Lue keskustelun säännöt.
Minä olen surullinen poikani puolesta.
08.03.2021 |
Koska hän asuu kehitysvammaisten asuntolassa ja haluaa auttaa ohjaajia muiden adukkaiden hoitamisessa komentamalla näitä samaan tapaan kuin hoitajat mutta hoitajat kieltävät sen häneltä. Poikani ajattelee vain hoitajien parasta kun nämä eivät aina ehdi huomaamasn milloin toisia asukkaita pitää komentaa niin poikani komentaa heitä hoitajien puolesta ja kertoo sitten ohjaajille muiden huonosta käytöksestä.
Kommentit (3)
Eivät he ole koiria joita käsketään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä tuossa on niin kovin surullista? Tulitko surulliseksi myös siitä, ettet antanut pojan komentaa itseäsi asuessaan kotona?