Lue keskustelun säännöt.
Saako äitiin pistää välit poikki?
08.03.2021 |
Vaikka tämä kuulostaa joltain palstahullulta, en ole hän, eikä tässä kerrottu ole millään tavalla liioittelua. Ei kai ihmisellä tarvitse olla mitään velvollisuutta pitää välit vanhempiin, jotka ovat myrkyllisiä? Äitini väittää ajattelevansa minun parastani, mutta oikeasti se on hän joka minusta on tehnyt "masentuneen", en kyllä oikeasti ole sellainen. Nekin hetket kun välillä tuntuu siltä, ovat äitini syytä. Hän toistelee että miksi sinä olet noin masentunut, miksi olet. Mutta kun en minä ole. En ole elämässäni toistaiseksi onnistunut missään, mutta se on äitini aikaansaannosta. Hän on tehnyt minulle maailmankuvan, jossa en ole minkään arvoinen ilman yliopistotutkintoa ja vähintään useamman tonnin palkkaa. Valtavasti vaivaa on ollut että olen edes jotenkin muistanut, että olenhan minä arvokas ilmankin. Äitini on silti saanut elämäni pilattua. Niin, se kysmys oli, että voinko nyt vaan pistää välit poikki? Hän ei tuo elämääni mitään hyvää.
Kommentit (24)
1995 vuoden jälkeen en ole isäni kanssa jutellut. Hän elossa edelleen, ettei ole edes siitä kyse etteikö voisi keskustella. Välit poikki ja näillä menty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saa. Minä tein tuon päätöksen kaksi vuotta sitten, enkä sen jälkeen ole ottanut häneen mitään yhteyttä. Äitini on persoonallisuushäiriöinen.
Oli mitä oli, niin itse kärsit siitä eniten. Se on koko ajan mielessäsi jotenkin. Siksi suosittelen pitämään välit edes jotenkin. Minulla on kaksi aikuista tytärtä ja arvaa vaan, onko joskus ollut mielessä että nyt riittää heidän käytöksensä. Mutta mielestäni äidin ja tyttärien pitää olla väleissä. Oma äitini on tosi iäkäs ja ehkä kymmenen vuotta sitten käyttäytyi tosi ikävästi minua kohtaan. Mutta en kuitenkaan laittanut välejä poikki ja olen siitä tänä päivänä kiitollinen.
Ei se helpota sittenkään, kun sinulla on tutkinto ja valtava palkka.
Äitini luulee minun elävän pimeässä ilman lamppuja ja jättävän peseytymättä ja syömättä, ellei hän saa manageroida elämääni.
Arkeni on täynnä toteamuksia, kuten:
"Älä mene kävelylle, kompastut kuitenkin."
"Et ole käynyt kanssani valaisinostoksilla, elätkö sinä pimeässä?"
"Älä lähde kotiisi ennen kuin olet käynyt meillä suihkussa."
"Sinun täytyy hieroa ja rasvata jalkojasi kovasti, ettet saa veritulppaa."
"Älä ole stressaantunut, voit saada sydänkohtauksen."
Jne.
Lisäksi kaikki mokat ovat aina minun vikani. Olen aina liian kömpelö, liian hajamielinen ja liian laiska. Siis minä, joka olen harrastanut ratsastusta ja kamppailulajeja, elän normaalia elämää puolisoni kanssa ja joka ei todellakaan tee asioita, joita ei tiedä olevansa velvollinen tekemään (en lue ajatuksia, joten olen laiska?).
Mielenterveyteni on parempi noin 200+ km päässä äidistä. Silloin hän ei soittele keskellä yötä nyyhkytyspuheluita ja pyydä ajamaan välittömästi hänen luokseen, koska hän on yksinäinen (hän on terve ja asuu isäni kanssa).
Helpottavaa kuulla että muillakin on "huolehtiva" äiti. Joo, raskasta on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saa ja pitääkin jos muu ei auta. Minä laitoin ja elämäni paras päätös.
Vierailija kirjoitti:
Ei se helpota sittenkään, kun sinulla on tutkinto ja valtava palkka.
Äitini luulee minun elävän pimeässä ilman lamppuja ja jättävän peseytymättä ja syömättä, ellei hän saa manageroida elämääni.
Arkeni on täynnä toteamuksia, kuten:
"Älä mene kävelylle, kompastut kuitenkin."
"Et ole käynyt kanssani valaisinostoksilla, elätkö sinä pimeässä?"
"Älä lähde kotiisi ennen kuin olet käynyt meillä suihkussa."
"Sinun täytyy hieroa ja rasvata jalkojasi kovasti, ettet saa veritulppaa."
"Älä ole stressaantunut, voit saada sydänkohtauksen."
Jne.
Lisäksi kaikki mokat ovat aina minun vikani. Olen aina liian kömpelö, liian hajamielinen ja liian laiska. Siis minä, joka olen harrastanut ratsastusta ja kamppailulajeja, elän normaalia elämää puolisoni kanssa ja joka ei todellakaan tee asioita, joita ei tiedä olevansa velvollinen tekemään (en lue ajatuksia, joten olen laiska?).
