Tuttu kaava elämästäni: tutustun johonkin ihmiseen
Meistä tulee ystäviä ja lopulta tuo ihminen löytää parisuhteen ja alkaa kukoistamaan.
Olenkin miettinyt, saavatko nämä ihmiset minulta jotain sellaista, mikä kypsyttää heidät rakkauteen.
Ikävä tässä on se, että minä itse en löydä ketään - jään lopulta aina yksin.
Kommentit (32)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jankuti jankuti. "Ystävä jätti, kun löysi itselleen miehen" ja muut vastaavat aloitukset ovat sinun kirjoittelemiasi varmasti kaikki.
No esim tämä on aika ilkeäsövytteinen kirjoitus. En muuten ymmärrä miten joku voi tietää kaikki maailman aloitukset - vietättekö te täällä jatkuvasti aikaa?
Tämä jankutijankuti taitaa olla sama tyyppi jolla on nuo perskutarallaa+demokratian halventamiset ja poikalapsialoitukset.
Ap todennäköisesti lämmin ihminen joka positiivisesti rakentaa toisen itsetuntoa ja näin saa hänet kukoistamaan.
Olen itse samanlainen, se on helppoa kun on aidosti kiinnostunut ihmisistä ja suhtautuu ihmisiin hyväksyen.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ap olettaa, että juuri hän aiheuttaa ihmisten elämässä joitain asioita? Tuota kutsutaan mielisairaudeksi nimeltä skitsofrenia.
Sitä puolestaan kutsutaan tyhmyydeksi että ei osaa hahmottaa omassa elämässä toistuvia kaavoja ja on vielä ylpeä siitä.
Minä, minä, minä ja vielä kerran minä.
Minä aiheutan tällaista, kukaan muu ei. Minua aina kohtelevat huonosti, muita ei. Minä minä minä olen se ainoa aina vaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ap olettaa, että juuri hän aiheuttaa ihmisten elämässä joitain asioita? Tuota kutsutaan mielisairaudeksi nimeltä skitsofrenia.
Sitä puolestaan kutsutaan tyhmyydeksi että ei osaa hahmottaa omassa elämässä toistuvia kaavoja ja on vielä ylpeä siitä.
Tervepäinen ihminen ei kuvittele aiheuttavansa muiden parisuhteita sillä, että on omasta elämästään avautuva ystävä. Todennäköisesti nuo muut eivät ole kokeneet ap:ta ystävänään lainkaan, ainoastaan satunnaisena tuttuna, joka on tunkenut seuraan. Parisuhde on saattanut kyteä jo pitkän aikaan, mutta jotenkin ap kuvittelee aiheuttavansa sen. Jonkinlainen ylivertaisuusfantasia?
Mitä sellaista sinä voisit antaa, joka kypsyttää muut rakkauteen?
Vai onko kyse sittenkin ihan tavallisesta elämän kiertokulusta, jossa kaikilla muilla on muitakin ihmissuhteita kuin yksi ainoa ja jotka elävät elämäänsä onnellisina jopa ilman sinua?
Vierailija kirjoitti:
Mä olen myös sellainen, että saan ihmiset löytämään parhaat puolensa!
Sama ja tämän lisäksi vielä niin, että 6 kaveriani on tutustunut kauttani tulevaan vaimoonsa/mieheensä. Nämä siis eivät taatusti olisi tavanneet ikinä ilman minua, koska vaikka olivatkin toisilleen sopivia niin eivät silti olisi muuten kohdanneet toisiaan.
Itse olen ikisinkku.
Ap, tuohan on hieno piirre ihmisessä, olisin sinuna tyytyväinen. Nuo ns.kaverisi näyttävät vain todellisen luonteensa, eikä heidän peräänsä kannata itkeä. On meitäkin, jotka olisivat kiitollisia kaltaisestasi ystävästä. Jotkut nyt vaan elävät elämäänsä niin, että hyväksikäyttävät ihmisiä minkä kerkeävät ja siirtyvät sitten seuraavaan.
Vierailija kirjoitti:
Minä, minä, minä ja vielä kerran minä.
Minä aiheutan tällaista, kukaan muu ei. Minua aina kohtelevat huonosti, muita ei. Minä minä minä olen se ainoa aina vaan.
Mitä muuta ihmisen sinun mielestäsi pitäisi ajatella kuin itseään? Ihminen on luonnostaan omasta pärjäämisestään kiinnostunut eläin ja on täysin luonnollista kysyä apua jos tilanne alkaa näyttää siltä että on jatkuvasti häviölle jäävä osapuoli. Jos sinä tarvitset apua niin aloita oma keskustelu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen myös sellainen, että saan ihmiset löytämään parhaat puolensa!
Sama ja tämän lisäksi vielä niin, että 6 kaveriani on tutustunut kauttani tulevaan vaimoonsa/mieheensä. Nämä siis eivät taatusti olisi tavanneet ikinä ilman minua, koska vaikka olivatkin toisilleen sopivia niin eivät silti olisi muuten kohdanneet toisiaan.
Itse olen ikisinkku.
Sama juttu. Yksi oli aina joka välissä tunkemassa seuraani kuin kärppä. Jossain vaiheessa tutustutin hänet tulevaan mieheensä ja lastensa isään, ja saatuaan minulta haluamansa hän muuttui ynseäksi, suorastaan vihamieliseksi minua kohtaan. Syytti asiasta, joka ei millään muotoa ollut minun vikani, haastoi riitaa turhasta jne. Marssi nokka pystyssä elämästäni sillä sekunnilla, kun sai sen minkä halusi, vaikka aiemmin oli seuraani tuppautuja.
Oletko sitten ollut (salaa) näihin ystäviisi ihastunut?
On tosiaan todella ilkeitä vastauksia taas vaihteeksi täällä. Jos ei ymmärrä mistä ap puhuu, ilmiö ei ole tuttu eikä edes kiinnosta niin miksi vastata vain loukatakseen. Asiat voi sanoa myös ystävällisesti, rakentavasti ja kannustavasti.
Voisin veikata että tuossa on kyse siitä että olet jollain tapaa rikkinäisistä olosuhteista ja läheisriippuvaisuutta ja rajattomuutta kuuluu pakettiin jos tosiaan järjestän muissa tapahtuu muutos mutta sinä jäät paikallesi.
Sinussa varmaan on jotain sisäistä voimaa, ymmärrystä ja kykyä parantaa muita mutta asetut ihan liian helposti ja avoimesti muiden käytettäväksi jolloin hyödyntävät tilanteen, imevät sinusta yksi toisensa jälleen voimat etkä itse pääse kasvamaan ihmisenä ja kumppanina. Lähtevät kun ovat saaneet tarvitsemansa ja sinä olet yhä paikoillaan.
Suosittelen tarkastelemaan kaikkia ihmissuhteita lapsuudesta lähtien että oletko jo sieltä asti tottunut olemaan muiden käytettävissä vai oletko tehnyt omia asioitasi peloista ja huolista vapaana. Sen jälkeen kannattaa uusissa ihmissuhteissa alkaa pyytää heti itselleenkin jotain niin että huomaat onko suhteet molemminpuolisia. Sen lisäksi kannattaa työstää myötätuntoa itseä kohtaan, omaa voimaa ja omia rajoja päivittäin. Muuten aina jostain luikahtaa elämään joku vanha tai uusi tuttavuus joka ei ole sinun parhaastasi kiinnostunut ja annat sen tapahtua.
Terapia auttaa jos siihen on mahdollisuus.