile rauhassa.

Tuohan on suloista 😊

Onpa hienoa, jos ovat jo vuosia sitten aloittaneet. Yllättävää, elleivät ole siirtyneet someen, mutta mahtavaa, jos molemmat pitävät paperikirjeistä.

Minullakin oli nuorena USA:n vaihtarivuoden jälkeen tapana kirjoitella siellä tapaamalleni ystävälle. Siitä on jo aikaa, mutta ehkä nykyäänkin vielä on muodissa.

Onko puolisosi lähettänyt valokuvia itsestään ja sinusta? Kasvoja ei tarvitse näyttää, jos pelkoa epäterveestä seuraamisesta. Mistäpä koskaan tietää.

Ulkomaalainen kirjekaveri on siitä mukava, että sellaiseen on helpompi pitää etäisyyttä. Ei todennäköisesti ala ehdotella mitään ja vaikka alkaisikin, ei luultavasti kuitenkaan ilmesty oven taakse tms.