Mielenterveyteni on parempi noin 200+ km päässä äidistä. Silloin hän ei soittele keskellä yötä nyyhkytyspuheluita ja pyydä ajamaan välittömästi hänen luokseen, koska hän on yksinäinen (hän on terve ja asuu isäni kanssa).
Korostan vielä, että pelkään äitiäni aktiivisesti ja minulla on selektiivinen mutismi. Äitini ei hyväksy sitä, että pelkään häntä ja kokee lamaantumiseni ja vaikenemiseni hylkäämisenä, jolloin hän alkaa huutaa ja haukkua minua, tai saa marttyrointikohtauksen, joka jatkuu muutaman päivän mykkäkoululla. Tämä ihmissuhde saa minut voimaan äärimmäisen pahoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä ole yhteyttä äitiin.Viimeksi tavattiin 2002.Tämän jälkeen muutaman kerran puhelinsoitto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos äitisi läsnäolo ja puheet saavat sinut voimaan huonommin kuin ollessasi yksin, katkaise välit. Sinun ei tarvitse kestää sellaista, edes ja varsinkaan äidiltä. Älä mieti onko lupaa sellaiseen. Sinä voit ja saat tehdä niin jos haluat.
Saa. Aikuisena ihmisenä voi itse päättää keneen pidät yhteyttä ja keneen et. Aikuinenkaan lapsi ei ole vanhemmilleen mitään velkaa (ne vanhemmat jotka näin ajattelevat kannattaakin kiertää kaukaa).
Sinulla on yksi elämä, elä sitä parhaaksi katsomallasi tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sukulaisiaan ei voi valita, mutta voi valita onko sukulaisten kanssa tekemisissä.
Laitoin välit poikki 7v sitten. Äidistäni kuvaavaa on, että hän on kiitoksena manipuloinut ystävänsä etsimään minut netistä ja haukkumaan, kerran feikannut hätätilanteen joka paljastui siksi että hän koki etten ole ottanut yhteyttä jne. Vasta lähestymiskiellolla uhkaaminen tepsi (en laske pari kertaa vuodessa postilaatikosta tulevaa monisivuista kirjelmää häirinnäksi, sillä se lentää suoraan roskikseen).
En valinnut syntyä, etenkään hänen lapsekseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietysti saa pistää välit poikki.
Tosin se on henkisesti vaikeaa ja saattaa olla helpompi tilanne vain etääntyä vanhemmasta ilman mitäön suurta riitaa ja välien poikkipistämistä.
Uskoisin, että meitä minun kaltaisia, jotka ovat muuttaneet tarkoituksella vanhemmista kauas on loppupeleissä aika monta.
Minun tarinani menee niin, että kun olin lapsi vanhempani eivät muuta tehneetkään kuin riidelleet toistensa kanssa. Isää näki harvoin, oli pitkään töissä ja käsitykseni mukaan oli muitakin naisia. Riitelivät toisensa rikki. Äitini tukeutui minuun ja jouduin kuuntelemaan ja tukemaan häntä todella paljon, että selvisi. Erosivat kun oli 11 ja sen jälkeen tilanne vähän helpottui, mutta äitini persoona oli jo riidelty rikki ja ehkä siksi hän on aika hankala ihminen. Isäni taas on asperger tyyppinen outo tapaus.
Isääni näin aikisena pari vuotta kunnes alkoi pelottamaan aika lailla ja lakkasin olemasta tekemisissä. Kun erosin ensimmäisestä miehestäni muutin tarkoituksella 5 tunnin matkan päähän, että pääsisin pois äitini ahdistavasta vaikutusvallasta. Kirjeitä tuli hirveä määrä, kun soittoihin en vastannut ja niin kitkuteltiin monta monta vuotta kunnes terapiassa lopulta tajusin, että minun ei ole pakko äitiäni nähdä. Mies kävi ennen koronaa hekä kerran vuodessa äitiäni katsomassa, ku; minä keksin kaikenlaisia tekosyitä. Äitini on nyt 78. Soitin koronaan liittyen ja varmistin, että saa ruokaa ja tietää, mistä varata rokotusajan, mutta puheluista tulee ihan suunnaton ahdistus.
En halua välejä teatraalisesti pistää poikki, koska siitä tulisi itselleni huono olo. Kaikki keskusteluyritykset ovat johtaneet täysin tyhjään. Äitini ei muutu siitä mikä on, mutta minun ei tarvitse häntä huomioda. En enää lähetä äitienpäivälahjoja, pelkän tekstarin kuten myös jouluna.
Aloittajalle sanoisin, että nämä asiat ovat sellaisia, että usein vaaditaan terapiaa, että osaa tehdä oikeat ratkaisut. Helposti sitä joko reagoi liian suurella vihalla pilalle menneeseen lapsuuteen tai sitten ei kykene pitämään rajojaan. Mieti itse, minkä verran kontaktia kestät ja pidä sitten vain sen verran kontaktia.
