On se ihmeellistä, että 2000-luvulla jää oppilailta ADD- tai lukihäiriö huomaamatta ja leimataan heikkolahjaiseksi...

ADD ja heikkolahjaisuus eivät ole toisensa poissulkevia ominaisuuksia.

Ehkä vanhemmilla pitäisi olla sen verran kiinnostusta että huomaavat lapsen ongelmat? Ei opettaja voi tietää onko lapsi fiksua vai heikkolahjaista sukua.

-Huumeet (huolimatta että metyylifenidaatti ei olekaan se amfetamiinijohdannainen ja lääkitys vähentää riippuvuusriskiä)

-Oppikiistat (psykiatrit kuuluu eri alalle kuin neurologit ja psykiatrian alalla on kaikenlaista, jopa kultinomaista toimintaa)

-Politiikka, moralismi ja mu vast paska

Sitten jos on lahjakas niin ei oteta ADHD oireita tosissaan kun ”mitäs haittaa niistä voi olla jos kerran osaa kaikki kouluasiat”. Ihan niin kuin se poissulkisi kaikki muut ongelmat joita elämässä kohtaa keskittymisvaikeuksien kanssa. Eikä sekään nyt ole hyvä että on kyvytön oikeasti keskittymään opiskeluun. Vaikka peruskoulussa menee hyvin niin yliopistossa jo vaadittaisiin että lukemiseen jaksaa keskittyä työpäivän verran.

Niin, minä tiesin että lapseni on autistinen, kun tämä oli taapero. Peruskoulupohjalta. Kaikki täsmäsi. Vaadin ja vein tutkimuksiin useita kertoja, jarruttelivat diagnoosin kanssa ihan oudoilla sivuseikoilla (mm. "hän ei voi olla autisti koska mielikuvitus on hyvä"). Lapsi ei pärjännyt muiden mukana päiväkodissa, eskari penkin alle, alakoulu sujui sairaalakoulussa. 10-vuotiaana sai diagnoosiksi "lapsuusiän autismi"! Kylläpä oli tehokasta verovarojen käyttöä kaikki tämä. 

Vierailija kirjoitti:

Ehkä vanhemmilla pitäisi olla sen verran kiinnostusta että huomaavat lapsen ongelmat? Ei opettaja voi tietää onko lapsi fiksua vai heikkolahjaista sukua.

Heikkolahjaista sukua ... täh.

Suvun mukaanko se oppiminen tapahtuu?

Millä järjellä kuvitellaan, että jokainen minkä tahansa diagnoosin saanut saisi jokaikisellä tunnilla peruskoulussa ja toisella asteella jokaisen päivittäisen mielialan ja sen lisäksi diagnoosin mukaisesti räätälöityä opetusta?! Olen kurkkua myöten täynnä vaatimuksia yksilölliseen opetukseen, kun opettajalla voi olla 100 oppilasta! Korkeakoulut tarvitsevat parhaimmat kyvyt eikä erityisopetusta vaativia tapauksia.

Apukoulut ja erityiskoulut takaisin. Inkluusio on osoittanut sen epäonnistuneen selvästi. Sairaalakouluja lisää ja mielenterveyspalveluja lapsille ja nuorille. Koulu ei ole hoitolaitos eivätkä opettajat hoitajia.

Psykiatrit tekee lähes koko ajan vääriä diagnooseja ja määrää vääriä ja haitallisia lääkkeitä. On käynyt niinkin että ei mitenkään huomattu eikä osattu diagnosoida että on oikeasti depressio eikä siksi saanut hoitoakaan. Pitäisi osata diagnosoida ja hoitaa depressiota ja siihen ei todellakaan oikea hoito mikään erityisluokka tai erityiskoulu. Tässäkin tapauksessa tehty aivan väärin ja laitetaan vääriin paikkoihin joihin ei oikeasti todellakaan kuulu ja pidetään jonain ihan muuna kuin oikeasti onkaan kun oikeasti on erittäinkin älykäs.

Todellakin. Olen elänyt 40 vuotta käyden menestyksellä koulut ja yliopistot (tuplamaisteri) mutta muu elämä on ollut kaoottista ja täynnä haasteita, kunnes tajusin että mulla on add. Hirveästi sosiaalisia ongelmia ja henkistä epätasapainoa, kunnes oma lapsi sai diagnoosin. Olisi ainakin oma koulutaival ja elämä ollut helpompi, jos olisin tajunnut miksi jumitun tai saan raivareita asioista joiden ymmärrän olevan ihan normaaleja ja helppoja. Tai että minunkin syömishäiriölle on nimi, vaikka kyseessä ei ole anoreksia, ortoroksia, bulimia tai ahmimishäiriö.

Suomi on kehitysmaa tällaisissa asioissa. Lisäksi täällä on kokoajan sairas ilmapiiri jossa toitotetaan "talvisodan henkeä" että pitää vaan puskea samanlailla eteenpäin kuin muut vaikkei pystyisi tai sitten sanottaisiin "turpa kiinni ja ota itseäsi niskasta kiinni ja lopeta valitus" ym. sairasta psykoottista sairauksien ym. kieltämistä. Suomi on sairas maa henkisesti enkä ymmärrä mistä tuo "maailman onnellisin kansa" hokema muka tulee, sitä varmaan hokee nuo samat psykopaatit jotka vaatii että töitä pitää tehdä kaikkien samalla tahdilla 24/7/365 ja rahat eliitille ulkomaisille pankkitileille.

No jotkut lapset kuitenkin ovat heikkolahjaisia. Se on myös osittain perinnöllistä, mistä seuraa se, ettei lapsen vanhemmat välttämättä huomaa lapsensa erityisyyttä. Älyllisesti heikkolahjaisia on kuitenkin useampi prosenttia väestöstä. Heitä täytyisi enemmän tukea jo kouluiässä, jotta aikuisikä helpottuisi (monella heikkolahjaisella on vaikeuksia pärjätä työelämässä, suurempi riski mielenterveysongelmille, ongelmia oman taloudenhoidon kanssa jne)