Joulupäivänä 2004 otin taksin hänen kotoaan lähimmälle rautatieasemalle ja se oli sitten siinä. Ensimmäinen vuosi oli vaikein, kun äitienpäivänä, omana ja synnyttäjän syntymäpäivänä ja juhlapyhinä oli radiohiljaisuus, mutta sitten helpotti. Kelan tukeman psykoterapiankin kävin. Ei ole helppoa kasvaa narsistin näyttelyesineenä, jolla ei muka ole mitään henkilökohtaisia rajoja, mutta kyllähän ne rajat sitten löytyivät.
Huono itsetunto sinulla ainakin on, jos annat äitisi määrittää mielentilasi. Eikö sinulla ole suuta sanoa sille äidillesi mitä mieltä olet??
Vanhempia täytyy kunnioittaa, sinun täytyy tehdä kuten he vaativat. Jos he tahtovat olla väleissä kanssasi niin sinun täytyy olla heidän kanssaan väleissä. Mutta jos he tahtovat katkaista välit niin sitten sinun täytyy totella ja katkaista välit. Heidän täytyy haluta välien katkeamista jotta välit katkeavat! Heidän täytyy haluta sitä! Heidän! Se on helppo järjestää.
Jos vanhempasi tahtovat olla väleissä kanssasi ja tahtovat että menet heille kylään, niin tee kuten he tahtovat, siis mene vanhempiesi luokse. Palkkaa kadulta pari ulkolaista miestä, ota heidät mukaan. Ota mukaasi myös pari ämpärillistä paskaa ja köysiä.
Vanhempiesi luona ne miehet saavat käydä vanhempiisi käsiksi ja sitoa heidät kiinni tuoleihin istumaan. Sitten sinä alat tehdä sillä kakalla jotain. Jotain. Se kakka voi olla oikein kiva juttu vaikkapa heidän kotonaan ympäriinsä siellä täällä. Tai se kakka voi olla kiva juttu vaikkapa vanhempiesi kasvoilla tai jopa suun sisällä.
Sitten voitkin kysyä vanhemmiltasi tahtovatko he olla väleissä kanssasi. He varmaan vastaavat että eivät tahdo. Kysy uudestaan, ihan varmuuden vuoksi koska täytyyhän noin merkittävä asia varmistaa, kysy että ovatko he ihan varmoja että he tahtovat katkaista välit sinuun. He varmaan vakuuttavat että kyllä, manaavat että eivät enää ikinä tahdo nähdä sinua. Se on sillä selvä sitten. He tahtovat katkaista välit. Vanhempia täytyy totella. Teet kuten he tahtovat eli poistut etkä enää ikinä näe heitä. Loppu hyvin kaikki hyvin, kaikki saivat mitä tahtoivat, kaikki ovat onnellisia.
Vierailija kirjoitti:
Vanhempia täytyy kunnioittaa, sinun täytyy tehdä kuten he vaativat. Jos he tahtovat olla väleissä kanssasi niin sinun täytyy olla heidän kanssaan väleissä. Mutta jos he tahtovat katkaista välit niin sitten sinun täytyy totella ja katkaista välit. Heidän täytyy haluta välien katkeamista jotta välit katkeavat! Heidän täytyy haluta sitä! Heidän! Se on helppo järjestää.
Jos vanhempasi tahtovat olla väleissä kanssasi ja tahtovat että menet heille kylään, niin tee kuten he tahtovat, siis mene vanhempiesi luokse. Palkkaa kadulta pari ulkolaista miestä, ota heidät mukaan. Ota mukaasi myös pari ämpärillistä paskaa ja köysiä.
Vanhempiesi luona ne miehet saavat käydä vanhempiisi käsiksi ja sitoa heidät kiinni tuoleihin istumaan. Sitten sinä alat tehdä sillä kakalla jotain. Jotain. Se kakka voi olla oikein kiva juttu vaikkapa heidän kotonaan ympäriinsä siellä täällä. Tai se kakka voi olla kiva juttu vaikkapa vanhempiesi kasvoilla tai jopa suun sisällä.
Sitten voitkin kysyä vanhemmiltasi tahtovatko he olla väleissä kanssasi. He varmaan vastaavat että eivät tahdo. Kysy uudestaan, ihan varmuuden vuoksi koska täytyyhän noin merkittävä asia varmistaa, kysy että ovatko he ihan varmoja että he tahtovat katkaista välit sinuun. He varmaan vakuuttavat että kyllä, manaavat että eivät enää ikinä tahdo nähdä sinua. Se on sillä selvä sitten. He tahtovat katkaista välit. Vanhempia täytyy totella. Teet kuten he tahtovat eli poistut etkä enää ikinä näe heitä. Loppu hyvin kaikki hyvin, kaikki saivat mitä tahtoivat, kaikki ovat onnellisia.
PS. Mutta minä luulen että sinä et ole sosiopaatti, joten varmaankaan et tahdo tehdä kuten suosittelin. Joten varmaankin sinä voit katkaista välit vanhempiisi ihan täysin normaaliin tapaan, eli ihan vain katkaiset välit ilman tuollaista kakkatemppua, katkaiset välit koska SINÄ haluat katkaista välit, teet ihan itse oman päätöksesi ihan riippumatta siitä mitä vanhempasi haluavat.
Saat. Jos mikään muu ei auta, niin saat.